Reino Nordin kaipaa Toivo-vaariaan – Hän oli vankkumaton tuki silloinkin, kun muusikko otti harha-askelia: ”Toivo-vaari oli peruskallio koko meidän suvulle”
Muusikko Reino Nordin oppi rakkaalta Toivo-vaariltaan paljon. Vaari oli vankkumaton tuki Reinolle myös silloin, kun muusikko otti harha-askelia.
Reino Nordin uskoo, että suuri osa hänen sävelkorvastaan ja klassisen musiikin ymmärryksestä on vaarilta peräisin.
Muusikko Reino Nordin, 36, on kiusaantunut, sillä hänen sukan pohjaansa on liiskaantunut riisinjyvä. Reilun vuoden ikäinen Leona-tytär on kuljetellut riisipiirakkaa ympäri asuntoa ja saanut sotkullaan Reinon hetkeksi ärsyyntymään.
Kirpeä syysaamu asettuu paremmin uomiinsa, kun päiväkotimatkalla Reinon vaimo Maria Nordin muistuttaa miestään asioista, joista Reinon Toivo-vaari jo aikoinaan puhui.
“Samaan aikaan kun minulla oli sukassa riisiä, räjähtelivät ympärillämme galaksit ja mustat aukot imivät sisäänsä miljoonia tähtiä. En voinut kuin nauraa ja todeta vaimolle, että juuri niin. Tämä on maailman järjestys”, sanoo Reino.
Toivo Heiskanen näki ”maailman sekä tiedon että hengen kautta”
Kuvaamataidon ja puutyön opettaja ja kalligrafi Toivo Heiskanen syntyi Pohjois-Karjalassa, Lappeenrannassa vuonna 1934. Pula-ajan elänyt Toivo ei joutunut rintamalle, mutta kantoi vaiti sodan kauhuja koko ikänsä.
Reinon elämään Toivo vaikutti perustavanlaatuisesti. Toivon sivistyksen laajuus teki Reinoon suuren vaikutuksen laulajan ollessa pieni.
”Vaari oli mieletön peruskallio oikeastaan meidän koko suvulle. Hän oli ihminen, jollainen itsekin haluaisin vanhana olla. Vaari näki maailman sekä tiedon että hengen kautta, ilman mitään ristiriitaa. Hän oli jännällä tavalla sekä kiihkotähtitieteellinen että kiihkouskovainen, mutta kumpaakaan hän ei tuputtanut millään tavalla.”
Reino Nordinin vaari, kuvaamataidon opettaja, kalligrafi Toivo ”Topi” Heiskanen, opetti Reinolle paljon niin tieteestä kuin taiteestakin. Reinon suureksi suruksi Heiskanen menehtyi vuosi sitten joulukuussa. Reino Nordinin kotialbumi
Tärkeät tähdet taivaalla
Syksyisin vaari oli “ihan täpinöissään”, kun tähdet jälleen ilmestyivät iltojen pimetessä. Tähtitieteeseen hurahtanut Toivo otti hänen ja Reinon yhteisiin nuotiohetkiin mukaansa usein kaukoputken.
”Hän opetti tunnistamaan Marsin, jossa on tietty punainen sävy toisin kuin taas Venuksessa, joka on tosi kirkas, mutta sävyltään vähän sinertävä. Vaari opetti miksi ne ovat sen värisiä, mitä kaasuja niissä palaa. Kävimme nuotion äärellä läpi Kuun kraatereita ja tähtikuvioita.”
Vaari liitti Reinon myös Ursan jäseneksi, jonka toiminnassa laulaja on edelleen mukana.
Helsingin Tähtitorninmäellä Reino on muutaman kerran käynyt lastensa kanssa.
”Valosaaste on vähän haasteena, vaikka hyvä kaukoputki siellä kyllä on. Tähtitieteen kautta minulle on auennut myös fysiikan maailma. Mustat aukot ja kvanttifysiikka ovat minulle rakkaita aihealueita. Niin kuin todellisuuden ainesosat.”
Reinoa kiehtoo vaarin tapa, jolla hän nitoi yhteen uskonto- ja tähtitieteen. Vaarin ansiota onkin se, ettei Reino näe tarvetta tehdä tieteiden välille itsekään mitään ristiriitaa.
”Kun on tutkinut uskontoa ja tähtitiedettä, niin voi todeta, että se sama valohan sieltä atomin ytimestä paljastuu. Tapa, millä tieteet voi yhdistää, on minusta tosi mahtava. Nehän ovat samasta maailmasta kotoisin.”
”Läsnäolo ja yhdessä tekeminen oli molemmille tärkeintä”
Toivo opetti Reinolle lukuisia käytännöllisiä kädentaitoja. Jo pikkupoikana Reino oppi perkaamaan kaloja, veistämään puumiekkoja ja pieniä veneitä.
Juvalla vaarin mökin puuverstaassa ei kaksikon tarvinnut perata maailman asioita. Halkojen hakkuu ja nikkarointi riitti.
”Verstaassa ei tarvinnut rupatella mitään. Läsnäolo ja yhdessä tekeminen oli molemmille tärkeintä.”
Toivo opetti Reinolle paljon myös luonnosta, eläimistä ja linnuista. Tulentekotaidot ovat yhä syvällä selkäytimessä.
”Tiedän, että koivu on tiheää ja energiarikasta. Sitä ei saa polttaa liikaa tai saunan arina menee kuumuudesta mutkalle.”
Kalligrafin merkillinen O-kirjain – ”Yksi sadastatuhannesta oli kuulemma kelvollinen”
Kalligrafina työskennelleen Toivo-vaarin perintö näkyy myös tuhansien suomalaisten kädenjäljessä. Toivo kehitti kaunokirjoituksen, joka otettiin käyttöön oppikouluissa 1980-luvun lopussa.
Reino muistaa hyvin ajan, kun vaarin kirjaimet valtasivat kirjoitusvihkot ja liitutaulut. Se oli ylpeyden aihe – tai nolouden, jos opettaja mainitsi asiasta. Neljän lapsen isänä Reino on halunnut ylläpitää perinnettä.
”Näin kalligrafin lapsenlapsena on minusta pöyristyttävää, että kaunokirjoitusta ei haluta enää harrastaa. Omat lapseni opettelevat sitä kuitenkin yhä. Kun katson skidien kirjoittavan ranskaa kauniilla koukeroilla, arvostan sitä suuresti. Kädentaito se on sekin, ja estetiikan myös. Kaunokirjoitus kehittää keskittymiskykyä ja hienomotoriikkaa.”
Täydellinen o-kirjain. Sitä Toivo piirsi miljoona kertaa. O-kirjaimista pystytettiin lopulta näyttelykin, niin merkittävä ja merkillinen se oli.
”O oli se finesse. O-kirjaimia oli joka puolella vaarin asuntoa. Muistan, miten sadepäivinä piirsimme niitä porukalla ison piirrustuspöydän ääressä. Yksi sadastatuhannesta oli kuulemma kelvollinen. Tuollaiseen perfektionismiin haluan itsekin päästä.”
Reino Nordin oppi vaariltaan paljon myös luonnosta, eläimistä ja linnuista. Tulentekotaidot ovat yhä syvällä selkäytimessä. Tommi Tuomi / Otavamedia
Harha-askelia – Kun Reino Nordin raitistui, vaari itki vuolaasti
Toivo jaksoi aina uskoa tyttärenpoikansa hyvyyteen. Kun Reino kaksi ja puoli vuotta sitten raitistui, itki vaari vuolaasti.
”Hän itki ja kiitti jumalaa. Oli se minullekin hyvin emotionaalinen hetki. Tällaisia ratkaisuja ei voi kukaan työntää toiselle, vaan ne päätökset pitää tehdä itse. En ole enää sekuntiakaan kaivannut entistä elämääni.”
Harha-askelista huolimatta Reino sanoo, ettei ei ole koskaan pyrkinyt pahaan.
“Olen kyllä satuttanut henkisesti läheisiäni. Joskus ihminen vain eksyy elon tiellä, ja toiset oppivat nopeammin, toiset hitaammin.”
Teini-iässä Reino sai Toivolta tukea ja turvaa.
Reino muutti vuodeksi asumaan Toivolle siinä ajatuksessa, että laskusuhdanteessa ollut koulu alkaisi jälleen sujua. Peruskallion tyyneys kesti teinipojan kyydissä, paitsi yhden kerran.
”Ainoa kerta kun vaari edes vähän tuohtui minulle oli, kun sain ruotsin kokeesta huonon numeron. Vaari ei oikeastaan edes suuttunut minulle. Hän vain aidosti ihmetteli, että miten minulla voi olla niin huono numero, vaikka koulu oli ilmainen. Se oli itselleni herätys.”
Tuttuja eleitä – Iän myötä vaarin opetukset ovat nousseet hanakammin pintaan
Toivo oli hurahtanut myös valokuvaamiseen. Sen avulla hän opetti Reinolle ja hänen siskolleen Siirille kaiken luonnon kauneudesta. Reino oppi näkemään ja arvostamaan sinisiä hetkiä ja järven tyyneyttä.
Sittemmin musikaaliset sisarukset saivat vaariltaan myös musiikkikasvatusta. Joku klassisista merkkiteoksista soi taustalla kuin puolivahingossa aina, kun lapset piirsivät tai leikkivät vaarinsa luona.
Toivo soitti myös pianoa, ihan niin kuin Reinokin nykyään.
”Luulen, että iso osa sävelkorvastani ja klassisen musiikin ymmärryksestäni tulee suoraan siitä, että kuuntelimme tuntitolkulla vaarin kanssa klassista musiikkia. Nuotteja tosin en osaa vieläkään, mutta kun säveltää omia teoksia niin ei tarvitsekaan!”
Reino on nyt 36-vuotias ja iän myötä vaarin opetukset ovat nousseet entistä hanakammin pintaan. Omassa olemuksessakin on jotain tuttua.
”Olen huomannut itsessäni entistä enemmän vaarin eleitä. Omalla mökillä kävelen ympäri pihaa kädet selän takana ja päästelen syviä huokauksia huulia pärisytellen. Mittailen tonttia ja tuumailen, ihan niin kuin vaari. Kaipaan häntä paljon.”
Meidän valo -kirkkokonserttikiertueelle lähtevä Reino Nordin viihtyy yhä enemmän pianon ääressä, kuten vaarikin aikoinaan. Tommi Tuomi / Otavamedia
Vaarin perintö
Toivo Heiskanen kuoli Helsingissä viime vuoden joulukuussa 84-vuotiaana. Hän joutui kaatumisen vuoksi sairaalaan, josta pääsi vielä kerran kotiin.
Lopulta elämä hiipui hitunen kerrallaan.
”Loppuun asti Topi oli silti läsnä. Vähän ikävä sanoa näin, mutta tuntuu, että sairaala hänet sitten kuitenkin vei.”
Toivon kuoleman jälkeen Reino huomasi tekevänsä surutyötä omalla mökillään. Toivo tuntuu olevan yhä läsnä siellä, halkopinon kupeessa.
”Joka ikinen kerta, kun tartun koivuhalkoon, tulee vaari mieleen. Tai jos veistän jotain, mietin, mitä vaari olisi mieltä. Onko työasentoni hyvä ja työkalu tarpeeksi terävä. On ollut lohdullista huomata, että omista käsistä se lähtee, vaarin perintö.”
Kyynelten virta -kappale vaarille
Toivo kuuluu myös Reinon musiikissa, sillä hän kirjoitti Kyynelten virta -nimisen kappaleen vaarilleen. Joulukuussa ikärajattomalle Meidän valo -kirkkokiertueelle lähtevälle Reinolle kirkko ei ole surun paikka, vaan ilon ja kiitollisuuden.
Reino Nordin sanoo uskovansa pyhään järjestykseen, joka kumpuaa kaikkialla ja kaikesta.
“Uskon rakkauteen, joka on suurin kaikista. Uskon tähän maailmaan ja ihmiseen, sieluun ja tietoisuuteen. Uskon jumalaan ja Nasaan – kaikkeuteen.”
Toisia avaruus ahdistaa, Reinoa taas lohduttaa. Mitättömät, erittelevät, laiskat ajatukset eivät saavuta ydintä, vaan se, että on hiljaa ja avaa sydämensä.
“Ihmiset sanovat aina, että avaruus on niin iso ja pimeä paikka. Onhan siellä miljardi tähteä, joiden ytimessä jokainen meistä on syntynyt. On turha sanoa, että olemme maan tomua kun olemme tähtipölyä.”