Yrittäjänä eläkeiässä

Erkki Ristolainen voisi huristella moottoriveneensä kyydissä Naantalin saaristossa ja nauttia eläkepäivistä. Mutta ei, hän käy töissä ja puhuu herneen ja etenkin sen viljelyn puolesta.

Työtä Erkki Ristolaisella, 74, kyllä riittää: mies työskentelee kuivattuja elintarvikkeita valmistavassa perheyrityksessä Risetissä. Lisäksi hän on perustanut vielä toisen pakkaamon Kiuruvedelle. – Herne on hyvä ja edullinen proteiinin lähde, hän sanoo. – Herne on kotimaista ja korvaa hyvin tuontisoijan. Sen lisäksi se on hyvä maatalouskasvi, parantaa maata, koska tuottaa maahan typpeä ja säästää näin lannoituskustannuksia.

Herneitä helpommin pöytään

Matkasaarnaajalla riittää töitä, sillä Suomessa hernepeltojen viljelypinta- ala on pienentynyt huimasti, nyt herneenviljelyssä on enää noin 4 000 hehtaaria. Samaa tahtia on pienentynyt kuivatun herneen kulutus. Jokainen voi kysyä itseltään, koska viimeksi söi itse tehtyä hernekeittoa. Sinänsä helppotekoisen keiton valmistus koetaan vaivalloiseksi, kun herneet pitää muistaa laittaa veteen likoamaan jo edellisenä päivänä.

Tähän Erkki Ristolaisella on apu tarjolla: hernerouhe. Kuivatusta ja kuoritusta ruokaherneestä valmistettua rouhetta tarvitsee liottaa vain puolisen tuntia, jonka jälkeen se on valmista käytettäväksi keittoon, mutta rouhe sopii mainiosti myös murekkeisiin, pihveihin tai mihin vain haluaa. Eli lähes perinteisen hernekeiton saa nyt kohtuullisen vähällä vaivalla.

Erkki Ristolaisen oma sovellutus on hernerouheesta, pakastevihanneksista ja kalkkunajauhelihasta valmistettava keitto, jota hän keittelee itselleen harva se viikko. – Kevyttä ja terveellistä ja valmistuu nopeasti.

Risetti Oy ja Milletti Oy

Raisiossa, kotikaupungin Naantalin vieressä sijaitseva Risetti Oy työllistää kahdeksan ihmistä, Kiuruvedellä sijaitseva Milletti Oy kolme. Tuotevalikoimassa on hernerouheen, kuivattujen ruokaherneiden ja papujen lisäksi myös esimerkiksi erilaisia siemeniä ja rouheita, punaista riisiä sekä keliakiatuotteita. Lisäksi on linnunruokasarja.

Milletti Oy:n Erkki Ristolainen perusti 2004 ja omistaa siitä osake-enemmistön. – Olin Lieksan Ammattikorkeakoulussa luennoimassa yrittämisestä ja minulle sanottiin, ettei täällä kannata mitään tehdä. Ajattelin, että täytyisi antaa itse jokin näyttö. – Löysin hyvät yhteistyökumppanit ja Kiuruvedeltä entisen meijerin, jonka alakerta oli tyhjä. Siitä se sitten alkoi.

Miten aloittaa työt tyhjästä?

Yrityksen perustaminen kertoo paljon Ristolaisen luonteesta. Hän on optimistinen, välitön karjalainen. Käkisalmessa juuri ennen sotia syntyneenä hän tietää, miten aloitetaan tyhjästä. Ristolaisen evakkoperhe asettui sotien jälkeen Helsinkiin Miessaaren linnakkeelle ja ensimmäiseen kesätyöpaikkaansa Kohtasen sähköliikkeeseen hän meni 13-vuotiaana. – Ostin ensimmäisestä tilistäni äidille kiitokseksi kahvipaketin. Koulun ja armeijan lisäksi elämänkokemusta on karttunut niin kakun tekijänä kuin sähköliikkeessä roilojen hakkaajana, varastonhoitajana, lastenvaippateollisuudessa ja äänilevyjen myyjänä. Hän perusti perheen, johon syntyi neljä lasta: Sanna, Satu, Sami ja Saija.

Merkittävin vaihe uralla oli torniolaisessa sukkateollisuudessa eli ensin Amerissa myyntiedustajana, sitten Norlynin markkinoinnissa. Se oli sitä aikaa, kun Suomeen tulivat yhdenkoon sukkahousut. – Markkinoille pääsyn kynnys oli tavattoman korkea, sillä yleinen vastaus oli, etteivät naiset tule koskaan pukeutumaan tuollaisiin, Ristolainen kertoo. Kiitos kuuluu valintamyymälöille, joiden ennakkoluulottomat kauppiaat ja myymäläpäälliköt ymmärsivät tuotteen erinomaisuuden. Tornioon syntyi lähes tuhat uutta työpaikkaa.

Sitten Ristolainen perusti vaippoja valmistavan Pallerovaippa Oy:n, mutta siinä kävi huonosti. – Melkoiset oppirahat tuli maksettua. Jos olisin nuorempi, perustaisin nyt sellaisen uudelleen. Aloin ryypätä ja ryyppäsinkin kunnolla, hän kertoo. Mies katkeroitui, tuli avioero. Mutta jos on menty alas niin voidaan sieltä tulla ylöskin. Hän pani korkin kiinni, lopullisesti, 35 vuotta sitten. – Ajattelin, että nyt Ristolainen on juonut kaikki sen viinan mitä hänen on elämässä juotava. Välit lapsiin ja entiseen vaimoon säilyivät myös onneksi hyvinä.

Lapset mukaan yrittäjyyteen

Vuonna 1975 hän perusti pienen pakkaamon Papuskan. Muutama vuosi myöhemmin hän perusti silloisen naisystävänsä kanssa Tukkuran, josta kasvoi iso kuivatun herneen pakkaamo. Kunnes sitten sukset menivät ristiin eikä yhteispeli enää toiminutkaan, tiet liikekumppanin kanssa erosivat. Ristolainen perusti lastensa kanssa keskusteltuaan uuden firman, Risetin. Sen omistavat hänen neljä lastaan. – Näin lapset saatiin sitoutumaan yritykseen. Lapsista Saija ja Sami ovat mukana yrityksessä, Sanna on terveydenhoitoalalla ja Satu sairaseläkkeellä, sillä hän sairastaa vakavaa, perinnöllistä Huntingtonin tautia.

– Alkuvuodet tehtiin tappiota ja oli tiukkaa. Pankinjohtajaa eli lainaa on tarvittu apuun ja monet muutkin konstit ovat olleet käytössä. – Lapset miettivät moneen kertaan, tuleeko tästä mitään. Ristolainen itse ei menettänyt uskoaan, sillä hänen mukaansa on selvää, ettei uusi yritys heti alkuun voikaan tuottaa voittoa. Malttia tarvitaan. Nyt ollaan terveellä pohjalla ja liikevaihto on kolme miljoonaa euroa vuodessa.

Hän iloitsee, että yritystä pyörittävät lapset Saija ja Sami tulevat hyvin keskenään toimeen. Toinen ilonaihe on sitoutuneet työntekijät, joita hän kehuu. Pieni yritys ei pärjäisi ilman hyvää tekijäporukkaa. Erkki Ristolainen sanoo, että koneiden tahti pitää yrityksessä trimmata ihmisten mukaan, ei toisinpäin. Esimerkiksi pakkauslinjan nopeus pitää säätää hitaimpien mukaan. Se on paitsi inhimillistä myös taloudellisesti kannattavaa, sillä koneiden pysäyttäminen ja sekunda aiheuttavat aina kustannuksia enemmän kuin hiukan hitaammin mutta hyvin tehty työ.

Pienyrityksen on vaikea päästä näkyville

Ristolaisen panosta on yrityksessä tarvittu myynnissä ja markkinoinnissa sekä etenkin neuvotteluissa kahden suureen keskusliikkeen kanssa. Pienen yrityksen tuotteiden saaminen kaupan valikoimiin on näet pienelle perhefirmalle iso ponnistus. Ja melkein vielä isompi urakka on saada tuotteille näkyvyyttä eli hyvä hyllypaikka niin, että kuluttajat ne myös kaupasta löytävät.

– Käyn tuomassa tänne kahvileipää, hän sanoo tehtävistään Risetissä. Työhuonetta Ristolaisella ei siellä ole, vaan salkku papereineen levitetään pikkuruisen kahvihuoneen pöydänkulmalle. Perhefirmassa ei pröystäillä. Pakkauskoneet on ostettu käytettynä ja trimmattu itselle sopiviksi. – Onneksi Sami on siinä taitava, isä kehuu poikaansa. Lokoisiin eläkepäiviin on siis vielä aikaa, työnteko on sen verran kivaa. Mahtuu Ristolaisen elämään silti paljon muutakin. On viisi lastenlasta. On naisystävä, jonka kanssa käydään risteilyillä. Ulkopuolisen on helppo arvata, että merellä poissa Suomesta töitä ei voi tehdä, joten loma on lomaa.

Rakkain harrastus on teatteri ja nimenomaan näytteleminen. Ristolainen on näytellyt eri teattereissa ja elokuvassakin. Hänellä on myös yhden miehen show, jota hän käy esittämässä kun kutsutaan. Ja ehtii mies toki sentään veneillä kotikaupungin Naantalin saaristossakin, ainakin joskus.

Viva 9/2012

Teksti: Leena Mallat
Kuva: Pasi Leino

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti