Näyttelijä Santtu Karvonen myöntää pelkäävänsä kaikenlaista: ”On oikeastaan vapauttavaa ymmärtää, että on asioita, jotka voi vain ottaa vastaan”
Näyttelijä Santtu Karvonen, 40, paiski vuosia töitä myös raksalla. Pappeudesta nuorempana haaveillut Karvonen tunnustaa pelkäävänsä lähipiirinsä puolesta, jota on koskettanut vakava sairastuminen.
"Olen huomannut, että mitä vanhemmaksi omat vanhempani tulevat, niin sitä useammin ensimmäinen ajatus heidän soittaessa on, että onkohan kaikki hyvin."
Näyttelijä Santtu Karvonen kertoo olleensa jo 13-vuotiaasta joka vuosi raksalla töissä:
”Tein siellä hanslankarin hommia. Aluksi siivoilin ja roudailin tavaroita ja irrottelin laudoista nauloja.
Pikkuhiljaa pääsin apupojaksi rakentamaan ja sain ihan palkankin, jolla ostin tosi hyvät Pioneerin stereot. Työmoraalini on varmaan peräisin vanhemmiltani. Äitini työskenteli sähköasentajana ja faija rakennusmestarina.
Yhteen aikaan olin samaan aikaan raksahommissa ja kesäteatterissa. Heräsin puoli kuudelta töihin raksalle Karjaalle, josta pääsin puoli neljältä. Ajelin sitten kotiin syömään ja ottamaan pikkutirsat, ja illaksi vielä teatteriharjoituksiin Masalaan. Nuorena keho kesti mitä vain, niin henkistä kuin fyysistä rääkkiä.”
”Pelkään aika paljon kaikenlaista”
”Tunnustan, että pelkään aika paljon kaikenlaista. Sen tunnustaminen, että asiat vaikuttavat minuun vahvasti, on edellyttänyt myös tietynlaista hyväksymistä.
Raamatussa puhutaan sallimuksesta. Sellainen fatalismi, että meille tapahtuu pahojakin asioita, on vain ollut pakko hyväksyä.
Aina voi miettiä, että jotkin jutut elämässä ovat epäreiluja. Olen hyväksynyt sen, ettei minun tarvitse enää olla koko ajan sitä ajatusta vastaan.”
Huoli lähimmäisistä kalvaa
”Pelkään esimerkiksi uutisia lähimmäisteni sairastumisesta. Siskollani ja äidilläni on ollut kummallakin rintasyöpä, joten pelkään sairauden uusimista.
Olen myös huomannut, että mitä vanhemmaksi omat vanhempani tulevat, niin sitä useammin ensimmäinen ajatus heidän soittaessa on, että onkohan kaikki hyvin.
En miettinyt sitä silloin parikymppisenä, mutta nyt en enää voi oikein välttyä ajatukselta.”
”Pelkoa ei tarvitse voittaa”
”Minua pelottaa ja se on ihan inhimillistä. Pelkoa ei tarvitse voittaa. Pelko ei kuitenkaan ole hallitseva tunne elämässäni. On oikeastaan vapauttavaa ymmärtää, että on asioita, jotka voi vain ottaa vastaan.
Haaveilin nuorempana papin ammatista, mutta vuosien kuluessa uskoni muutti omituisesti muotoaan. Unelma pappeudesta ajautui jotenkin ajatukseen nuoriso-ohjaajan ammatista ja sitten minua alkoi kiinnostaa näytteleminen.
Uskon Jumalaan, mutta en ehkä sellaiseen samanlaiseen kuin mitä silloin nuorempana. En ole vieläkään käsittelyt uskon asiaa ihan loppuun. Mitään dramatiikkaa tai henkilökohtaista kriisiä sen suhteen en ole koskaan kokenut.”
Santtu Karvonen uskoo, että toisen kunnioitus, kuunteleminen ja toisen asioista kiinnostuminen ovat avainasemassa hyvässä parisuhteessa. Puoliso Pihla Penttilän kanssa yhteistä taivalta on kuljettu jo yli 15 vuotta.
Santtu Karvonen ja Pihla Penttilä yhdessä jo yli 15 vuotta
”Olen ollut yhdessä näyttelijä-puolisoni Pihla Penttilän kanssa yli 15 vuotta. Parisuhteen eteen tarvitsee tietysti tehdä töitä. Uskon, että toisen kunnioitus, kuunteleminen ja toisen asioista kiinnostuminen ovat avainasemassa hyvässä parisuhteessa.
Parisuhteessa toisen tehtävä on olla kumppanin puolella. Että mitä ikinä tulee, niin minä puolustan toista. Pihla on oikeudentajuinen, humaani ihminen ja jos hän on jotain mieltä, niin se on eittämättä oikein.”
Nelikymppiset ja ikimuistoinen yllätys
”Täytin hiljattain 40 vuotta. Olen siis keski-iässä. Järjestin näyttelijäystäväni Iita Sauroksen kanssa yhteissynttärit, koska hän on syntynyt päivälleen samaan aikaan kuin minä.
Varsinaisena synttäripäivänä sain ikimuistoisen herätyksen. Pihla tuli herättämään minua ja yhtäkkiä postiluukusta alkoi kuulua Suurosen Minnan ääni. Hän oli pukeutunut Ryhmäteatterin Muodonmuutos-näytelmän yhdeksi hahmoksi ja alkoi sisään päästyään lausua minulle runoja.
Hän oli sanonut toteuttavansa tempun kauan sitten ja olin hyvin otettu siitä, että Minna muisti jutun. Kaiken lisäksi muut ryhmäteatterilaiset olivat piilossa rappukäytävässä ja kun Minna oli saanut runot lausuttua niin he tekivät invaasion meille.”
Kovemmat kiksit teatterista
”Ennustan, että olen Ryhmäteatterilla vielä pitkään, ellei minua potkita pois sieltä. Nautin teatterityöstä.
Kameran edessä työskenteleminen on ihan erilaista verrattuna teatteriin. Näyttelijänä kameratyö on ihanan esteettistä, tarkkaa – ja taloudellisesti kannattavaa – mutta kovemmat kiksit saan kyllä teatterista.
Olen aina pystynyt elättämään itseni näyttelijän töillä ihan hyvin. Aina sitä jotenkin pärjää, varsinkin kun meidän taloudessamme on kaksi ihmistä ja koira.”