Venäjälle jäi joukko ystäviä ja asunto Pietarissa – Erkka Mikkosen mieltä kalvaa pelko maan kehityksestä ja eristyksestä: ”Jotka jäävät, ovat hiljaa”

Venäjä on ollut Ylen kirjeenvaihtajana toimineelle Erkka Mikkoselle muutakin kuin Nevan näkymä ja kolmen vuoden työpesti. Hän kertoo asuneensa aikuisiästään Venäjällä liki 15 vuotta. Nyt viisumin voimassaolo on päättynyt ja Mikkosen matka käy kohti Kaliforniaa.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Kirjeenvaihtajan työ muuttui Venäjällä kevään aikana: ”Aiemmin tein paljon yhteistyötä lähteitteni kanssa, vähemmän kollegoiden. Kun liikkumatila kapeni, kanssakäyminen ulkomaisten kollegoiden kanssa tiivistyi.”

Venäjä on ollut Ylen kirjeenvaihtajana toimineelle Erkka Mikkoselle muutakin kuin Nevan näkymä ja kolmen vuoden työpesti. Hän kertoo asuneensa aikuisiästään Venäjällä liki 15 vuotta. Nyt viisumin voimassaolo on päättynyt ja Mikkosen matka käy kohti Kaliforniaa.
Teksti: Irina Björkman

Missä on pikkutakki? Kysymys nousee ensimmäisenä mieleen, kun Erkka Mikkonen kävelee kadulla vastaan. Viimeiset kolme vuotta Ylen Venäjän kirjeenvaihtajana työskennellyt Mikkonen on totuttu näkemään vakavan asiallisena tv-ruudussa kertomassa tuoreet käänteet Venäjältä.

Nyt työn kuvaan kuuluva puvuntakki on siirretty kaappiin ja tilalla on nahkatakki ja lippalakki. Narikkaan jää myös kolmen vuoden työpesti kirjeenvaihtajana.

Venäjältä Erkka Mikkonen palasitoukokuussa. Tosin lähtöä hän ehti tehdä kuukausia. Matkalaukutkin olivat pakattuina jo maaliskuun alussa.

”Ne odottivat eteisessä valmiina sen jälkeen, kun Venäjällä pari viikkoa hyökkäyksestä rajoitettiin entisestään sananvapautta ja langetettiin tiukat tuomiot sen rikkomisesta. Silloin moni kollega jätti maan ja minä pakkasin äkkilähdön varalle”, Erkka Mikkonen kertoo.

Venäjän hyökkäyksen jälkeen työtahti muuttui

Valmiiksi pakatut matkalaukut kertovat omaa kieltään Erkka Mikkosen kevään poikkeusoloista. Myös työtahti oli Venäjän hyökkäyksen jälkeen poikkeuksellinen.

”Olihan siinä melko vauhti päällä. Työtavatkin muuttuivat, kun aloimme yhä enemmän tehdä yhteistyötä jäljelle jääneiden kansainvälisten kollegoiden kanssa.”

Tilannetta oli seurattava herkeämättä, usein yöunista nipistäen.

”Jossain vaiheessa tajusin ottaa yksityisiä joogatunteja, jotta sain hetkeksi aina ajatukset pois töistä ja rentouduttua. Se auttoi.”

Niinpä kun Ekka Mikkonen voitonpäivän jälkeen nousi Pietarissa linja-autoon, hän huomasi liikuttuvansa.

”Oli se lähtöhetki kyllä tunteikas. Katsoin ikkunasta joenrantaa, josta Pietari näyttää parhaan puolensa. Takana oli rankka työtahti, erityisen raskas voitonpäivä, jota olin raportoinut lähes kellon ympäri ja sitten mielessä täysi epätietoisuus siitä, että milloin näen tämän maiseman uudelleen.”

”Venäjälle jäi suuri osa aikuisiän ystävistäni ja elinpiiristäni”

Venäjä on Erkka Mikkoselle paljon muutakin kuin Nevan näkymä ja kolmen vuoden työpesti. Hän laskeskelee asuneensa aikuisiästään maassa noin 15 vuotta.

”Venäjälle jäi suuri osa aikuisiän ystävistäni ja elinpiiristäni. Asuin työn takia Moskovassa, mutta minulla on omistusasunto Pietarissa. En tiedä, milloin pääsen kumpaankaan vanhaan kotikaupunkiini seuraavan kerran.”

Korialla ja Kouvolassa kasvaneella Mikkosella ei ole sukujuuria Venäjälle, vaan Venäjä on tullut Mikkosen elämään vähitellen.

Ensin niin, että hän valitsi venäjän kielen yläasteikäisenä valinnaiseksi kieleksi.

”En edes muista, miksi sen valitsin. Ehkä siinä oli jotain erikoisuudentavoittelua.”

Kieli kuitenkin viehätti.

Kouvolan lukiossa sattui vielä olemaan niin erinomainen venäjän kielen opettaja, että kiinnostus kasvoi innostukseksi ja Erkka Mikkonen päätyi opiskelemaan venäjää Tampereen yliopistoon. Sivuaineeksi valikoitui tiedotusoppi.

”Kielet ovat kiinnostaneet aina, samoin maailma. Olin Italiassa vaihdossa ja ennen Venäjän-pestiä puolitoista vuotta toimittajana Buenos Airesissa, joten puolet iästäni olen viettänyt muualla kuin Suomessa.”

Venäjä on silti ollut läheisin.

”Minusta on tullut Venäjällä spontaanimpi ja avoimempi. Pidän venäläisten välittömästä tavasta kommunikoida ja toivon, että siitäkin on jotain tarttunut myös minuun.”

Erkka Mikkonen

Erkka Mikkonen asui työn vuoksi Moskovassa. © Tommi Tuomi / Otavamedia

”Sota näkyy moskovalaisten ja pietarilaisten arjessa yllättävän vähän”

Venäjä on hävittänyt Erkka Mikkosesta sinisilmäisyyden, vaikkei hän myönnä koskaan olleensa Putinin fani. Ei edes silloin, kun mies huokui avoimuutta ja uudistushaluja.

Mutta yllättikö Venäjä kirjeenvaihtajan helmikuussa, kun maa hyökkäsi Ukrainaan?

”Olen työssäni nähnyt, mihin Venäjän demokratian kehitys johtaa. Kävin raportoimassa vuonna 2014 alkanutta Itä-Ukrainan sotaa paikan päällä ja olen seurannut pitkään maan kiristyvää kontrollia ja tunnelmaa. Totta kai tämä kaikki viimeaikainen sodankäynti on julkeudessaan ja hävyttömyydessään yllättänyt, mutta palaset siihen ovat olleet olemassa”, Mikkonen toteaa.

Silti hänkin viimeiseen asti toivoi jotakin muuta, tai ainakin sitä, että sota olisi rajautunut suurin piirtein Donbasin alueelle. Se, että lähdettiin yrittämään jopa Kiovan valloitusta, oli yllätys.

Erkka Mikkonen myöntää olleensa järkyttynyt ja turhautunut tilanteeseen, mutta häntä on helpottanut se, että Ylen kirjeenvaihtajana on voinut purkaa asioita työhönsä.

”Ja silti täytyy samaan hengenvetoon todeta, että sota näkyy moskovalaisten ja pietarilaisten arjessa vielä yllättävän vähän. Totta kai länsimaisia kauppoja ja ravintoloita on laittettu kiinni, käteinen on hyvin tiukassa, mutta silti päällisin puolin elämä jatkuu aika lailla kuten ennenkin.”

Sota ei vielä Mikkosen mukaan kosketa kaikkia venäläisiä ehkä niin voimakkaasti, kuin me täällä rajan toisella puolella luulemme.

”Ne, jotka nyt sotivat, ovat usein lähtöisin pienistä kylistä. Aika harvalla moskovalaisella on välttämättä lainkaan henkilökohtaista suhdetta sotaan. Halutessaan hyvin moni perusvenäläinen voi kieltäytyä luomasta suhdetta koko asiaan.”

Erkka Mikkosen oma ystävä- ja tuttavapiiri Venäjällä on hyvin länteen suuntautunutta. Silti hänkin on sodan sytyttyä huomannut tuntevansa ihmisiä, jotka eivät ihan sataprosenttisesi tuomitse Venäjän toimia, vaan ikään kuin etsivät niille oikeutusta.

”On ollut aika järkyttävää huomata, että Venäjän tilanne näyttää sisältä päin katsottuna kovin erilaiselta. Monissa perheissä on myös sisäisiä ristiriitoja, kun vaikkapa omat vanhemmat saattavat tukea sotaa ja lapset vastustavat sitä.”

Mikkosen läheisistä ystävistä kuitenkin suuri osa on joko lähtenyt Venäjältä tai suunnittelee lähtöä.

”Se on seurausta siitä, että sananvapautta ja oppositiota hiljennetään koko ajan.”

”Ne, jotka jäävät, ovat hiljaa”

Erkka Mikkonen ei usko, että Venäjän tilanteessa tapahtuu ainakaan nopeita käänteitä parempaan.

”Uskon, että sotatilanne vain pitkittyy.”

Sen lisäksi, että sota tietää sanoin kuvaamattoman traagisia käänteitä satojen tuhansien ihmisten elämässä, se Mikkosen mielestä samalla ovelasti kääntää silmät pois Venäjän sisäpoliittisista kipukohdista.

”Sodan varjolla pystytään entistä voimakkaammin vainoamaan Venäjän oppositiota ja vähemmistöjä, kun sananvapaus on sotaan vedoten kiristetty äärimmilleen.”

Mikkosen mielestä länsimaisen median pitää jatkossakin kiinnittää huomiota myös Venäjän sisäiseen kehitykseen.

”Nyt valmiiksi kriittisesti hallintoon suhtautuvat suuntaavat pois maasta ja ne, jotka jäävät, ovat hiljaa. Siksi minua suoraan sanottuna vähän pelottaa, kun kaikki yhteistyö Venäjän kanssa keskeytetään.”

Hän toivoisi, että koulutus-, tiede ja järjestöyhteistyötä pidettäisiin hengissä, sillä niiden katkaiseminen pidemmällä aikavälillä ei hänestä olisi hedelmällistä.

”Se olisi myös kannustava viesti heille, jotka vielä Venäjällä yrittävät toimia paremman tulevaisuuden eteen ja jaksavat vastustaa hallintoa. Jos eristämme Venäjän täysin, se saattaa työntää monia venäläisiä lähemmäs hallintoa.”

Ilman yhteistyötä länsimaat eivät pysy ajan tasalla siitä, mitä Venäjällä tapahtuu.

Journalisti-lehden Maria Pettersson kirjoitti tässä taannoin osuvasti siitä, kuinka Euroopassa on kielletty oikeastaan aika lailla ilman keskustelua Venäjän valtamedian näkyvyys, siis on aloitettu täyssensuuri. Se on monin tavoin hyvin ymmärrettävää, mutta muuri kasvaa näin entisestään. Mielestäni valtion kanssa ei tarvitse tehdä yhteistyötä, mutta ihmisten välillä kyllä.”

Erkka Mikkonen

Kirjeenvaihtajan pesti päättyy, matka jatkuu Kaliforniaan

Kun Erkka Mikkonen toukokuussa katsoi bussin ikkunasta loittonevia Pietarin valoja, hän sanoi siis hyvästit oikeastaan toiselle kotimaalleen, ainakin toistaiseksi.

”Viisuminikin menee nyt vanhaksi ja on vaikea sanoa, milloin saan sen uudelleen.”

Virallisesti hän on nyt kirjoilla vanhassa kotikaupungissaan, Kouvolassa. Mikkonen käy paikkakunnalla vanhempiaan katsomassa ja mökkeilemässä, mutta kotipaikka se ei enää ole. Vaikka hän ei tunne kaipuuta juurilleen, ei se myöskään herätä minkäänlaista kotiseutuangstia.

”Itse asiassa Kouvola on viime vuosina käyttänyt virkeän itseironisesti hyväkseen tiettyä ankeuden leimaa, joka paikkaan on lyöty. Se on ihan mukavaa kehitystä.”

Kirjeenvaihtajan pestin päättyessä päättyy samalla Erkka Mikkosen määräaikainen työsuhde Yleisradioon.

”Tämä on ollut pisin työsuhteeni. En yleensäkään tee mitään pitkiä suunnitelmia. Tykkään olla avoin elämälle.”

 

Näytä tämä julkaisu Instagramissa

 

Henkilön Erkka Mikkonen (@erkka.mikkonen) jakama julkaisu

Nyt Mikkonen huokaisee hetken ja käy sisarensa Krista Mikkosen mökillä bongailemassa saimaannorppia. Sitten hän lähtee Kaliforniaan, jossa häntä odottaa vuoden journalistiikan maisteriopinnot Helsingin Sanomien stipendin turvin.

”En tiedä mitä sitten on edessä, mutta en osaa tuntea siitä epävarmuutta. Minulla on aina ollut kova luotto siihen, että elämä kantaa.”

X