Voittamaton Matti Nykänen uhrasi hyppäämiselle nuoruutensa – Näin pienikokoisesta pojasta tuli maailman paras

Jaa kaverilleTilaa Seura
Matti Nykänen ja isä Ensio Nykänen helmikuussa 1982.
Matti Nykänen ja isä Ensio Nykänen helmikuussa 1982.
Kun Matti Nykänen pääsi huipulle, hän pysyi siellä kauan. Calgaryn olympialaisissa suomalaiselle mäkihyppääjälle, jolle ei kukaan mahtanut mitään.

Calgaryn olympialaiset 1988 olivat Matti Nykäsen juhlaa. Täydellisen ponnistuksen mestarilla osui kaikki kohdalleen.

Tuloksena oli kolme kultaa: suurmäessä, normaalimäessä ja joukkuemäessä. Tuolloin 24-vuotias Nykänen oli uransa lakipisteessä, voittamaton.

Hän vei Kanadasta mukanaan kolme kultaa palkintokaappiinsa. Neljä vuotta aiemmin Sarajevon olympialaisista oli tullut jo kultaa suurmäessä ja hopeaa normaalimäessä.

Matti Nykänen oli mäkihyppääjänä poikkeuksellinen. Kun hän oli kerran päässyt huipulle, hän pysyi siellä kauan – käytännössä lähes koko 1980-luvun.

Helpolla menestys ei kuitenkaan tullut. Nykänen uhrasi hyppäämiselle nuoruutensa.

Ruipelosta hyppääjäksi

Tuskin kukaan olisi osannut arvata, että niin pienikokoisesta pojasta tulisi joskus maailman paras.

Matti Ensio Nykänen syntyi Jyväskylässä 17.7.1963. Isä Ensio oli taksikuski, Vieno-äiti työskenteli myyjänä osuuskaupassa.

Matti oli perheen kolmas lapsi, hänellä oli isosiskot Päivi ja Tuija. Pikkusisko Anne syntyi kaksi vuotta Matin jälkeen.

Nuorena poikana Matti kokeili kaikenlaisia urheilulajeja, kunnes kohdalle osui mäkihyppy 1971. Ensimmäiset mäkihyppysuksensa hän sai lahjaksi jouluna 1972.

Poika hyppäsi Jyväskylän Aittovuoresta eli ”Karmitsan mäestä” yhdessä monien ikätovereidensa kanssa. Matti tunnettiin kovana harjoittelijana, joka karkasi usein mäkeen koulun kustannuksella. Hänet oli jo siirretty tarkkailuluokalle.

Nuorta Nykästä valmensi Taisto ”Tase” Jussilainen. Lähin harjoittelukaveri myöhempinä nuoruusvuosina oli Joel ”Joksa” Piilola, joka veti Nykäsen mukanaan myös Laajavuoren betoniin. Sieltä Nykänen liiteli ensihypyllään 88 metriä.

Talvi 1976–1977 oli ratkaiseva Nykäsen uralla. Jussilaisen ohella Nykästä alkoi valmentaa ”Maisteriksi” tituleerattu Matti Pulli.

Tuona talvena mäkihyppymaajoukkueen päävalmentaja Eino Kirjonen katseli Matti Nykäsen hyppäämistä Laajavuoressa ja kysyi: ”Kuka on tuo pieni ruipelo?”

”Hän on Matti Nykänen”, Matti Pulli vastasi.

Pulli odotti, että Kirjonen alkaisi ylistää Piilolan taitoja, mutta vastaus olikin toisenlainen.

”Jos jostakin näistä nuorista tulee hyppääjä, niin se on Nykänen.”

Aikakautensa suurin

Nykäsestä tuli lopulta hyppääjä, aikakautensa suurin.

Joulukuussa 1977 Matti Nykänen, Taisto Jussilainen ja Matti Pulli pitivät palaverin. Nykäsen tavoitteeksi asetettiin Sarajevon olympialaiset 1984. Niihin oli aikaa kuusi vuotta.

Näin syntyi ”järjestelmä nimeltä Nykänen”. Sen pääarkkitehtina oli Matti Pulli, jolla oli tieteellinen näkemys mäkihyppyyn.

Tammikuussa 1981 Nykänen osallistui ensimmäiseen maailmancupin osakilpailuun Tšekkoslovakian Harrachovissa. Matti oli hankkimassa kokemusta ja saavutti sijaluvun 44.

Helmikuussa hän kuitenkin jo voitti nuorten maailmanmestaruuden Stronachissa, mikä oli täydellinen yllätys kaikille. Maaliskuussa tuli myös ensimmäinen Suomen mestaruus.

Varsinainen pommi oli maailmanmestaruus Oslossa 1982. Nykänen hyppäsi sankassa sumussa suurmäen MM-kultaa. Kaksi päivää aiemmin hän oli saanut jo joukkuemäen MM-pronssia.

Helmikuussa 1982 18-vuotias Matti Nykänen voitti MM-kultaa Oslossa. © Jorma Pouta/ Otavamedia

Nykänen oli noussut vuodessa melkein täydestä tuntemattomuudesta mäkihyppymaailman huipulle. Se oli vaatinut armotonta harjoittelua, kovaa itsekuria ja kivun sietämistä, mutta kova työ oli alkanut vihdoin kantaa hedelmää.

Ja suurimmat voitot olivat vasta tulossa.

Sarajevon sankari ja olympiavoittaja

Nykänen oli jo maistanut menestystä Keski-Euroopan mäkiviikolla ja maailmancupissa, kun oli vihdoin Sarajevon olympialaisten vuoro.

Nykänen oli käyttänyt kuusi vuotta elämästään tehokkaasti. Matti Pulli oli jalostanut hänen ponnistusvoimaansa ja lentämisen taitoaan.

”Maisteri” antoi tieteellisen tarkkaa palautetta jokaisesta hypystä, ja Nykänen myös vaati sitä. Ja jos hyppy ei kulkenut, Nykänen palasi pieneen mäkeen hiomaan tekniikkaansa.

Sarajevon olympialaisista tuli Matti Nykäsen ja Jens Weissflogin välinen trilleri.

Nykänen voitti Sarajevossa 18.2.1984 suurmäen kilpailussa Weissflogin ja liiteli voittoon. Normaalimäessä Nykänen jäi olympiahopealle: siinä kultamitalin vei Weissflog. Seuraavat olympialaiset siinsivät neljän vuoden päässä. Niissä Nykänen halusi voittaa kaiken.

Uran lakipiste

Calgaryn olympialaiset olivat Matti Nykäsen juhlaa. Kultaa tuli suurmäessä, normaalimäessä ja joukkuemäessä.

Ylivoima oli ällistyttävää. Ei Nykänen ollut aiemmin sentään täysin voittamaton ollut. Ennen Calgarya Nykänen oli joutunut useasti taipumaan MM-kilpailuissa, mäkihypyn maailmancupissa ja Keski-Euroopan mäkiviikolla kovimmille kilpakumppaneilleen Jens Weissflogille, Jirí Parmalle, Pavel Plocille, Dieter Thomalle ja Andreas Felderille.

Calgaryn kolmen olympiakullan jälkeen Matti Nykäsen asema maailman parhaana mäkihyppääjänä oli kiistaton. © Jorma Pouta/ Otavamedia

Calgaryn jälkeen Nykänen ylsi vielä Lahden MM-kilpailuissa seuraavana vuonna suurmäen pronssiin ja joukkuemäen kultaan. Selkä ja jalat olivat kuitenkin alkaneet vihoitella.

Vuonna 1990 Nykäsen kilpaileminen meni särkylääkevetoiseksi. Lentomäen MM-kisat Vikersundissa olivat tuskaa, samoin Salpausselän kisat.

Nykänen ei koskaan virallisesti ilmoittanut lopettavansa. Kilpaura vain hiipui.

V-tyyli tuli ja mäkihypyn luonne muuttui

Matti Nykäsen aktiiviuran jälkeen mäkihypyn luonne muuttui nopeasti, kun V-tyyli alkoi vallata alaa. Myös hyppyrimäet ja hyppyvarusteet kehittyivät harppauksin.

Keväällä 1990 ruotsalainen Jan Boklöv oli kehittämällään V-tyylillä täysin ylivoimainen mäkihypyn maailmancupissa. Itävallan nuori Andreas Goldberger seurasi pian perässä.

Matti Nykänen ei kilpaurallaan ehtinyt omaksua V-tyyliä. Hänen kovin kilpakumppaninsa Jens Weissflog kuitenkin hyppäsi V-tyylillä vielä kaksi olympiakultaa Lillehammerissa 1994.

Silti edes Weissflog ei yltänyt samankaltaisiin voittoihin kuin Nykänen. Matti Nykänen saalisti uransa aikana viisi olympiamitalia, 15 mitalia MM-kisoista ja 22 mitalia SM-kisoista.

Nykäsen 42 mitalia on niin suuri määrä, ettei vastaavaan ole yltänyt vielä kukaan toinen mäkihyppääjä. Pienestä ruipelosta kasvoi mäkihypyn jättiläinen.

 

Juttu on julkaistu ensi kerran kesällä 2013 Seuran erikoisnumerossa Matti 50.

Lähteet: Antero Kujala: Matti Pulli. Voittohyppy (Ajatus, 1999). Egon Theiner: Matti Nykänen. Huipulla ja montussa (Otava, 2004). Antti Arve: Matti Nykänen. Maailman paras (Kirjayhtymä, 1988). Jouko Vahtola: Suomen mäkihypyn historia (SKS, 2012).

Mäkikotka Matti Nykäsen saavutukset

Viiden olympiamitalin mies

Sarajevo 1984: kultaa suurmäessä ja hopeaa normaalimäessä.
Calgary 1988: kultaa suurmäessä, normaalimäessä ja joukkuemäessä.

MM-kisojen kuningas

Nuorten MM-kultaa Stronachissa 1981.
Suurmäen MM-kultaa ja joukkue­mäen MM-pronssia Oslossa 1982.
Lentomäen MM-pronssia ­Harrachovissa 1983.
Joukkuemäen MM-kultaa ­Engelbergissä 1984.
Suurmäen MM-pronssia ja joukkuemäen MM-kulta Seefeldistä/Innsbruckista 1985.
Lentomäen MM-kultaa Planicassa 1985.
Lentomäen MM-pronssia Kulmissa 1986.
Normaalimäen MM-hopeaa ja joukkuemäen MM-kulta Oberstdorfissa 1987.
Lentomäen MM-pronssia Oberstdorfissa 1988.
Suurmäen MM-pronssia ja joukkuemäen MM-kulta Lahdessa 1989.
Lentomäen MM-hopeaa Vikersundissa 1990.
Yhteensä 15 mitalia MM-kisoista (7 kultaa, joista yksi junioreissa; 2 hopeaa; 6 pronssia).

Maailmancupin voittoputki

Mäkihypyn maailmancupissa neljä kokonaisvoittoa (1982–1983, 1984–1985, 1985–1986, 1987–1988). Osakilpailuvoittoja 46.

Suomenmestaruuksien hallitsija

22 mitalia: 13 kultaa, 2 hopeaa, 7 pronssia.

ME-mies

Oberstdorfissa 1984 Matti teki lentomäen maailman-ennätyksen hypättyään 182 metriä. Sillä hän voitti Pavel Plocin ja ikuisen kilpakumppaninsa Jens Weissflogin.

 

 

 

Lue myös

Jaa kaverilleTilaa Seura
X