Täydellinen muutos Monacon hovissa: Charlene säteilee taas onnea

Mikään kauneusleikkaus tai Diorin mekko ei pystynyt siihen, mitä kaksi vastasyntynyttä sai aikaan: kääntämään ruhtinatar Charlenen elämän viimein oikeaan asentoon.

Charlenesta, 37, tuli Monacon ruhtinatar neljä vuotta sitten, kun hän avioitui ruhtinas Albertin kanssa. Kuitenkin Charlene tuntuu ottaneen paikkansa vasta nyt, synnytettyään ruhtinaskuntaan kaivatut perilliset.

Kaksoset, prinsessa Gabriella ja prinssi Jacques, syntyivät 10. joulukuuta 2014.

Ristiäisten lisäksi Monacossa on tänä vuonna juhlittu sitä, että ruhtinas Albert, 57, on ollut kymmenen vuotta hallitsijana.

Juhlintaa on leimannut kotoisuus. Charlene ja Albert ovat liikkuneet monacolaisten parissa käsi kädessä ja rennoissa vaatteissa.

Yhdessä valokuvassa Charlene nojautuu lempeästi miehensä olkaa vasten, toisessa Albert katsoo vaimoaan sen näköisenä, että on tästä hyvin ylpeä.

Tällaisilla kuvilla ei todellakaan päästy herkuttelemaan heidän kolmen ensimmäisen avioliittovuotensa aikana.

Synkeä alku

Vielä vuosi sitten, ennen kaksosten syntymää, moni oli huolissaan Charlenesta.

Maailmalla kierteli huhu, että synnytyksen jälkeen Charlene karistaisi Monacon pölyt kengänpohjistaan. Hän olisi silloin täyttänyt oman osuutensa oletetusta avioliittosopimuksesta ja olisi vapaa lähtemään.

Taustalla oli ajatus, että Albertia kaksikymmentä vuotta nuorempi Charlene olisi ”palkattu” Monacoon vain synnytyskoneeksi.

Tällaiset hurjat teoriat saivat alkunsa Charlenen ja Albertin häiden aikaan kesällä 2011.

Vain muutama päivä ennen häitä levisi juoru, että Charlene olisi yrittänyt paeta, mutta että häneltä olisi otettu lentokentällä passi pois.

Monacon hovi kiisti moiset väitteet tiukasti. Ne oli silti vaikea siivota mielestä, kun Charlene ei vaikuttanut hääpäivänään yhtään onnelliselta.

Kuvat alakuloisen näköisestä morsia- mesta heittivät varjon koko avioliiton ylle.

Tilannetta ei parantanut se, että kaikissa uutisoinneissa muistettiin vääntää rautalangasta, miten Albertilla oli entuudestaan kaksi avioliiton ulkopuolella syntynyttä lasta, joita Monacon laki ei kelpuuta kruununperimyslistalle.

Vaikea rooli

Ei olisi ollut ihme, jos Charlenea olisi hiukan pelottanutkin häiden alla.

Monacon ruhtinattaren tehtävä ei ole helpoimmasta päästä, vaikka siihen liittyy ylellisiä luontaisetuja.

Charlene ei kuitenkaan mennyt naimisiin itselleen tuntemattoman miehen kanssa. Hän tiesi hyvin, että Albert on häntä vanhempi ja että mies oli tuntenut monia naisia ennen häntä.

Charlene tapasi tulevan puolisonsa jo vuonna 2000, kun hän osallistui uintikilpailuihin Monacossa. Charlenehan on entinen olympiatason kilpauimari.

Albertin elämässä oli silti vielä 2000-luvun alussa muita daameja.

Vuonna 2003 togolainen lentoemäntä synnytti Albertille pojan. Albert piti lapseensa yhteyttä, mutta tunnusti isyytensä vasta oman isänsä, ruhtinas Rainierin kuoltua keväällä 2005. Tuossa vaiheessa asiasta tuli myös julkinen.

Joka tapauksessa Charlenen ja Albertin seurustelu oli vakaalla pohjalla jo alkuvuodesta 2006, jolloin he esiintyivät ensi kertaa julkisesti yhdessä.

Samana vuonna Charlene muutti asumaan Albertin luokse. Avoliittoakin kesti siis neljä vuotta ennen kuin Albert kosi. Pari kihlautui kesällä 2010.

Charlene sai myös harjoitella edustustehtäviä jo ennen häitään.

Toki tieto Albertin aviottomista lapsista, joista vanhempi oli syntynyt jo 1992, saattoi olla isokin taakka.

Vähintäänkin lapset olivat todiste Albertin hedelmällisyydestä.

Näytön paikka oli ainoastaan Charlenella.

Vaatimuksena täydellisyys

Nuorena miehenä Albert tunnusti etsivänsä rinnalleen äitinsä, ruhtinatar Gracen, vertaista naista – ja myönsi, että sellaisen löytäminen taitaa olla mahdotonta.

Kuitenkin myös Gracella (1929–1982) oli Monacossa suuria sopeutumisvaikeuksia.

Itse asiassa Charlenea ja Gracea yhdistää moni asia.

Kumpikin tuli Monacoon toiselta puolelta maapalloa: Grace Yhdysvalloista, Charlene Etelä-Afrikasta.

Kumpaakaan ei otettu vastaan avosylin, ja molemmilla oli alussa hankaluuksia sekä puolisonsa sukulaisten että ranskan kielen kanssa.

Rainierin isosisko Antoinette suhtautui Graceen vihamielisesti, eikä myöskään Albertin isosisko Caroline tunnu oikein hyväksyneen Charlenea.

Ainakaan Charlenea ja Carolinea ei nähdä juuri koskaan samoissa tilaisuuksissa. Onneksi sentään Albertin pikkusisko, prinsessa Stephanie, on tukenut Charlenea alusta saakka.

Edes Gracen avioliitto ei ollut joka hetki pelkkiä suudelmia.

Nykyään tiedetään, että jossakin vaiheessa Grace selvitti Rainierin selän takana, mitä oikeuksia hänellä olisi mahdollisessa erotilanteessa.

Kun kävi ilmi, että lapset olisivat jääneet Monacoon kasvatettaviksi, Grace päätti pysyä liitossaan ja tehdä elämästään niin hyvän kuin kykeni.

Charlenen asema lienee samanlainen – siis teoreettisesti.

Jos hän haluaisi erota Albertista, hän joutuisi luopumaan lapsistaan.

Käytännössä sellaista tarvetta ei kuitenkaan ole näköpiirissä.

Suunta elämälle

Pienet Gabriella ja Jacques saattavat olla sinetti sille, että Monaco säilyy tulevaisuudessakin itsenäisenä, erikoislaatuisena ruhtinaskuntana.

Mutta virallisen roolinsa ohella kaksoset ovat myös jotakin muuta.

He antavat vanhempiensa elämälle suuntaa ja tarkoitusta.

Albert on Gracen kolmesta lapsesta ainoa, joka peri äitinsä vaaleuden. Myös Charlene on hyvin vaalea, ja vaaleita ovat myös Gabriella ja Jacques.

Muutoin kaksoset ovat varsin erinäköisiä.

Hauskaa kyllä, Jacques näyttää perineen piirteensä äidiltään, kun taas Gabriella on ainakin tässä iässä kovasti isänsä näköinen.

Kun ruhtinaspari poseeraa yhdessä vauvojensa kanssa, Charlene näyttää pitelevän yleensä Jacquesia, kun taas Albertilla on sylissään Gabriella.

Se tuntuu hyvältä, sillä vastakkaista sukupuolta olevaan omaan jälkeläiseen liittyy erityisiä psykologisia ulottuvuuksia.

Naiselle oma poika opettaa jotakin poikana olemisesta, ja tyttären kautta isä saa tuntumaa omaan feminiiniseen puoleensa.

Sydänten prinssi

Parhaimmillaan äitiys valaisee naisen elämän.

Näin tuntuu käyneen nyt Charlenen kohdalla.

Hän näyttää uudestisyntyneeltä.

Hän on äiti, hän on välttämätön.

Hänen ei todellakaan tarvitse pyydellä anteeksi olemassaoloaan.

Charlenen uusi itsevarmuus näkyi kaksosten toukokuussa pidetyissä ristiäisjuhlissa.

Charlene suunnitteli itse tilaisuuden kaikki yksityiskohdat, teki satojen ihmisten vieraslistat ja valvoi tietysti joka hetki tilaisuuden etenemistä.

Charlene on myös paljastunut valtavan sisukkaaksi. Tai oikeastaan tämän ei tietystikään pitäisi olla uutta, onhan hän entinen kilpaurheilija.

Albertin hallinnon 10-vuotisjuhlissa 11. heinäkuuta Charlene piti ensi kertaa julkisesti puheen ranskan kielellä. Hän oli valmistellut sen Albertin selän takana tälle yllätykseksi.

Lyhyessä ja napakassa puheessaan Charlene kuvasi puolisoaan ”sydänten prinssiksi, minun sydämeni prinssiksi”.

Puhe tosiaan lumosi kaikki tilaisuudessa olleet.

Albert liikuttui niin, että joutui pyyhkimään kyyneleitä silmäkulmastaan.

Perhe on pyhä

Nyt tuntuukin, että nimenomaan Jacques ja Gabriella liittivät Charlenen ja Albertin yhteen ja tekivät heistä perheen.

Pelkkä papin aamen ei siihen vielä riittänyt.

Albert kertoi Nice Matin -lehden haastattelussa osallistuvansa lastensa hoitoon sen, mitä pystyy:

”Päiväaikaan minulla ei ole heille niin paljon aikaa kuin toivoisin”, Albert selitti.

”Pääsen näkemään heitä myöhään illalla tai aikaisin aamulla, mikä ei ole helppoa. Kun he heräävät, yritän olla vähän aikaa heidän kanssaan ja leikkiä. Ja jos olen illalla paikalla oikealla hetkellä, annan heille tuttipullot ja vaihdan heidän vaippansa.”

Albert kuitenkin haaveili, että hän pystyisi myöhemmin kesällä, kun lomakausi alkaa, viettämään enemmän aikaa lasten kanssa.

Vähän myöhemmin julkaistussa Paris-Match-lehden haastattelussa Charlene kehuikin Albertia:

”Hän on erinomainen isä. Hän rakastaa lapsiaan ja osoittaa näille hellyyttä. Perhe-elämä on hänelle erittäin tärkeää. On aina liikuttavaa nähdä hänet juttelemassa lapsillemme… hän pitelee heitä sylissään niin kovin hellästi.”