Sari Havas nauttii arjesta, jonka saa nyt jakaa puolisonsa kanssa: ”Iän myötä minulle on konkretisoitunut se, että ei täällä ihan loputtomiin hilluta”
Näyttelijä Sari Havaksen ennakkoluulottomuus tempaisi hänet viisikymppisenä elämänvaiheeseen, jonka hän luuli jättäneensä 15 vuotta sitten. Kotiin kuuluu kihlatun lisäksi tämän 9-vuotias tytär. Miten suhtautua mikrossa lämmitettävään limaan ja leikkipuistoihin?
Sari Havas ei halua itseään kutsuttavan äitipuoleksi. ”Olen Riston puoliso ja yksi perheen aikuisista.”
Vieras nainen pälyili Sari Havasta espoolaisessa sänkykaupassa. Pian hän puikkelehti näyttelijän luo petien välistä. Nainen kertoi seuraavansa Sarin tekemisiä ja lukevansa kaikki Sarista kirjoitetut lehtijutut.
”Nainen kertoi saavansa voimaa ja uskoa siitä, että minä, yli viisikymppinen nainen, puhallan oikeanlaista henkeä ja rohkeutta. Ennen kaikkea uskallan elää omanlaistani elämää.”
Ventovieraan palaute tuntui Sarista ihanalta. Ja oikeassahan nainen oli.
Sari on uskaltanut.
Tinderistä uusi rakkaus
Vuonna 2016 Sari oli elänyt kymmenen vuotta sinkkuna erottuaan pitkästä liitosta.
Viinilasillisen rohkaisemana hän latasi puhelimeensa treffipalvelu Tinderin. Sieltä hän löysi elämänsä rakkauden, Riston. Tapahtumat alkoivat vyöryä: muutto Tuusulasta Espooseen ja kihlautuminen.
Nyt Sarin arkeen kuuluu myös uuden elämänkumppanin 9-vuotias tytär, joka asuu puolet ajasta heidän kanssaan.
Uuteen totuttelu vaati kuitenkin aikansa – ja ennen kaikkea uskallusta.
Äiti menehtyi Alzheimeriin
Sari on aina ollut rohkea tekemään ratkaisuja ja elämään ennakkoluulottomasti oman intuitionsa mukaan. Hänen viime keväänä Alzheimeriin menehtyneellä äidillään on siinä osuutensa. Äiti antoi Sarille aina vahvan naisen mallin.
”Hän oli voimakas nainen, jossa virtasi hyvät energiat. Äiti sai minut jo pikkutyttönä uskomaan, että minusta on mihin vain.”
Sarille on aina ollut tärkeää kannustaa myös muita naisia löytämään oman äänensä ja tien omannäköiseen elämään.
”Itse olen edennyt tällä matkalla pikkuhiljaa. En minäkään ole koko ajan rohkea. Välillä notkahdan, ja minus-ta tuntuu epätoivoiselta. Pohdin sitä, olenko näyttelijänä tarpeeksi hyvä, osaanko kirjoittaa? Olenko jo rupsahtanut liikaa ja kelpaanko enää mihinkään?”
Onneksi sisäinen ääni huutaa äkkiä, että älä höpötä: olet ihan hyvä ja pärjäät – ja ikääntyäkin saa.”
”Äiti sai minut uskomaan, että minusta on mihin vain”, Sari Havas sanoo. Tommi Tuomi / Otavamedia
Kun Sarin oma itsetunto horjuu, Risto kannustaa häntä kehumalla, uskomalla ja vakuuttamalla, että kaikki järjestyy. Sari uskoo rohkeutensa saavan puhtia myös siitä positiivisesta palautteesta, jota hän saa ihmisiltä.
”Minulla on työni vuoksi valtava etuoikeus nauttia ihmisten lämmöstä ja kannustuksesta. Se antaa voimaa etenkin silloin, kun usko omaan itseen ja tekemiseen on koetuksella.”
Joskus Sarin rohkeita ratkaisuja ovat seuranneet myös epäuskon tunteet.
Paluu lähtöruutuun
Pienet lapset kiljahtelivat ja säntäilivät ympäriinsä. Oli kaunis kesäpäivä, ja Sari istui espoolaisen Angry Birds -puiston laidalla. Ajatukset kimpoilivat hänen mielessään: eihän hänen pitänyt hengailla enää leikkipuistoissa viisikymppisenä!
”Sisälläni kuului ääni, joka sanoi, että tämä on paluu lähtöruutuun. Aluksi minua hirvitti, että onko minusta tähän – ja siihen, että yhtäkkiä ympärilläni pyörii pikkuihmisiä.”
Sarin omat lapset, Akseli, 27, ja Asta, 24, muuttivat pois kotoa jo vuosia sitten. Sari oli ehtinyt tottua omanlaiseensa arkeen ja siihen, ettei jälkikasvua enää asu samassa taloudessa.
Riston kanssa elämä kuitenkin muutti muotoaan.
”Kuvio ei ollut itsestäänselvyys minulle tässä vaiheessa, kun omat lapseni olivat lentäneet jo pois kotoa. Ehdin elää kymmenen vuotta hyvin itsenäistä sinkkunaisen arkea. Nyt asun kodissa, jonne tulee iltapäivisin yksi tai useampi tokaluokkalainen.”
Täydet valtuudet
Sarin ja Riston tarina alkoi keväällä 2016, kun he löysivät toisensa treffipalvelu Tinderin kautta. Jo puolen vuoden kuluttua Risto antoi Sarille kotiavaimensa ja pyysi muuttamaan luokseen. Kihloihin mentiin viime keväänä.
Muuton jälkeen Sari oli varovainen tavaroidensa ja sisustamisen kanssa – myös sen takia, että Riston koti oli tämän tyttären toinen koti. Pikkuhiljaa rohkeus lisääntyi.
”Alkuvaiheessa vein sinne vähitellen omia tavaroitani, mutta nyt minulla on täydet valtuudet: uutta sisustusta on syntynyt ja pientä remonttiakin on tehty.”
Oman paikan hakeminen pienen tytön elämässä oli aluksi totuttelua.
”Tietysti uudelle kierrokselle heittäytyminen vaati rohkeutta.”
Tarpeeksi tilannetta makusteltuaan Sarin mieli kuitenkin tyyntyi.
”Päätin nauttia tästä elämänvaiheesta. On aivan mahtavaa seurata itsenäistymisen ja oppimisen vauhtia, mitä tuon ikäisessä tapahtuu. Vaikka muutos olikin aluksi melkoinen, alan nyt olla jo tottunut tähän kaikkeen.”
Sarin nuoruusiän kuvitelmat perinteisestä rakkaustarinasta saivat väistyä uusperheen tieltä.Tommi Tuomi / Otavamedia
Sopeutumista on varmasti helpottanut sekin, että kuvio ei ole Sarille täysin tuntematon.
Kun hän 28-vuotiaana rupesi seurustelemaan nykyisen ex-miehensä Pertti Sveholmin kanssa, pakettiin kuului myös tämän pieni tytär Pihla Penttinen. Pihla oli 8-vuotias isänsä ja Sarin kohdatessa.
”Pihlan olemassaolo oli meille rikkaus. On ihanaa, että Akselilla ja Astalla on isosisko. Käsittääkseni heidän kontaktinsa on yhä lämmin ja syvä.”
Tietysti silloinkin tilanne vaati kaikilta sopeutumista. Sarin nuoruusiän kuvitelmat perinteisestä rakkaustarinasta saivat väistyä uusperheen tieltä.
”Oli yllätys, että yhtäkkiä minulla olikin mies ja pieni tyttö elämässäni, aivan niin kuin nytkin. Silloin olin nuori nainen, mutta nyt minua on jo elämä kypsyttänyt.”
Ei enää äityliksi
Sarille on tärkeää, että hän on saanut määrittää itse oman roolinsa ja läsnäolonsa asteen perheessä.
”En ole koskaan mieltänyt tai nimittänyt itseäni äitipuoleksi. Olen Riston puoliso ja yksi aikuinen perheessä.”
Sarin mielestä lapsen vanhempien tulee päättää kaikista lapseen liittyvistä asioista.
Hänen tehtävänään on tukea Ristoa tämän valinnoissa ja kasvatuslinjoissa.
”Annan Riston hoitaa kaikki velvollisuudet. En esimerkiksi välttämättä nouse aamulla sängystä ennen lapsen kouluunlähtöä. Risto hoitaa vaadittavat toimenpiteet, kuten aamupalan.”
Selkeä rajanveto on osoittautunut kaikille osapuolille hyväksi.
”Olen päättänyt, etten ala kerätä itselleni vastuita. Toki olen tarvittaessa apuna vaikka kiinnittämässä ponnaria, mutta en kasaa itselleni tehtäviä. Suojelen tällä tavalla aikuisen naisen elämääni.”
Höösääväksi kodinhengettäreksi hän ei taivu.
”Olen päättänyt, etten muutu äityliksi jälleen, vaan olen aikuinen nainen Riston rinnalla.
Se on hyvä asia myös parisuhteen kannalta, koska meillä ei mene keskinäistä energiaa ja aikaa lapsiasioiden pyörittämiseen ja vatvomiseen.”
Sari tunnustaa, ettei jaksa enää leikkiä, mutta ihastelee mielellään tytön askarteluja ja piirroksia, joita hän auliisti esittelee. Yhteistä ajanvietettä on myös elokuvien katselu.
”Seuraan ihaillen Ristoa, joka jaksaa touhuilla lapsensa kanssa, vaikka onkin minua 10 vuotta vanhempi.”
Riston ja Sarin yhteinen arki on myös varsin aktiivista. Pariskunta käy kimpassa kuntosalilla ja erilaisilla ryhmäliikuntatunneillakin. Sari ei ole pariskunnan ainoa rohkea heittäytyjä.
”Usein peppu-vatsa-tunnilla Risto saattaa olla ainoa mies. Hän ei yhtään häpeile, vaan lähtee aina reippaasti mukaan. Se on ihanaa.”
Sari pyrkii noudattamaan vähähiilihydraattista ja kasvispainotteista ruokavaliota, mutta etenkin kakkoskodissa Ranskan Vencessä se on vaikeaa herkullisten juustojen ja patonkihoukutusten vuoksi.
Ensimmäisen Ranskan-kotinsa Sari osti ex-miehensä kanssa jo 16 vuotta sitten. Kuusi vuotta sitten hän rohkaistui ostamaan sieltä oman asunnon.
Sarin kakkoskodista on tullut myös Ristolle tärkeä henkireikä. He matkustavat sinne monta kertaa vuodessa. Kun Risto oli vielä työelämässä, hänellä oli työkomennuksia lähellä samaa seutua, jossa Sarin asunto sijaitsee. Silloin Ristolle tarjottiin alueelta työkomennusta, mutta hänen silloinen vaimonsa ei innostunut ajatuksesta.
Myös molempien lapset käyvät Vencessä mielellään. Kun Riston tytär oli siellä viimeksi mukana, tämä maalasi paljon ja piti taidenäyttelyitä paikallisista taidegallerioista innostuneena.
”On valtavan kivaa jakaa elämä ja arki toisen kanssa. Iän myötä minulle on konkretisoitunut se, että ei täällä ihan loputtomiin hilluta.” Tommi Tuomi / Otavamedia
Pakko nipistää
Risto on jo eläkkeellä, mutta Sarin työkalenteri on kiireinen. Juuri nyt hän kirjoittaa Terapian tarpeessa -esitykselleen jatkoa, joka saa ensi kesänä ensi-iltansa. Kesällä hänet nähdään myös Pokka pitää -näytelmässä Hyacinth Bucket’n roolissa Kirjurinluodon kesäteatterissa Porissa.
Pariskunnalla on kodissaan yhteinen työhuone, jossa molemmilla on omat pisteet. Sari ei koskaan istu oman työpöytänsä ääressä, vaan röhnöttää sohvalla läppäri sylissään.
”On valtavan kivaa jakaa elämä ja arki toisen kanssa. Iän myötä minulle on konkretisoitunut se, että ei täällä ihan loputtomiin hilluta. Olen kiitollinen, että saan elää tätä elämää ja onnea.”
Vaikka yhteistä elämää Riston kanssa on jo takana useampi vuosi, Sarin täytyy välillä nipistää itseään.
”Minun on välillä vieläkin vaikea uskoa, että löysin vielä tässä iässä hänet elämääni. Toivoisin, että tämä onni jatkuisi mahdollisimman pitkään.”
Naimisiinmenolla ei silti ole hoppua.
”Meille jo kihlaus merkitsee sitä, että olemme aina yhdessä. Ei siihen välttämättä tarvita papin aamenta.”
Kuvauspaikka: SuperPark Vantaa
Artikkeli on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 4/19.
Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti