Näyttelijä Sulevi Peltolan kädentaidot näkyvät vanhan maatalon entisöinnissä: ”Se on ollut tervettä vastapainoa näyttelijäntyölle”

Tutustuin Orimattilan Mallusjärven seutuun 1970-luvun alussa, kun kanssani KOM-teatteria perustaneet ystäväni viettivät täällä kesiään. Niihin aikoihin huomasin lehti-ilmoituksen myytävästä maatalon pihapiiristä Mallusjoella. Päädyin sen omistajaksi.

Myyjäksi osoittautui taiteilija Maija Lavonen, joka oli juuri jäänyt leskeksi Ahti-miehestään. Mikään sukutila tämä ei siis minulle ole.

Tuvan ikkunoista aukeaa näkymä rehevään puutarhaan. Hiljaiselo maaseutukodissa on hyvää vastapainoa näyttelijän työlle. © Tommi Tuomi / Otavamedia

Vuosien mittaan tästä on kuitenkin tullut minulle tärkeä kakkoskoti, joka on säilynyt, vaikka ykköskoti on ollut milloin missäkin.

Komea varaava uuni on alkuperäinen. © Tommi Tuomi / Otavamedia

Talo on yli 100 vuotta vanha ja aitan päädyssä lukee 1830. Kun tontilla kaivaa maata, lapio kolahtaa helposti johonkin kovaan: hevosenkenkään, saranaan tai lehmänkelloon.

Paikalla on siis asuttu pitkään.

Talon nimi ”Homesteri” on ehkä tullut hovimestari-sanasta. En ole varma, mutta tavallinen torppakaan tämä tuskin on ollut. Esimerkiksi alkuperäiset uunit viestivät muuta.

Paikkakunnalla on useampikin kartano, joissa ennen oli eritasoista palveluskuntaa.

Ikkunoista avautuu peltovoittoinen avara maalaismaisema. Alueen suurin järvi, Mallusjärvi, sijaitsee reilun kilometrin päässä.

Olen kotoisin Kangasalta, kuulujen järvien seudulta. Tiedättehän nuo Roineet ja Längelmävedet.

Isän perintöä

Isäni Antti oli taitava kirvesmies. Häneltä olen perinyt kalut ja taidot, joiden avulla olen voinut pitää taloa kunnossa ja toteuttaa sen kanssa omia suunnitelmiani.

Päärakennuksen kuistilla voi levätä ja lukea. © Tommi Tuomi / Otavamedia

Vanhassa talossa on pakko koko ajan kohentaa jotakin, mutta se on ollut vain tervettä vastapainoa näyttelijäntyölle.

Kun olin pieni, isä nosti minut vastatekemäänsä saaviin kuin leikkikehään, pois jaloista. Sieltä katselin, kun hän veisti astioita ja muita tarvekaluja.

Näen vieläkin silmissäni höyläpenkin ja lastut lattialla.

Täällä olen korjannut vanhaa tapaa kunnioittaen. Useimmiten olen tehnyt uudet suunnitelmat kierrätysmateriaalista sekä ekologisista että taloudellisista syistä.

Talossa oli ennen pelkkä puruvintti. Sinne olen rakentanut työtilat, tv-huoneen sekä makuutiloja useammallekin henkilölle. Rakennus on maalattu kahteenkin otteeseen näiden yli 40 vuoden aikana.

Kaikki ikkunat on teetetty vanhan mallin mukaan, ja koko talotekniikka on rakennettu uudelleen. Aluksi täällä oli esimerkiksi kantovesi ja vain yksi 6A-sulake sähköihin, mikä juuri riitti muutamaan pieneen valaisimeen.

Parisataa pokaa

Alkuperäisestä saunasta on jäljellä vain massiivinen kiviperustus, jonka nurkkaan joku aiempi asukas oli pystyttänyt valmissaunan. Sitä olen vähitellen, taas kierrätystarvikkeilla, laajentanut.

Allashuoneen seinää elävöittävät taapelissa auringossa haalistuneet laudat. © Tommi Tuomi / Otavamedia

Takkatuvassa sain kokeilla isältä perimääni muuraustaitoa.

Uima-allashuone mukaan lukien rakennuksessa on liki parisataa vanhaa ikkunanpokaa, jotta aurinko pääsee lämmittämään veden tehokkaasti. Tämän rakennuksen suunnittelin pokat edellä eli ikkunoista käsin.

Rakennuksen nurkissa on avartavat pystyikkunat, veden pinnan lähellä uimarin luontoikkunat ja sitten nuo lukuisat kasvihuonemaisesti sijoitetut lämmittävät ikkunat.

Laudoitus on diagonaaliin kiinnitetty lujuuden ja visuaalisen efektin takia. Sitä paitsi pidän diagonaalista.

Ennen teatterikoulua harkitsin vakavissani arkkitehdin koulutusta, ja siksi kai kiinnostus rakentamiseen on säilynyt.

Tietenkin olin nuorena myös isän apuna kesäisin rakennuksilla ja talvi- sin kotona muun muassa veneiden teossa.

Pihaan olen kierrätysmateriaalista rakentanut kesäkeittiön, joka on hyvällä säällä ahkerassa käytössä grillaus- ja letunpaistopuuhissa.

Sulevin rakentamassa kesäkeittiössä voi kokata sateellakin. Talveksi Peltola muuttaa Helsinkiin taiteilijakoti Lallukkaan. © Tommi Tuomi / Otavamedia

Puutarhassa on runsaasti marjapensaita ja omenapuita, tosin jo kovin iäkkäitä. Nytkin näyttää yksi omenapuu revenneen tulevan sadon painosta. Sato käytetään paljolti tuoreena, mutta toki pakastin ja kellari täyttyvät vuoden antimista.

Kulttuurielämää

Mallusjärven ympäristössä asuu useita taiteilijoita, ja myös harrastajakulttuuri on vilkasta.

Jo yli kaksikymmentä vuotta on järjestetty ”Takinkääntöviikko”, jonka Kaj Chydenius vieraineen perinteisesti aloittaa ja Mallusjoen Torvisoittokunta lopettaa.

Olen jo kymmenkunta vuotta ollut eläkkeellä Yleisradion televisioteatterista, mutta elokuvarooleja teen edelleen mielelläni. Uusimmassa Mielensäpahoittaja-elokuvassa olen naapurin maalaisukko Kolehmainen.

Pääroolia näyttelee pitkäaikainen ystäväni Heikki Kinnunen, jonka kanssa olen usein puhunut kameralle näyttelemisestä.

Itse rakennan ensin roolihenkilölle pään, siihen ajattelutavan, toiveet ja muistin. Sillä päällä sitten katson maailmaa, ja ajatus toivoakseni näkyy näyttelemättä.

Heikin kanssa olimme teatterikoulukavereita. Vuosien varrella olemme tehneet monta yhteistä työtä.

Mikäli työt ja säät sallivat, pyrimme olemaan Mallusjoella pitkälle syksyyn. Pahin lumi- ja pakkasaika on parempi viettää Helsingissä. Siellä minulla on jo yli 15 vuotta ollut asunto Lallukan Taiteilijakodissa, jossa viihdyn hyvin eri alan taiteilijaystävien keskuudessa.

Tontilla on runsaasti omenapuita. © Tommi Tuomi / Otavamedia