Kirja-arvio: Elisa Aaltolan Esseitä eläimistä saa näkemään eläinten aseman uudella tavalla ja ravistelee vanhoja ajatusmalleja
Parasta antia Elisa Aaltolan Esseitä eläimistä -kirjassa on, että se herättää paljon ajatuksia lähtien ihan siitä, miksei eläimistä tosiaan voisi käyttää hän-sanaa se-sanan sijaan. Lue tuottaja Elina Kirssin kirja-arvio!
Filosofi Elisa Aaltola kuljettaa lukijaa oman henkilöhistoriansa eläinheräämisiin ja siihen palautteeseen, jota hän on työssään eläinten puolesta kohdannut.
Filosofi Elisa Aaltolan Esseitä eläimistä -teos (Into) muistuttaa eläinten mielestä, kokemuksista ja niiden arvosta yksilöinä.
Miksi teos kiinnosti?
”Lukupiirissäni valittiin lukuun Esseitä eläimistä, johon en ehkä muuten olisi tarttunut. Elisa Aaltola on tullut tunnetuksi äänekkäänä eläinten oikeuksien puolustajana, ja odotin kirjan tuovan uutta näkökulmaa paljon käsiteltyyn teemaan.”
Mitä pidin lukukokemuksesta?
”Aaltola kertoo esseekokoelmassa, kuinka maaseudulla kasvaneesta tytöstä tulee eläinten oikeuksien vankkumaton puolustaja. Aluksi kirja kuulostaa saarnaavalta ja paasaavalta, kun Aaltola muistelee naapureiden tunteetonta suhtautumista teuraseläimiin. Hiljalleen sävy tuntuu pehmenevän, ja lämpö eläimiä kohtaan paistaa läpi teksteistä.
Kirjan parasta antia on, että se herättää paljon ajatuksia lähtien ihan siitä, miksei eläimistä tosiaan voisi käyttää hän-sanaa se-sanan sijaan. Myös pohdinnat rautakarhujen kohtaloista ja ihmisten vihamielisestä suhtautumisesta esimerkiksi susiin ja haittaeläimiin havahduttavat. Ja entäpä pieneläinpyydysten käyttäminen, onko se enää nykypäivää?
Kirja saa näkemään eläinten aseman uudella tavalla ja ravistelee vanhoja ajatusmalleja: näinkö suppeasti sitä todella huomioi ympärillä olevaa elämää? Huomaan pohtivani kirjan teemoja viikkokausia lukuprojektin päätyttyäkin, ja koen suurta tarvetta puhua kirjasta illanistujaisissa ja ystävien ja tuttavien kohtaamisissa.”
Arvio: ****
Kirja sai minut…
”…luopumaan lihansyönnistä. Toki olin sitä pohtinut vuosikausia ja pitänyt lihattomia päiviä, mutta ajatuksia herättävä kirja oli lopulta ratkaiseva askel kohti lihattomuutta.”
”Kanat, siat, naudat ja lampaat kaikki opettavat ja hoitavat jälkikasvuaan, ja jokainen heistä ahdistuu, kun heidän jälkikasvunsa riistetään heiltä ennenaikaisesti pois tai kun he itse eivät saa emojensa turvaa, hoivaa ja ohjausta.”
