Kirja-arvio: Äiti, tule kotiin -teos kertoo kuolemasta – ”Kaunistelematon mutta ihon alle juuri sen takia menevä tarina on paljon enemmän”

Katarina Malmbergin Äiti, tule kotiin! -teos (Tuuma) on tarina pienen lapsen surusta.

Miksi kiinnosti?

”Reilu vuosi sitten silitin ystäväni poskea, kun hän kuoli. Se mielessäni halusin lukea, miten pärjäsi pieni, kolmevuotias Aleksi, joka joutui kohtaamaan äitinsä kuoleman.

Kirjan kirjoittaja Katarina Malmberg on myös leski. Hänen miehensä ja lastensa isä menehtyi syöpään niin kuin Aleksin äiti, Antin puoliso Maria. Halusin myös tietää, kuinka aiheesta kirjoittaa ihminen, joka tietää, mitä kuolevan vierellä kulkeminen on.”

Mitä pidin?

”Kuoleminen on elämää. Tämä ajatus jäi leijumaan, kun pääsin kirjan loppuun. Sillä sitä se on, kun ihminen hiipuu hiljalleen pois.

Arki etenee, eikä se pysähdy kuolemisessakaan. Lapsi haluaa katsoa piirrettyjä, haaveitakin olisi ihana toteuttaa ja välillä on tylsää, koska kuolevaa ei haluta häiritä.

Oman kokemukseni ja kirjan perusteella voin sanoa, että häiritkää ehdottamalla kaikenlaista. Kuoleva voi itse päättää, mitä jaksaa tai haluaa. Mutta jos kukaan ei tarjoa huomiota, se ei ole hienotunteisuutta vaan surullista.

Kirjan kerrottiin käsittelevän sitä, miten pieni lapsi voi reagoida vanhemman kuolemaan. Sen se tekeekin ja antaa vertaistukea sitä tarvitseville. Kaunistelematon, mutta ihon alle juuri sen takia menevä tarina on kuitenkin paljon enemmän. Se antaa kenelle tahansa ajateltavaa siihen viimeiseen elämän asiaan, kuolemaan.”

Arvio: ****

Kirja sai minut…

”…suunnittelemaan kirjeitä, jotka olisivat varalla, jos minulle tapahtuisi jotain. Niistä voisi olla yllättävää lohtua sitten joskus.”

”Mä toivoisin, että te jatkaisitte mun hyväntekeväisyysperinnettä jouluna. Mä oon yleensä laittanut siihen diakoniatyön Lahja Lapselle -juttuun (…) Mä haluaisin, että opettaisit Aleksille antamisen tärkeyden, koska meillä on kuitenkin asiat tosi hyvin.”