Näyttelijä Satu Tuuli Karhu tunnustaa herkkyytensä: ”Häpesin pitkään sitä, että liikutun niin helposti”

Tunnustan olevani näyttelijä siksi, että saan leikkiä toista ihmistä ja unohtaa itseni. Se on vapauttavaa. Olen joutunut opettelemaan kontrollista ja pelosta luopumista, koska ainoastaan sillä tavoin voi kohdata aidosti toisen ihmisen arjessa ja tässä työssä. Yksi opettajistani vertasi näyttämölle menemisen pelkoa kuolemanpelkoon. Se on hetki, jolloin olet alttiina ihmisten katseille ja läsnäololle, etkä voi tietää mitä tapahtuu.

Häpesin pitkään sitä, että liikutun niin helposti. Itken usein milloin mistäkin asiasta, ja sitä on kummasteltu.

Minulta kysyttiin Teatterikorkeakoulun pääsykokeiden haastattelussa heikkouttani. Olin itkenyt tässä vaiheessa jo viisitoista minuuttia, koska se oli niin jännittävä ja tärkeä hetki.

Yritin siinä räkä valuen änkyttää, että olen ehkä vähän liian herkkä. Minulta kysyttiin aika vakavasti, miksi pidän sitä huonona puolena.

Näytellessä herkkyys on voimavara ja olen oppinut koulutuksen myötä hallitsemaan sitä. On hyvä, että tunteet syttyvät helposti, mutta täytyy pysyä itse ohjaksissa.

Terapiassa on hyvä puhua

Etsin sisäistä rauhaa ja tunteiden tasapainoa puhumalla. Hankkiuduin terapeutillekin siksi, etten vuodattaisi kaikkea taakkaa ystäville ja rakkaalleni. Mielestäni jokaiselle pitäisi taata mahdollisuus päästä terapiaan, sillä kaikilla on jotain puhuttavaa. Uskon, että se ehkäisisi mielenterveysongelmia.

Kilpailin 11-vuotiaasta 19-vuotiaaksi parin kanssa samoissa tansseissa, joissa Tanssii tähtien kanssa -ohjelmassa kilpaillaan. 17-vuotiaana aloin opettaa siinä sivussa ensin tanssia ja sitten lihaskuntotunteja.

Ryhmäliikunta veti puoleensa, koska olen yhteisöllinen ihminen. En saa yksin salilla itsestäni irti ollenkaan yhtä paljoa kuin silloin, kun ympärillä on 20 ihmistä ja on vain pakko jaksaa.

En enää ohjaa tunteja, mutta harrastuksena esimerkiksi bodycombat ja jooga pitävät minut järjissäni.

Tarve tulla nähdyksi, rakastetuksi ja hyväksytyksi

Uskallan väittää, että jokaisella on tarve tulla nähdyksi, rakastetuksi ja hyväksytyksi sellaisena kuin on. Olen hirveän miellyttämisenhaluinen ihminen ja kokenut epävarmuutta siitä, riitänkö sellaisena kuin olen. Siksi minun oli helppo samaistua Salomen rooliin Marian paratiisi –elokuvassa.

Elokuva kertoo teini-ikäisen Salomen silmin unisaarnaaja Maria Åkerblomista ja tämän johtamasta lahkosta. Tarina on myös nuoren naisen kasvutarina, jossa orpo Salome hakee rakkautta ja hyväksyntää Marialta.

Ymmärrän ihmisiä, jotka seuraavat karismaattisia johtajia. He kokevat saavansa näiltä uskonnollisilta tai poliittisilta johtajilta apua ja toivoa elämäänsä. Heidän on ehkä vaikeampi nähdä suurta mittakaavaa, kun omat ongelmat ovat niin isoja. Samalla minua huolestuttaa, kun ajattelen Putinin, Trumpin tai Bolsonaron kaltaisia ihmisiä asemissa, joissa on niin suuri valta.

”Uskontojen nojalla käytetään paljon valtaa väärin”

Olen hengellinen, mutta en usko yhteen uskontoon. Minun jumalani ei arvota ketään toisen yläpuolelle eikä oikeuta ketään tekemään jumalan nimissä yhtään mitään.

Uskontojen nojalla käytetään paljon valtaa väärin. Mielestäni niiden tarkoitus on lisätä empatiaa, rauhaa ja yhteisöllisyyttä kaikkia kohtaan. Uskon, että kaikkien uskontojen jumala on sama, mutta ihminen on mennyt sössimään siinä paljon asioita. Minulla on ollut kosketus kirkkoon ja uskontoon lapsesta asti.

Muuttaessani Helsinkiin ymmärsin, että esimerkiksi pyhäkoulun käyminen lapsena ei ollutkaan kaikille niin tavanomainen asia. Minulle se oli itsestäänselvyys. On jännää, että töissänikin uskonnolliset teemat ovat olleet läsnä. Ensi kesänä ilmestyvässä Eden -leffassa näyttelen rippileiripappia.

Oman bändi haaveissa

Haluaisin tulevaisuudessa perustaa bändin, jossa laulaisin ja soittaisin kanteletta. Olisi hauskaa kokeilla jonkinlaista soul-proge-folk-jazz-fuusiota ja häröillä hyvien tyyppien kanssa.

Kymmenen vuoden päästä toivoisin asuvani jossain rauhallisemmassa paikassa. Olen kotoisin omakotitaloalueelta, mutta lehmät löytyivät muutaman kilometrin päästä ja takapihalta alkoi metsä. Haluaisin pelastaa vanhan, pystyyn mätänevän puutalon ja korjauttaa sen!

Joulunviettoon ensi kertaa Brasiliaan

Ennustan, että minulla on edessäni työttömyyttä, mutta myös uusia ja jännittäviä asioita. Tämä oli ensimmäinen kerta viiteen vuoteen, kun en aloittanut syyslukukautta koulussa.

Jouluksi matkustamme avopuolisoni sukulaisten luo häneen toiseen kotimaahansa Brasiliaan. Se tulee olemaan ensimmäinen kerta, kun vietän joulun jossain muualla kuin Suomessa.