Susanna Laine selätti arkuuden: ”Olen tehnyt pitkään paljon töitä hyvän itsevarmuuden ja rohkeuden löytämiseksi”
Susanna Laine oli ujo ja pelokas lapsi, josta kasvoi suosittu juontaja. Terveen itsetunnon rakentaminen on vaatinut omien heikkouksien ja vahvuuksien tunnistamista.
Susanna jännittää yhä monia asioita. ”Ujous puskee välillä läpi uusissa tehtävissä. Silloin mietin, että miten olen itseni tänne saanut ja miksi asetan itseni epämukavuusalueelle koko ajan.”
Susanna Laine, 37, on yllytyshullu. Hän hyppii paljain jaloin korkeuksiin kuvauksissa, pukeutuu tipuksi televisiossa ja opettelee imitoimaan Marja-Liisa Kirvesniemeä.
”Välillä iskee häpeän tunne, että mihin sitä olen itseni taas pistänyt.”
Silti hän kehtaa ainakin yrittää. Siitä on kiittäminen äitiä.
”Äiti kannusti kaikessa, mitä tein. Hän kehui, vaikka olin juoksukilpailussa toiseksi viimeinen, sillä jonkun piti silläkin sijalla olla. Opin, ettei minun tarvitse olla paras osallistuakseni.”
Silti toisinaan esiin hiipii vanha minä. Ujo ja epävarma.
”Olen tehnyt pitkään ja paljon töitä hyvän itsevarmuuden ja rohkeuden löytämiseksi.”
Oma paikka
Kolmilapsisen perheen iltatähdeksi syntynyt Susanna oli aika pelokas ja arka lapsi. Hän leikki usein yksin. Kavereita ei ollut liikaa ja hän tunsi monesti olevansa ulkopuolinen.
Silti hän halusi esiintyä. Ainakin salaa mielessään.
Susanna löysi kutsumuksensa jo varhain nähtyään Seinäjoen kaupunginteatterissa näytelmän Oz – Maan velho. Paitsi näytelmä, myös teatterimiljöö valaistuksineen, puvustuksineen ja lavastuksineen lumosi. Kesti kuitenkin pari vuotta kerätä rohkeutta ja vasta 13-vuotiaana Susanna tohti tarjoutua teatteriin avustajaksi.
Ensimmäinen koetinkivi oli lausua ääneen oma nimi porukassa, jossa oli aikuisiakin näyttelijöitä.
”Uskaltaminen ja hyväksytyksi tuleminen antoivat varmuutta. Ehkä olen alun perin lähtenytkin esiintymisellä poistamaan epävarmuutta.”
Tärkeää teatterissa oli myös olla osa ryhmää.
”Siellä en ollut ulkopuolinen. Tunsin löytäneeni paikkani maailmassa. Kuuluin johonkin.”
Suurin pettymys
Lapsuuskuvissa Susannalla on letit ja paksupohjaiset silmälasit. Yläasteen ja lukion välisenä kesänä hiukset leikattiin silloisen muodin mukaiseen kuosiin, silmälasit vaihtuivat piilolinsseihin ja hän venähti pituutta 15 senttiä.
Lukioaikana Susanna alkoi tehdä mallin töitä, koska niillä tienasi. 18 vuotta vanhempi Tiina-sisko oli kruunattu vuoden 1984 Miss Suomen Anna-Liisa Tiluksen ensimmäiseksi perintöprinsessaksi, mutta hänen jalanjälkiensä seuraaminen ei houkuttanut.
Ylioppilaaksi päästyään Susanna pyrki teatterikorkeakouluun. Lopulta yhteensä viisi kertaa.
”Vielä kolmekymppisenä harmitti, etten päässyt sinne. Se oli pitkään kova paikka, mutta nyt olen jo toipunut”, Susanna Laine kertoo.
Esiintyminen on pelottanut, mutta myös vetänyt puoleensa. ”Olen halunnut selvittää, mikä siinä kiinnostaa ja miksi pelkään. Selkeää vastausta en ole saanut.” Tommi Tuomi / Otavamedia
Jo nuoruusvuosina Susanna kävi laulu- ja tanssitunneilla. Lukion jälkeen hän jatkoi näyttämöopintoja kansanopiston teatterilinjalla ja sen jälkeen ammattikorkeakoulun musiikkiteatterilinjalla.
Sitten iski ahdistus. Oliko hänen tulevaisuutensa musikaaliavustajana?
”Samaan aikaan opiskelin kulttuurituottamista ja viestintää avoimessa yliopistossa. Kävin televisiosarjojen ja elokuvien koekuvauksissa. Elämä oli silppua siellä täällä.”
Hetken mielijohteesta ja mallipiireistä tutun Marjo Sjöroosin kannustuksesta Susanna ilmoittautui vuoden 2005 Miss Suomi -kisaan. 23-vuotiaana hänellä oli siihen viimeinen mahdollisuus.
Miss Suomeksi kruunattiin Hanna Ek. Susanna oli toinen perintöprinsessa.
Missiristeilyllä iski katumus. Hän itki hytissä:
”Voi ei, tein ihan väärän ratkaisun! Miksi ihmeessä osallistuin, vaikka olin suunnitellut rupeavani näyttelijäksi. Nyt se ovi on sulkeutunut kokonaan.”
Osallistuminen osoittautui kuitenkin hyväksi ratkaisuksi. Susanna sijoittui samana vuonna kolmanneksi Japanissa pidetyissä Miss International Beauty -kilpailussa.
”Sain missileiman, mutta kokemus myös kasvatti ja itsenäisti. Opin pärjäämään. Kisaan osallistuminen toi loppupeleissä paljon hyvää elämääni.”
Vaaran merkit
Televisioura alkoi jo ennen missikilpailuja. Ensin Susanna juonsi Jaajo Linnonmaan kanssa Pulssi-nimistä ohjelmaa, jossa tehtiin öisiä suoria lähetyksiä ravintoloista eri puolilta Suomea. Missivuoden jälkeen tarjottiin vakituista työtä Kiss FM -radiokanavalta.
Musiikkiteatteriopinnot jäivät kesken.
Tuli lisää juontajan töitä radiossa ja televisiossa. Näytelläkin hän sai, ensin kesäteattereissa, sitten Hämeenlinnan kaupunginteatterissa ja muun muassa televisiosarjassa Salatut elämät.
Yksi unelma toteutui, kun Susanna nousi Uuden Iloisen Teatterin lavalle Sata lasissa -kevätrevyyssä kaksi vuotta sitten.
”UIT oli ollut unelmani pikkutytöstä lähtien.”
Esityskauden jälkeen mieli oli maassa.
”Se oli yksi rajapyykki. Olin saavuttanut jotain, mistä olin pitkään haaveillut.”
Syynä oli myös loppuunpalaminen. Yksin eläessä on vaikea pitää töiden määrä kohtuullisena.
”Huomaan uupuneeni, kun alan olla yliaktiivinen. Herään neljältä aamuyöstä miettimään, pitäisikö lähteä lenkille, koska edessä on työntäyteinen päivä. Sitten tulee vaihe, jolloin kaikki maistuu puulle, vaikka tarjolla olisi kuinka kivoja duuneja.”
Harrastuksetkin, salilla käyminen, lenkkeily ja tanssitunnit, liittyvät osaltaan työhön.
Susanna on oppinut tarkkailemaan uupumuksen merkkejä ja yrittää pitää huolta, että tekemisen lomassa on myös lomia. Kuukausi sitten hän osallistui mindfulnes-retriittiin.
”Hurahdin täysin ja harjoitan sitä nykyään kotona. Rentoudun myös maalaamalla tauluja sekä laulamalla ja höntsäpianonsoitolla.”
Yksin oleminen ei ahdista. Päinvastoin.
”Viihdyn valtavan hyvin omissa oloissani. Keskustan yöelämä ei vedä puoleensa enää lainkaan.”
Seuraava haave onkin muuttaa kuuntelemaan lintujen laulua pois Helsingin keskustan vilinöistä.
Susanna Laine ei istu ralliauton kyytiin tai hyppää benjihyppyjä. ”Olen tasaisen maan tallaaja, ihan nössö. Tykkään elää turvallista elämää.” Tommi Tuomi / Otavamedia
Terve itsetunto
Syksystä 2014 Susanna on juontanut TV1:n Puoli seitsemän -ohjelmaa yhdessä Mikko Kekäläisen kanssa. Se palkittiin Kultaisella Venlalla vuoden 2018 parhaana ohjelmana tammikuussa.
Mitä työssä menestyminen on vaatinut? Ainakin toistoja.
”Usein valitetaan, että televisiossa on aina samat naamat, mutta suoraa lähetystä juontamaan on vaikea laittaa kokematonta. Tarvitaan kokemuksen tuomaa osaamista.”
Saavutusten perustana on myös itsetuntemus.
”Olen minäkin terapiani istunut. Sen avulla tiedän suunnilleen, kuka olen, sekä mihin kykenen ja mihin en. Tunnistan rajani, heikkouteni ja vahvuuteni. Olen saanut tervettä itsetuntoa.”
Sitä tarvitaan, kun on jatkuvan arvostelun kohteena. Puoli seitsemän -juontajat saavat ylivoimaisesti enemmän hyvää kuin kielteistä palautetta, mutta siinäkin piilee vaara.
”On tärkeää, etten ala elää yleisön suosiolla tai rakenna sen perusteella minäkuvaa. Työtarjoukset eivät määrittele, kuinka hyvin minulla menee.”
Nuorena puhjennut esiintymisvietti on yhä tallella, mutta nyt syyt ovat toiset.
”Nuorena esiintyminen oli valtavaa hyväksynnän hakemista. Sen nälän olen saanut tyydytettyä todella mojovasti. Esiintyminen on nykyään työtä, josta nautin. Tarinoiden kertominen ja elämyksien tuottaminen ovat intohimo.”
Oma valinta
Tulevana kesänä Susanna nähdään Armi Aavikon roolissa Ilkka ”Danny” Lipsasen elämästä kertovassa musikaalissa Valkeakoskella. Armi oli vuoden 1977 Miss Suomi ja Dannyn laulajapari. Yhteistyö syveni myös vuosia kestäneeksi rakkaussuhteeksi huolimatta siitä, että Danny oli naimisissa.
Susannan mielikuva Armista kertoo herkkyydestä ja rohkeudesta. Niihin hän samaistuu. Missitausta ja laulunlahja yhdistävät niin ikään. Mutta.
”En pystyisi olemaan toinen nainen, mutta tuskin Armikaan sellaiseksi halusi tieten tahtoen. Minulla riittää ymmärrystä häntä kohtaan, sillä ihmiset ajautuvat kaikenlaisiin tilanteisiin.”
Susanna kiemurtelee, kun puheen yrittää ohjata hänen parisuhteisiinsa.
”Nuorempana ajattelin, että julkisuudessa olevan on velvollisuus kertoa henkilökohtaisista asioista. Sitten aloin miettiä, onko oikeasti pakko. Nyt haluan pitää jotkut asiat vain itseni ja lähipiirini tiedossa.”
Susanna asuu yksin.
”Nautin siitä valtavasti, mutta voisin rakastua ensisilmäykselläkin. Tunneasioissa olen heittäytyjä enkä osaa yhtään laskelmoida.”
Tulevaisuus näyttää, perustaako hän joskus perheen.
”Ymmärrän, että olen jo sen ikäinen, että esimerkiksi lapsen saaminen ei välttämättä kuulu elämäni kuvioon. Toki olen sitä joutunut syvästi pohtimaan. Valtavaa vauvakuumetta en pode. Elämä voi olla rikasta ilman perhettäkin. Olen jo saavuttanut niin monta unelmaa, joiden en ikinä uskonut toteutuvan. Eiköhän siinä ole aika paljon yhdelle elämälle.”
Susannan kuvausvaatteet: mekko Coster Copenhagen, korkokengät Unisa. Pusero Coster Copenhagen, pillifarkut Mos Mosh, tennarit Agnes Cecilia/ Ellos.