Vanha esine inspiroi ja kertoo tarinan – Näyttelijä Rinna Paatso tunnelmoi kirpputorilla
Näyttelijä Rinna Paatso nauttii pienten kirpputorien tunnelmasta ja tarinoista. Silloin tällöin käteen jää todellinen helmi.
Rinna Paatso keksi solmioille uutta käyttöä. ”Näistä voisi ommella kauniita ja värikkäitä koronamaskeja.”
Vanhat esineet, kirjat ja vaatteet tuntuvat kirpputoreilla kertovan omaa tarinaansa. Tällaisesta pienten kirpputorien tunnelmasta näyttelijä Rinna Paatso pitää. Äänimaailma on vaimean miellyttävä, tuoksukin tutun pölyinen, kuten sysmäläisellä Uusi Mahdollisuus -kirppiksellä.
Siellä Rinna käy säännöllisen epäsäännöllisesti, koska hänen ”kesätalonsa” sijaitsee Sysmän Töijensalossa Päijänteen rannalla.
”En viihdy Helsingin isoilla kirpputoreilla. Niissä on liikaa kaikkea, myös ihmisiä. Täällä on rauhallista”, Rinna sanoo katsoen ympärilleen.
Samassa katse kiinnittyy tutunnäköisiin ruskeasta läpinäkyvästä lasista tehtyihin kuppeihin.
”Ihan kuin meillä olisi ollut näitä teekuppeina lapsuudessa”, Rinna pohtii.
Kiinalainen taideastia tuntui Rinnasta mukavalta kädessä. © Pekka Nieminen/Otavamedia
Sitten hän tarttuu kiinalaiseen posliinikuppiin.
”Näitä minulla on vieläkin. Olisikohan jossain näihin kuuluvia lusikoita? Niitä on mennyt rikki.”
Rinna kertoo hakevansa kirpputoreilta etenkin lasiesineitä ja astioita. Ja vaikka ei ostaisi, on kiva katsella ja vähän hipelöidä. Tavanomaisten käyttöastioiden hyllyllä voi piillä jokin helmi, erikoisuus.
Rinna poimii käteensä vihreän lasimaljakon, joka on muodoltaan kuin pikari. Tästähän voisi vaikka juoda, hän miettii.
Yleensä kirpputoreilla myydään keräilyastioita, kuten Muumimukeja ja Arabian astiastoja. Rinna kerää Arabiaa, josta hän pitää paljon. Muumimukeihin hän ei koske.
”Rakastan Tove Janssonia, mutta Muumeissa on minun mielestäni ollut aina jotain pelottavaa. Lapsenakin Peppi Pitkätossu tuntui paljon paremmalta tyypiltä.”
Arabiasta kun tulee puhe, Rinnaa vieläkin vähän kismittää se, että hän tuli rahapulassaan myyneeksi liian halvalla astiaston kirpputoriyrittäjälle Helsingissä.
”En jaksanut jäädä vääntämään jostain pienestä säröstä. Halvalla meni, mutta tarvitsin ruokarahaa.”
Tiukka budjetti on opettanut Rinna Paatsoa tarkkailemaan hintoja myös kirpputoreilla. Hän on huomannut, että hintataso saattaa vaihdella paljonkin eri paikoissa. © Pekka Nieminen/Otavamedia
Äidin jalanjäljissä
Vanhojen esineiden arvostaminen on tullut Rinnalle verenperintönä. Hänen äitinsä, vähän yli kaksi vuotta sitten syöpään menehtynyt näyttelijä Liisa Paatso oli Rinnan mukaan ”dyykkari.” Jäämistössä on paljon äidin löytämiä erikoisuuksia.
”Äiti onnistui löytämään ihmeellisyyksiä mitä erilaisimmista paikoista. Häneltä jäi myös paljon hyväkuntoisia vaatteita, joita minä ja tyttäreni Sanni käytämme. Äiti huolehti vaatteistaan hyvin. Ennen kuolemaansa hän sanoi, että minun lumppujani et kirpputorille vie. Sen lupasin.”
Matkamuistoja etelästä. Rinna miettii, kuka kupit on tuonut Kanarialta Suomeen, ja miten ne päätyivät sysmäläiselle kirppikselle. © Pekka Nieminen/Otavamedia
Rinna kerää keittokirjoja. Hän seurasi aikoinaan Kaksi lihavaa leidiä -tv-sarjaa. © Pekka Nieminen/Otavamedia
Rinna pyrkii säästämään niukkoja rahojaan käymällä kirpputoreilla. Lisäksi äidin jäämistöistä löytyi aarteita, joita hän nyt jalostaa myyntiin. Rinna on löytänyt äitinsä vanhoja rikki menneitä koruja, joista voi muokata uusia. Lisää materiaaleja koruihin Rinna etsii kirppareilta.
”Laulaja Vieno Kekkoselta sain pussillisen ihania antiikkinappeja 50- ja 60-luvuilta. Kun keskityn tekemään koruja, kaikki huolet häipyvät.”
Tiukka budjetti on opettanut Rinnaa tarkkailemaan hintoja myös kirpputoreilla. Hän on huomannut, että hintataso saattaa olla hyvinkin vaihteleva. Miksi ostaa kirja parilla eurolla, kun kirjastosta saa poistomyynnistä samaan hintaan kassillisen? Rinnan mielestä Sysmän kirjasto on ihan paras! Nyt kuitenkin käteen tarttuu Kaksi lihavaa leidiä -kirja, jonka hinnan Rinna tinkii euroon.
”Kerään keittokirjoja. Tässä on ihania liharuokia, ja seurasin 90-luvlla Kaksi lihavaa leidiä -tv-sarjaa.”
Keittokirjoista oli hyötyä myös silloin, kun Rinna toimi äitinsä omaishoitajana hänen viimeisen elinvuotensa aikana. Laihtunut Liisa-äiti piti saada syömään.
”Opettelin tekemään tosi hyvää ruokaa.”
Unelmapuodin löydöt
Hetken aikaa Rinna hypistelee ”miesten osastolla” komeaa nahkatakkia. Sivellessään solmioita hän miettii, voisiko niistä tehdä koronavirusmaskeja. Yksi oranssiraidallinen sujahtaa kaulaan.
”En osaa tehdä kravattisolmua, mutta voisihan tätä käyttää näinkin”, Rinna pohtii.
Rinna Paatso ei yleensä osta vaatteita kirppiksiltä, jos nahkatakkeja ei lasketa. Vanhat aterimet ovat mieleen, koska ne ovat laadukkaita ja Hackmaneilla syödessä ruokakin maistuu paremmalta.
Kirppiskierros jatkuu alakertaan, joka on Rinnan lempipaikka. Musikaalinen näyttelijä huudahtaa ihastuneena nähdessään sähköpianon. Rinna painelee nappuloita ja kokeilee töpseliä seinään.
Wau, mikä sähköpiano! Musikaalinen näyttelijä ihastui soittimeen. © Pekka Nieminen/Otavamedia
”Vau! Tää on sikamakee! Tän mä haluan, jos se vain toimii!”
Alakerrassa on myynnissä myös huonekaluja, mutta ne eivät Rinnaa kiinnosta. Mutta jännä pyörillä seisova kukkateline voisi olla kiva ulkona. Sitten Rinna huomaa vanhat lastenrattaat.
”Vieläkö voisin tarvita näitä viisikymppisenä”, hän sanoo ja nauraa.
Alakerran ”unelmapuodissa” on myös piuhoja ja muuta elektroniikkaa. Ne ovat kiinnostaneet myös Rinnan ex-miestä Marko Vaaraa, joka on muusikko. Täältä hän on saanut monta tärkeää osaa sähkövempeleisiin.
”Kerran ostin kirppikseltä vanhan jukeboksin levyt, koska mistään ei saa enää cd-levyjä. Kuuntelen niitä autossa.”
Rakkaita muistoja
Rinna Paatso menee vielä takaisin kirppiksen yläkertaan, jossa on taidettakin esillä. Tauluja Rinna ei muista koskaan ostaneensa, mutta ajatus kiertyy jälleen Liisa-äitiin. Tämä oli myös taiteellisesti hyvin lahjakas ja maalasi kauniita tauluja. Siksi Rinnastakin on luontevaa aloittaa maalaaminen Sysmän-talossa, joka oli myös Liisalle äärimmäisen tärkeä paikka.
”Rakennan itselleni ateljeehuoneen yläkertaan. Katson ulos järvelle ja odotan inspiraatiota.”
Vanhat esineet ja kirpputorilöydöt herättävät ajatuksia siitä, missä esineet ovat olleet, kenen käytössä ja milloin. Äidin jäämistöstä löytyi äidin tädin vanha Raamattu vuodelta 1920.
”Hän oli kirjoittanut käsin sivujen väliin otteita Raamatusta ja leikannut enkelien kuvia.”
Rinnasta kirppiksillä on kiva kierrellä katselemassa ja hipelöimässä tavaroita, vaikka ei ostaisikaan mitään. © Pekka Nieminen/Otavamedia
Rakkaita esineitä on löytynyt myös ulkomaanmatkoilta. Yksi tärkeä kirppislöytö oli ikivanhat korvakorut, jotka ovat edelleen Rinnan suosikit. Liisa Paatso löysi luultavasti joltain Sysmän kirpputorilta esineen, jollaista Suomessa tuskin on toista.
”Se on puuterintekokone 1800-luvulta. Siinä on vanhaa vaaleanpunaista puuteria sisällä. Varmasti todellinen harvinaisuus.”
Sitten vielä viimeinen löytö. Se on sake-viinakuppi. Rinnalla on sille kuitenkin uusi käyttötarkoitus.
”Laitan siihen suitsukkeen ja vien äidin kotialttarille.”
Uusi Mahdollisuus ry, Uotintie 8, Sysmä
Artikkeli on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 11/20.
Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti