Luterilainen piispa synkkänä palestiinalaisten tulevaisuudesta: ”Israel haluaa olla juutalaisvaltio, joka hyväksyy vain juutalaiset”
Ibrahim Azar uskoo kuitenkin, että israelilaiset ja palestiinalaiset voivat elää toistensa kanssa. Enää puuttuu ratkaisu, miten se tehdään.
Jerusalem on kolmen eri uskonnon pyhä kaupunki.
Palestiinalainen Ibrahim Azar pudistaa päätään murheellisena.
”Seitsemänkymmenen vuoden jälkeen elämme samaa tarinaa. Ihmiset syntyvät, ihmiset kuolevat – ja kohtaamme edelleen samat ongelmat.”
Ibrahim Azar, Jordanian ja Pyhän maan evankelis-luterilaisen kirkon piispa, on Suomen Lähetysseuran vieraana. © Oona Komonen / Otavamedia
Israelin valtio perustettiin 70 vuotta sitten, 15. toukokuuta 1948. Sadat tuhannet palestiinalaiset pakenivat kodeistaan. He kutsuvat sitä al-Nakbaksi, katastrofiksi.
Maaliskuussa 2018 alkoivat palestiinalaisten mielenosoitusten sarja, ”Suuri kotiinpaluu”.
Tilanne palestiinalaisten ja Israelin välillä kärjistyi Gazan rajalla 14. toukokuuta 2018. Palestiinalaiset vaativat kotiaan takaisin. Israel vastasi luodeilla. Arviolta 60 mielenosoittajaa kuoli ja ainakin 1 350 loukkaantui. Se oli verisin päivä neljään vuoteen.
Israel syytti Hamasia, palestiinalaista järjestöä.
Provokaatiota lisäsi Yhdysvaltain suurlähetystön siirto Tel Avivista Jerusalemiin, presidentti Donald Trumpin joulukuussa 2017 tehdyn lupauksen mukaisesti.
Suurlähetystön avaamista Trump ja Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu kuvasivat ”hienoksi päiväksi Israelille”.
Trump myös tunnusti Jerusalemin Israelin pääkaupungiksi, tosin ottamatta kantaa kaupungin jakamiseen.
Jerusalem on kaiken ja kaikkien keskellä
Juuri Jerusalemin kysymys on Israelin ja Palestiinan konfliktissa vaikeinta.
Israel miehitti Itä-Jerusalemin sekä Länsirannan ja Gazan alueet kuuden päivän sodassa, vuonna 1967. Israelille Jerusalem on sen ”jakamaton ja ikuinen pääkaupunki”.
Palestiinalaiset taas vaativat itselleen valtiota. Sen pääkaupunki olisi Itä-Jerusalem.
”Yhdysvaltain päätös oli askel taaksepäin konfliktissa”, Ibrahim Azar sanoo.
Azar on Jordanian ja Pyhän maan evankelis-luterilaisen kirkon piispa. Hiippakuntaan kuuluu kuusi seurakuntaa: Itä-Jerusalemissa, Länsirannalla ja Jordaniassa.
Libanonissa vuonna 1961 syntynyt Azar muutti perheensä kanssa Itä-Jerusalemiin kahden kuukauden ikäisenä.
Siellä hän on asunut koko elämänsä, lukuun ottamatta teologian opintoja Saksassa 1980-luvulla.
Yhdysvaltain suurlähetystön siirtoa hän pitää surullisena.
”Se ei auta Israelin ja palestiinalaisten välien selvittelyssä. Tällainen ulkopuolelta tehty politiikka vaikuttaa myös palestiinalaisiin ja heikentää uskoamme tulevaisuuteen.”
Kenen Itä-Jerusalem?
Itä-Jerusalem on Israelin miehittämää aluetta.
”Olemme muukalaisia omassa kaupungissamme”, Azar sanoo.
Toistaiseksi Israel on sallinut Jerusalemissa asuvien palestiinalaisten elää kaupungin itäpuolella ja tehdä siellä töitä. Jerusalemin henkilökortin omistavat voivat matkustaa Israeliin ja Länsirannalle, myös muihin maihin.
Sen sijaan Länsirannan ja Gazan palestiinalaisten liikkuminen onnistuu usein vain luvan kanssa.
Jerusalem-henkilökortti voidaan peruuttaa koska tahansa. Joskus asuminen kaupungin ulkopuolella on riittävän painava syy.
Itäpuolella asuvien palestiinalaisten pitää maksaa kallista kiinteistöveroa sekä kansallista vakuutusveroa. Vastineeksi saa vain harvoja kunnallisia palveluja, taso on usein heikko.
Itä- ja länsipuolen räikeät erot näkyvät myös katukuvassa. Itä-Jerusalemin vesiviemäröinti ja kadut ovat heikossa kunnossa.
Alue on täyteen rakennettu. Uusia asuntojen rakennus- ja korjauslupia on vaikea saada. Israel on myös purkanut Itä-Jerusalemin asuinrakennuksia.
Israelin hallituksen päätavoite on luoda Jerusalemiin sellainen väestöpoliittinen ja maantieteellinen tilanne, ettei Israelin suvereniteettia voi kyseenalaistaa kaupungissa, kritisoi israelilainen ihmisoikeusjärjestö B’tselem.
Ja siksi tulevaisuus Jerusalemissa on epävarma, sanoo Azar.
”Ajattelen, että Itä-Jerusalem on edelleen miehitetty – ei Israelin – kaupunki. Mutta emme voi kuin odottaa, mitä tapahtuu.”
Israel ei hyväksy palestiinalaisia
Pitkään jatkunut, vaikea konflikti.
YK ja enemmistö maailman maista on sitoutunut kahden valtion ratkaisuun.
Myös Israel ja Palestiinan vapausjärjestö PLO sopivat siitä 1900-luvulla. Se ei toteutunut.
”Yli kahdenkymmenen vuoden ajan kahden valtion ratkaisusta on ollut ’helppo’ puhua”, Azar sanoo.
”Mutta nyt näemme tilanteen: Israelin rakentamat siirtokunnat, rajatut alueet, muurin Länsirannan rajalla. Kaikki on mahdollista, mutta se on nykyään paljon vaikeampaa.”
Entä yhden valtion malli? Se pohjautuu ajatukseen, jossa Israelin hallitsemasta alueesta tulisi yksi demokraattinen valtio.
Azar pitää sitä ”myös hyvänä ideana”, mutta vain, jos Israel antaa palestiinalaisille samat oikeudet kuin israelilaisilla on.
”Ei muureja ja rajoja. Kaikki eläisivät samassa valtiossa tasa-arvoisina”, hän sanoo.
”Mutta tällä hetkellä Israel ei hyväksy sitä. Se haluaa olla juutalaisvaltio. Se hyväksyy vain juutalaiset.”
Tällä hetkellä yhden valtion ratkaisu merkitsee Azarille samaa maata, jaettuja kansoja.
”Eikä niin voi elää, se ei tulisi ikinä olemaan rauhanomaista.”
”Emme halua enempää kuolleita”
Palestiinalaiset ovat menettäneet kaiken toivonsa ja ihmiset yrittävät vain selvitä siellä päivästä toiseen, arvioi Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Olli Ruohomäki Ykkösaamussa.
Tulevaisuus näyttää erittäin synkälle, Ruohomäki totesi.
Azar myöntää sen.
”Pitää saada ratkaisu, on se sitten yhden tai kahden valtion malli. Ihmiset kärsivät eivätkä jaksa tällaista tilannetta vuosikymmeniä eteenpäin.”
Silti, palestiinalaisilla on toivoa, hän sanoo.
”Se on ainoa asia, mitä palestiinalaisilla on.”
”Haluamme paikan elää, jossa meillä on kansalaisuus ja tulevaisuus. Toivon myös, että kansat voivat rakastaa toisiaan, olla tekemisissä toistensa kanssa – eivät toisiaan vastaan. Se on toiveemme tulevaisuudestamme, meidän lastemme tulevaisuudesta. Emme halua enempää kuolleita.”
Mutta onko se realistista? Vuosikymmeniä jatkunut tilanne on palestiinalaisten kannalta edelleen huono.
Näin on, sanoo Azar.
Hän tuntee useita ihmisiä palestiinalaisalueiden lisäksi Israelista, arabivaltioista, muualta maailmasta. Se antaa toivoa.
”Monet haluavat rauhaa, elää toistensa kanssa sovussa. Se antaa toivoa, että jonain päivänä voimme elää rauhassa.”
Kirjoituksessa on käytetty lähteenä Syksy Räsäsen teosta Israelin apartheid (2017). Juttua varten on haastateltu myös Ulkopoliittisen instituutin vanhempaa tutkijaa Olli Ruohomäkeä.