Uupumuksesta toipuva Kiira Korpi tunnustaa Annassa: ”Käsitykseni menestyksestä on muuttunut täysin – Vain epätäydellisenä ja rikkinäisenä ihminen on kokonainen”

Jaa artikkeliTilaa Seura
Kiira Korpi vuonna 2009 © Kuvaryhmä/ Piia Arnould
Armoton suorittaminen vei lopulta taitoluistelijan äärirajoille ja lopulta myös lapsuuden unelmasta täytyi luopua. Nyt uusi Kiira opettelee hyväksyvään kaikenlaiset tunteet itsessään.

Elokuussa 2015 kilpauransa lopettanut taitoluistelija Kiira Korpi kertoo Annassa, kuinka urheilu-uran päättymisen jälkeen elämältä tuntui puuttuvan suunta.

Keväällä 2015 Korpi kysyi itseltään: ”Miksi minä teen tätä?” Loukkaantumiset ja sairastelut vaikeuttivat treenaamista ja itkukohtauksia tuli tiheämmin.

Kilpauransa aikana hän treenasi enimmillään kolmesti päivässä ja uskoi, että kaikkien pitäisi elää kuten hän, tavoitella parastaan.

Kympin tyttö koulussa ja luistelijana maan parhaita

Viisitoista vuotta taitoluistelu oli ollut hänelle kaikki kaikessa. Kiira Korpi oli tottunut olemaan menestymään kaikessa, lukiossa keskiarvo oli lähes täysi kymppi ja taitoluistelijana ura eteni nopeasti Suomen parhaimmistoon. Mutta sisäinen ääni painosti häntä suorittamaan aina yhä enemmän ja enemmän.

”Aidosti ajattelin, että sitten kun seuraavat kisat ovat ohi ja kun olen saavuttanut kirkkaimmat arvokisamitalit – sitten voin relata. Uskoin tämän olevan resepti onnelliseen elämään. Mutta aina tuli uusia tavoitteita.”

Epäonnistuminen Shanghain MM-kisoissa vuonna 2015 sai Kiiran luistelijan kuoren murtumaan ja miettimään muita vaihtoehtoja elämälle. Pysähtyessään hän ymmärsi, kuinka väsynyt hän oli.

Heikkouksien hyväksyminen

Nyt Kiira Korpi on harjoitellut myötätuntoa itseään kohtaan ja hän on oppinut hyväksymään myös virheet ja heikkoudet osaksi itseään.

”Tunsin joka solullani, etten olisi tämän onnellisempi, vaikka voittaisin viisitoista olympiakultaa. Se auttoi päästämään irti lapsuuden unelmasta.”

Uupumuksen jälkeen Korpi opetteli uutta elämänrytmiä pilateksen, luonnossa liikkumisen ja henkisen kirjallisuuden kautta. Hänen on täytynyt oppia vaikeimman kautta, että suoritus ei ole mittapuu ihmisen arvolle.

”Käsitykseni menestyksestä on muuttunut täysin. Koko ajan ei tarvitse kilpailla, aina ei tarvitse olla ykkönen. Vain epätäydellisenä ja rikkinäisenä ihminen on kokonainen.”

X