Kyösti Mäkimattila elää vintagen lumoissa – Mitä laulaja jahtaa kirppiksiltä?
Tyyli, kestävä kehitys ja kauppapolitiikka. Laulaja Kyösti Mäkimattilalla on monta syytä kiertää second hand -putiikkeja. Päälle pantavaa löytyy myös keikoille.
Merkkifarkut edulliseen hintaan vetävät Kyösti Mäkimattilan suun hymyyn.
Kierros vanhojen vaatteiden second hand -putiikeissa alkaa tyylillä. Parkkiruutuun Turun keskustassa kaartaa tulipunainen Volvo Amazon 1966. Autosta nousee laulaja Kyösti Mäkimattila, kädessä ajohansikkaat, ranteessa vanha Zenith-kello, päässä lippalakki, päällä valkoinen paita ja tyylin mukaiset housut, joita kannattelevat olkaimet. Olalla on vanhasta puvuntakista tehty laukku.
Kyöstin tyylitaju ei petä arkisissakaan tilanteissa. Tyyli ei synny muodista vaan ajattomuudesta.
”Minullahan on kaikki vanhaa, auto, vaatteet ja omakotitalo”, Kyösti Mäkimattila nauraa.
Astumme sisään käytettyjä vaatteita myyvään Maanantaimarkettiin. Aika nopeasti käy ilmi, että nyt ollaan liikkeellä asiantuntijan kanssa. Kyösti tuntee merkit, tyylit ja aikakaudet.
Hän bongaa Levi’s 501 -farkut. Omaa kokoaan ja hintakin on kohdillaan, 8 e.
Levi’s 501 -farkut 8 euroa. © Vesa Tyni
”Olen todella tarkka hinnoista. Kahdeksan euroa ei ole tunnetusta amerikkalaisesta brändistä kovin paljon. Nämä ovat viiden taskun farkut, joiden kellotasku on toteutettu eri tavalla kuin normaalisti. Nuorisohan ei edes tiedä, että pikkutasku farkuissa on kellotasku.”
Kyösti osti aikoinaan ensimmäisillä kesätyörahoillaan saman merkkiset farkut, salaa vanhemmiltaan.
Nykyisin hän ostaa mieluiten eurooppalaista. Kauppapoliittisista syistä.
”Minusta on tullut tiedostava. Maailma on talousmahtien keskinäistä kilpailua. Jos ei ole kotimaista, niin olisi ainakin eurooppalaista. Eivät mene rahat Kiinaan eikä Jenkkeihin.”
Muitakin syitä on.
”Euroopassa osataan tehdä vaatteita. Niin sanottu skandinaavinen mitoitus sopii tällaiselle pitkäraajaiselle miehelle.”
Kyösti Mäkimattilan tyyli ja auton vuosimalli käyvät yksiin. © Vesa Tyni
Unelma-auto, tulipunainen Volvo Amazon vuodelta 1966. © Vesa Tyni
Kierrätystä jo lapsena
Kyösti Mäkimattila on aina ollut kiinnostunut vaatteista. Kipinä syntyi jo lapsena, kun hän käytti isoveljeltä ja serkuilta pieneksi jääneitä vaatteita.
”Se oli hienoa. Ne tuoksuivat kaupungilta eikä oman kylän kaupasta sellaisia saanut. Vaatteet eivät välttämättä olleet ihan sopivia, mutta ymmärsin, että saattoi olla tosi siistejä kledjuja, vaikka ne eivät olisi uusia.”
Seuraavan, Merkitys-second hand putiikin ikkunassa on teksti, jonka Kyösti allekirjoittaa: ”kierrätys, kestävä kehitys”.
Rusetti miehen tekee. © Vesa Tyni
”Kolmen lapsen isänä haluan kasvattaa vastuullisia kansalaisia. Lapsetkin tuntevat jo nämä mestat.”
Sisällä Kyösti huomaa heti jotakin kiinnostavaa.
”Nyt tultiin jonkun rahamiehen rekille ja sattuu olemaan mun kokonen äijä. Bossia, Louis Vuittonia ja muita. Tällainen on harvinaista herkkua”, Kyösti innostuu.
Hän tutkii vaatteita tarkkaan. Valkoiset paidat vaikuttavat usein valkoisilta, kunnes hihanpielestä tai kauluksesta löytyy tahra, joka ei lähde pesussa.
”Usein on joku syy miksi näin laadukkaat paidat ovat myynnissä. Esimerkiksi ruoste on sellaista, että se ei lähde millään.”
Nyt tarjolla näyttää olevan moitteetonta tavaraa edullisesti, yli satasen paitoja parilla kolmella kympillä. Paidoissa ei ole reikiä kalvosinnapeille, mutta se ei ole ongelma.
Kyösti on teetättänyt niitä paitoihin ennenkin. Reikiä tarvitaan, sillä kalvosinnapit ovat osa Kyöstin tyyliä. Kotoa käytettynä ostettuja kalvosinnappeja löytyy ämpärillinen – jää salaisuudeksi kuinka isosta ämpäristä on kyse.
Paitoja kuluu keikoilla vähintään kuukausi per paita tahtiin. Bossin paita 39 euroa. © Vesa Tyni
Vanhan Zenith-kellon Kyösti löysi keikka-matkallaan. © Vesa Tyni
Yksi paita kiinnostaa erityisesti. Sovituksen jälkeen asia on selvä. Kyösti tekee kaupat.
Valkoisia paitoja kuluu keikkaillessa paljon. Käytännössä paita menee pesuun joka keikan jälkeen.
Rekissä on muutakin kuin paitoja.
”Merkit ja materiaalit kiinnostavat. Tämä tuntuu näpeissä sataprosenttiselta villalta, saattaa olla jopa merinovillaa. Se kestää kulutusta järkyttävän hyvin”, Kyösti pohtii.
Vilkaisu tuotelappuun vahvistaa näppituntuman. Merinovillaa. Kyösti on tyytyväinen, että vaatteet on tuotu myyntiin, jos niillä ei kerran ole omistajalleen enää käyttöä.
Kalvosinnapit 22 euroa. © Vesa Tyni
Kasa kalvosinnappeja
Seuraavaan liikkeeseen siirrymme tyylikkäästi Volvo Amazonilla.
”Huom herrat, laakin peli”, Kyösti toteaa, kun Volvo käynnistyy ensistartilla.
”Olin vuosikaudet etsinyt kivakuntoista Amazonia, kun tämä löytyi. Mulla on talli, mutta ei pajaa, jossa voisin tehdä isompaa remonttia.”
Kyösti on automiehiä. Uusin ylpeyden aihe on vastahankittu Blaupunkt-autoradio, nimenomaan radio.
VintagEija’s-liikkeessä Kyösti tutkii ensimmäisenä laatikon, jossa on kasa kalvosinnappeja.
”Oijoijoi”, kuluu laatikon ääreltä.
Kyösti tykästyy yhteen pariin. Kalvosinnappeja ei voi koskaan olla liikaa.
Laatikollinen olkaimia. Ne on tutkittava tarkkaan. © Vesa Tyni
Seuraavaksi hän tutkii housunkannattimet. Niitäkin on laatikollinen. Kaikki, joissa on vähänkin muovia, karsiutuu pois. Käypiäkin olisi, mutta kauppoja ei tällä kertaa tehdä.
Valikoima on kuitenkin hyvä, sillä naisten vaatteita on tarjolla yleensä selvästi enemmän kuin miesten.
”Olen aina kiukutellut sitä, että isoille äijille ei ole kledjuja. Käytettyjä ei meinaa millään löytää. Nelikutosia kenkiä varsinkaan. Ehkä ne käytetään ihan loppuun. Lakit ovat jotenkin niin henkilökohtaisia, kuten alusvaatteet, että niitä en osta.”
Kiertely ei mene hukkaan, vaikka ostettavaa itselle ei löydykään. Kyöstillä on kotona vaimo ja kolme tytärtä. Usein ostosreissuilta tarttuu mukaan jotain perheen naisille, jotka hekin arvostavat vintage-vaatteita.
Överiä artistille
Kun puhutaan 50- ja 60-luvuista, miesten nailonpaitoja ei voi sivuuttaa. VintagEija’s-liikkeen rekissä niitä on.
”Tämä on täyttä nailona, siis ihan muovia. Paita on aito suomalainen, Tiklaksen valmistama. Vau.”
Kyösti Mäkimattila löytää värikkään röyhelöpaidan, artistityyliin kunnolla överi. Hän kertoo yhden sellaisen omistavansa, laulaja Mr. Breathlessilta alias Marko Julkuselta saatu, vaaleanpunainen.
Vanhasta takista tehty olkalaukku on Kyöstin hyvän ystävän Meri Teerisaaren tuotantoa. © Vesa Tyni
Solmio miehen tekee, paitsi silloin, kun haluaa käyttää rusettia. Kyöstille käyvät molemmat, mutta rusetti on persoonallisempi ja juhlavampi. Rusetteja on liikkeessä mukava valikoima.
Niistä ei tehdä kauppaa, koska Kyösti teettää kaikki käyttämänsä rusetit. Kaupasta ostetut ovat liian pieniä hänen makuunsa, iso on näyttävämpi.
Kyösti innostuu esittelemään rusetinsolmimistaitojaan.
”Tämä on erityisosaamisaluettani”, tyytyväinen rusetinsolmija hymähtää.
Keikkamatkoilla Kyösti koluaa paikallisia second hand -liikkeitä.
”Kierrän säännöllisesti pikkukaupunkeja. Niissä on kivoja pikku putiikkeja. Vaatteiden ohella kiinnostavat astiat ja kalusteet.”
Maanantaimarket, Kristiinankatu 6, Turku. Merkitys 2nd Hand Shop, Linnankatu 19b. VintagEija’s, Maariankatu 10.
Artikkeli on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 1/21.
Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti