Koti varastoksi
Kun tutustuin mieheeni, hän asui puutalon kivijalassa noin 40 neliön yksiössä. Tampereen Pyynikillä sijaitseva asunto oli hyvin sympaattinen, vaikka ikkunat sijaitsivatkin katon tuntumassa.
Tilava yksiö oli aikaisempina vuosikymmeninä palvellut kokonaisen teekkarikaveriporukan kotikolona ja legendaarisena bileluukkuna. Vuokraisäntä antoi juhlien jatkua myöhäänkin, kunhan sai oman osuutensa juomatarjonnasta.
Kämpästä tuli myös minulle rakas, mutta naapuri näki halvan vuokra-asunnon toisin: mahdollisuutena laajentaa. Naapuri osti kodin varastoksi, joten mieheni joutui etsimään kiireisellä aikataululla uuden.
Ihminen sivuutettiin tavaran tieltä.
Olen usein miettinyt tätä erikoista kodin kohtaloa. Mitä kertoo ajastamme se, että kesärenkaat talvehtivat omissa hotelleissaan ja käyttämättömälle tavaralle löytyy yhä uusia, ilmastoituja varastohalleja, mutta samaan aikaan asunnottomuuden ongelmaa ei saada ratkaistua?