Irina Björklund debytoi kirjailijana – Sir David Attenborough’n teos sai työstämään Haikuja ihmiskunnalle -kirjaa: ”Pienillä teoilla on merkitystä”
Irina Björklund debytoi nyt kirjailijana. Aihe on kirjoittajalle henkilökohtaisesti tärkeä: onnistummeko pelastamaan maapallon tulevaisuuden?
Irina Björklund sanoo, että hän on aina kokenut olevansa osa luontoa. ”Se ei koskaan ole ollut irrallinen asia minusta tai elämästäni.”
Haikuja ihmiskunnalle (Viisas Elämä) -uutuuskirja ilmestyi syyskuussa 2022. Näyttelijä ja muusikko Irina Björklund sai inspiraatiota tunnetun luontodokumentaristi Sir David Attenborough’n kirjasta Yksi elämä, yksi planeetta.
Miksi kirja teki sinuun niin syvän vaikutuksen?
”Kirja osui käteeni koronapandemian aikana, kun olimme jumissa kotona ja oli hyvää aikaa lukea. Attenborough oli kirjan kirjoittaessaan reilusti yli 90-vuotias. Minua hätkähdytti erityisesti sen tajuaminen, millainen hurja romahdus maapallolla on tapahtunut yhden ihmiselämän, yhden sukupolven aikana.
Maapallolla esimerkiksi villin luonnon osuus on supistunut 66 prosentista 35:een. Tajusin, että meillä ei ole toista samanmittaista elämää aikaa korjata näitä tuhoja. Se pitää tehdä nyt.
Aloimme bändipartnerini Janne Haaviston kanssa ideoida aiheesta kirjaa. Lopulta ideasta kehittyi multimediateos, johon kuuluu kirjan lisäksi Plant A Seed -niminen levy, musiikkivideoita, joita voi jo katsoa YouTubessa sekä konserttisarja.”
Kirjassa on kirjoittamiesi 14 haikurunon lisäksi sinun, miehesi ja kuuden muun eri puolilla maailmaa asuvan kirjoittajan tekstejä omasta luonto- ja ympäristösuhteestaan. Kuinka löysit heidät kertomaan tarinansa?
”Eri reittejä pitkin. Argentiinalainen Ramiro Blas näytteli kanssani Rauhantekijä-sarjassa. Italialaista runoilijaa Claudio Pozzania suositteli Italian suurlähetystö. Marokkolaisen vuoristokiipeilijän Bouchra Baibanoun löysin googlettamalla.
Halusin kirjaan mukaan arabitaustaisen naisasianaisen, joka olisi kiinnostunut ekologiasta sekä myös niiden lasten äänet, joiden tulevaisuuteen ilmastonmuutos eniten vaikuttaa. Nuoret kongolaiset ilmastolähettiläät Ketsia Passoun ja Emanuel Jidisan löytyivät Unicefin kautta.”
Kukin kirjoittaja on tehnyt elämässään pieniä, arkisia muutoksia, joilla maapallon tulevaisuus yritetään pelastaa.
Mikä mielestäsi on yksilön vastuu? Uskotko, että yksittäisen ihmisen teoilla on merkitystä, jos ajattelemme esimerkiksi Intian tai Kiinan kaltaisia saastuttavia halpatuotantomaita?
”Uskon, sehän on koko tämän jutun pointti. Meidän kaikkien pitää uskoa siihen, että pienilläkin teoillamme omassa arjessa on väliä. Tästä pitäisi puhua enemmän, niin että kaikki ihmiset ympäri maailmaa miettisivät, mitä voivat oman elämänsä raameissa tehdä ja muuttaa planeettamme pelastamiseksi.
Omilla ostovalinnoillamme voimme vaikuttaa myös näihin maihin. Pääasia on, että me yritämme. Meitä on aika monta miljardia potentiaalista auttajaa tällä planeetalla.
Asut perheinesi maatilalla Ranskassa. Kuinka ekologisen elämäntavan toteuttaminen eroaa Ranskassa ja Suomessa.
Ainakin kierrätys on järjestetty eri tavoin. Kun olen Suomessa, asun saaristossa, ja siellä on hyvin vaikea löytää muovinkierrätyspistettä, sitä pitää oikein autolla lähteä etsimään. Täällä Ranskassa kaikki kierrätettävä laitetaan samaan astiaan, ja ne lajitellaan vasta loppupäässä. Se on ehkä meille käyttäjille helpompaa.
Ranskassa metsät aiheuttavat suuren palovaaran, ja niiden kanssa täytyy olla tosi varovainen. Sen vuoksi talojen ympäriltä täytyy poistaa puita, erityisesti paloherkkiä mäntyjä. Se on ollut minulle ristiriitaista, koska tällä kirjaprojektillani haluan nimenomaan suojella metsiä, istuttaa uusia puita ja suojella luonnonmetsiä.”
Mikä on sinulle itsellesi tärkein tai haasteellisin elämäntapojen muutos, jonka olet tehnyt maapallon hyvinvoinnin parantamiseksi?
”Pieniä juttuja on helppo tehdä, esimerkiksi vähentää lihan syöntiä, käyttää vähemmän muovia tai ostaa reilun kaupan tuotteita. Ihmisille onkin jo paljon vaihtoehtoja olemassa, mutta koen haasteelliseksi vastuullisen eläinruoan löytämisen.
Täällä Ranskassa suuri ongelma on se, että valtaosaa taloista lämmitetään edelleen fossiilisella kaasulla, myös tätä meidän taloamme. Nyt juuri parhaillaan miehet tekevät tuolla pihalla työtä ja asentavat meille uutta lämmityssysteemiä.
Mietimme pitkään, mikä olisi meille sopivin ja ekologisin vaihtoehto ja päädyimme ilma-vesilämpöpumppuun. Se on kallis investointi, mutta tällä hetkellä fiksuin ratkaisu täällä, missä me asumme.”
Juttu julkaistu ensi kerran Vivan numerossa 10/22.
Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti