Katso video: Näyttelijä Aku Hirviniemi on myös näppäräsorminen taikuri

Jaa kaverilleTilaa Seura
Aku Hirviniemi ja isoisä Heikki Airisto
Aku Hirviniemi vierailee isoisänsä Heikki Airiston luona lähes joka viikko. © Tommi Tuomi / Otavamedia
Aku Hirviniemi teki lapsena useita lomamatkoja isovanhempiensa kanssa. Yhdellä reissuista tarttui mukaan innostus taikatamppuihin.

Aku Hirviniemi innostui taikatempuista jo lapsena. Harrastus sai kunnolla tuulta purjeisiin, kun tuleva näyttelijä oli isovanhempiensa Maire ja Heikki Airiston kanssa automatkalla Ruotsissa ja Norjassa.

Maire-mummon sisko asui Ruotsissa, ja hänen poikansa Juha oli innostunut taikuudesta. Juha lähti Suomen sukulaisten matkassa Osloon, jossa hän halusi esitellä nuorelle Akulle legendaarisen taikurikaupan, joka oli mahdollisesti Pohjoismaiden paras.

”Se oli pieni ja hämyinen puoti, jossa oli omituinen ukkeli myyjänä. Ostin sieltä pari korttipakkaa. Yksi näytti tavalliselta korttipakalta, joka muuttuikin sellaiseksi, jossa kaikki kortit olivat samoja. Toinen pakka muuttui värillisestä mustavalkoiseksi”, Aku muistelee.

Norjan tuomisiaan aloitteleva taikuri esitteli lapsuudenystävälleen Janne Katajalle.

”Sanoin Jannelle, että pitäisikö lyödä rahoiksi. Tilasimme taikuri Markku Purholta Kouvolasta lisää välineitä. Hankimme frakit ja aloimme tehdä keikkaa lastenjuhlissa ja yritysten pippaloissa”, Aku jatkaa.

Maire ja Heikki muistavat, että taisivat nuoret herrat käydä heidänkin luonaan taitojaan esittelemässä.

Seura haastatteli Akua Heikin ja Mairen kotona, josta ei valitettavasti löytynyt yhtään viriteltyä taikakorttipakkaa. Pelikortin hävitystemppu Akulta onnistuu edelleen.

 

Video: Tommi Tuomi / Otavamedia

Yhteisiä lomamatkoja

Lapsena Aku teki isovanhempiensa kanssa useampiakin lomareissuja.

”Vuonna 1991 olimme Portugalissa kaksi viikkoa. Ilmat olivat hyvin kylmät. Sen ajan mitä oppailla oli vapaata, Aku vietti heidän kanssaan ja kertoi Pikku-Kalle-vitsejä. Oppailla oli hauskaa. Aku oli ensimmäisellä luokalla koulussa. Ihmettelen, miten sillä olikin niin valtava varasto niitä vitsejä”, Heikki-ukki muistelee.

Heikin ja Mairen kanssa Akulla oli yhteinen mieltymys television sketsisarjoihin.

Pulttiboisia oikein odotti, että tulee uusi jakso. Toinen suosikkini oli Hymyhuulet. Kummeli oli kova juttu. Siihen aikaan ei ollut nettiä mistä olisi voinut fanikamoja tilata. Heikki ja Maire kävivät pari kertaa vuodessa sukulaisten luona Tampereella. Minä lähdin sillä varjolla mukaan, että pääsen käymään Tohlopissa TV2:n kaupassa, josta tarttui mukaan pari Kummeli-paitaa”, Aku kertoo.

Isovanhempien kanssa Aku on tehnyt myös yhden kalareissun Lappiin. Maire-mummin serkku asuu Pellon lähellä Konttajärvellä.

”Se oli heinäkuun alkua. Tornionjoen lohi oli jo noussut Pellon ohi. Siellä uistellaan lohta kapeilla pitkillä jokiveneillä. Sen verran kokeiltiin, että makuun päästiin. Ajoimme moottorilla Suomen rantaa seuraten yläjuoksulle päin. Siellä oli kääntöpaikka, jossa oli valvoja. Hän päästi yhden veneen kerrallaan laskemaan alavirtaan. Airoilla pidettiin virtaa vastaan ja uistimet menivät edellä, kun ne järvellä uistellessa normaalisti tulevat veneen perässä. Ei me mitään saatu. Olisi pitänyt lähteä vähän aikaisemmin, kesäkuussa”, Heikki kertoo.

”Se oli hauska reissu. Ehkä pitäisi lähteä uudestaan”, Aku pohtii.

Aku kertoo uupumuksestaan ja isoisä Heikki sota-ajan lapsuudenkokemuksistaan Seurassa 51-52/2017

Lue myös:

Mentalisti Noora Karma: ”Yksinhuoltajuus maksoi minulle paljon”

Rokka sauvakävelee ja Viirilä polttaa viidesti täisen paitansa – Seura osallistui Tuntemattoman sotilaan viimeiseen kuvauspäivään

Lue elokuva-arvio: tällainen on uusi Tuntematon sotilas – ei seuraa kuuliaisesti klassikkoromaania

X