Näyttelijä Jussi Vatanen on oppinut elämään pienen puskurirahaston kanssa: ”On ollut pakko, koska seuraavaa tilipäivää ei aina tiedä”

Jaa kaverilleTilaa Seura
Jussi Vatanen
© Tommi Tuomi / Otavamedia
Maaseudulla kasvanut näyttelijä Jussi Vatanen on ottamassa haltuunsa sukutilaa yhdessä sisarustensa kanssa. "Voin hyvin kuvitella olevani tilalla aina keväisin ja syksyisin töissä ja jatkavani näyttelijän töitä siinä ohella."

Tunnustan, että tässä iässä ei enää haihattele turhien asioiden perässä. Ikääntymisessä on hienoa se, että oppii tuntemaan itsensä ja tekemään niitä asioita, joilla on itselle oikeasti merkitystä. En haluaisi olla yhtään nuorempi.

Haluaisin ajatella, että en ole joutunut tekemään uhrauksia työni takia. Ehkä työn julkisuuden vuoksi perheeni ja läheiseni ovat. Olen tehnyt tietoisen valinnan, etten itse tuo heitä julkisuuteen. En koe, että minun elämäni, teot ja kaverisuhteet olisivat ihmisistä mielenkiintoisia.

Muistan, kun pääsin teatterikoulusta ja mietin, että mistähän saisi töitä. Olisin muistaakseni päässyt Kuopion kaupunginteatteriin. Silloin tuntui, että se oli liian lähellä kotiseutua, ja olisin myös ollut kaukana orastavista tv-töistä.

Olin vuonna 2004 ollut harjoittelussa Komediateatteri Arenassa ja soitin Kokkosen Erelle. Ere sanoi odottaneensa minun soittoa jo pitkään. Kaikki oli kuulemma valmiiksi mietitty minua varten.

Ere luotti minuun, ja hän tykkäsi tyylistäni näytellä. Sain heti tosi paljon vastuuta. Oli ihan mahtavaa, että kokenut, vanhan liiton herrasmies halusi minut töihin ja oli valmis luottamaan minuun sillä tavalla. Olin siitä hyvin otettu.

Maaseutu vs. kaupunki

Toivon, että iänikuista maaseutu vastaan kaupunki -ajattelua ei ole enää tulevaisuudessa olemassa. Suomi tarvitsee menestyvän pääkaupungin ja kehittyviä, vetovoimaisia muita kaupunkeja, se on selvä. Mutta eihän tätä maata ole olemassa ilman maaseutua?

Hyvin iso osa suomalaisesta identiteetistä muodostuu maaseudusta, maanviljelystä eli nykykielellä ruoantuotannosta. Puhutaan paljon kaupungistumisesta. Siitä, että palvelut vähenevät maaseudulla ja ihmiset muuttavat kaupunkeihin. Se on totta. Samaan aikaan se on kuitenkin valtava globaali ilmiö, ei vain suomalainen juttu. Eikö silloin globaalissa maailmassa kaupungistumisen vastapainona nouse luonnon ja maaseudun arvostus?

Sukupolvenvaihdos sukutilalla

Pelkään aina, että tuleeko seuraava työtä. Pisin työsuhteeni on kestänyt puoli vuotta. Pelko on onneksi lieventynyt iän myötä, mutta huomaan sen aina, jos jokin juttu peruuntuu tai lykkääntyy. Vuosien aikana olen tottunut pelon olemassaoloon ja olen oppinut elämään pienen puskurirahaston kanssa. On ollut pakko, koska seuraavaa tilipäivää ei aina tiedä.

En mieti raha-asioita aktiivisesti. Jos en olisi näyttelijä, työskentelisin varmaan maanviljelyn parissa. Porukoillamme on maa- ja metsätila, jonne olemme tekemässä nyt sukupolvenvaihdosta. Olen ottamassa sukutilaa haltuun sisarusteni kanssa. Voin hyvin kuvitella olevani tilalla aina keväisin ja syksyisin töissä ja jatkavani näyttelijän töitä siinä ohella.

Metsänhoidosta tiedän ehkä enemmän kuin sisarukseni – tai ehkä olen sen suhteen veljeni kanssa tasoissa. Traktoria olen joka tapauksessa ajanut kymmenvuotiaasta asti. Elämä oli silloin aika erilaista. Kopittomalla Massey Fergusonilla ajeltiin pitkin peltoja.

Arjessa hyvä olla

Juoksen ja pelaan futista aina, kun vain ehdin. Olen kai ulkoilmaihminen. Maalla jos olen, niin eihän siellä muuta tekemistä olekaan. Nykyään ymmärrän eri tavalla ihmisen yhteyden luontoon.

Olen ymmärtänyt, että jos arki on semmoista, että siitä pitää koko ajan päästä pois, on jokin ehkä pielessä. Sama kun jotkut taistelevat läpi työelämän, jotta pääsevät eläkkeelle. Pyrin itse rakentamaan arkeni niin, että minulla on siinä edes hetkittäin hyvä olla.

Tuskastun, jos en saa viestiäni perille työasioissa. Olen tosi helppo tyyppi ja mukaudun tilanteisiin hyvin. Jos minulle tärkeät asiat eivät kuitenkaan mene maaliin, saatan suutahtaa. Olen opetellut olemaan riittävän kärkevä ja suora ja pitämään puoleni.

Minun täytyy pystyä taistelemaan niiden asioiden puolesta, jotka ovat minulle tärkeitä. Suomalaiset ja varsinkin savolaiset ovat hieman konfliktipelkoisia. Ehkä se liittyy johonkin historian perintöön. On vain pitänyt sopeutua, kun halla on vienyt viljat.

Rakastan suomalaisia kesätapahtumia ja sitä yhdessä tekemisen meininkiä. Olen ollut monena vuonna tekemässä kesätapahtumia, kuten Original Sukevaa. On äärimmäisen siistiä, että tässä maassa on jokaisessa pitäjässä omat kisansa ja festarinsa.

Jokaisen suomalaisen pitäisi kesällä käydä läpi yhdet pöhköt mm-kisat, kansanmusiikkifestivaalit, markkinat, ravit ja parit urheilutapahtumat.

X