Oikeudessa tavattiin
Seura teki viime toukokuussa jutun nuuskaa laittomasti myyvästä kioskista. Jutun ilmestyttyä poliisi alkoi tutkia tapausta, ja nyt asiaa käsitellään Helsingin käräjäoikeudessa.
”Minä Mirka Johanna Heinonen lupaan ja vakuutan kunnian ja omantuntoni kautta, että minä lausumassani kerron kaiken totuuden…”, toistan torstaiaamuna tuomarin perässä Helsingin käräjäoikeudessa.
Olen päätynyt tänne oikeustalolle Helsingin Töölön ja päijäthämäläisen mustikkametsän kautta.
Aloitetaan Töölöstä.
Tein vuosi sitten kevättalvella Seuraan jutun etutöölöläisestä kioskista, jossa myytiin nuuskaa tiskin alta. Nuuskan kauppaaminen on Suomessa laitonta, mutta käyttäjät tietävät paikat, joista mälliä voi ostaa.
Tällä töölöläisellä kioskilla asioivat sekä koulupojat että aikuiset miehet. Uutta tavaraa saapuu puheiden mukaan joka toinen keskiviikko.
Mustikkametsä Päijät-Hämeessä taas liittyy tapahtumien kulkuun siten, että elokuussa hääräsin mättäillä hyttysmyrkyltä haisten, kun kännykkäni pärähti. Soittaja oli poliisi: he olivat alkaneet tutkia kioskin toimintaa. Pitäisi tulla Malmille kuultavaksi todistajana.
Menin, todistin. Ja nyt huhtikuussa olen viimein Helsingin Ruoholahdessa, käräjäoikeuden salissa numero 406.
Sali on tosin suurreellinen nimitys. Suurehko huone tämä ennemminkin on.
Käytännössä tilan koko vaikuttaa siten, että salakuljetuksesta ja tupakkatuotteen myyntirikoksesta syytetty mies istuu varsin lähellä, vain muutaman metrin päässä minusta. Ja minä olen aiheuttanut sen, että mies on täällä syytettynä.
Syytetty katsoo minua, pitkään. Ehkä koko ajan, en ole varma.
Ensin en katso miestä ollenkaan. Sitten vilkaisen, kohta katson kunnolla. Tavallisen oloinen mies, punainen pusakka. Hiukset harmaantuneet, kasvot ilmeettömät.
Joudun kuitenkin luovuttamaan tuijotuskisassa, sillä syyttäjä esittää minulle kysymyksiä. Miten sain kuulla kioskin toiminnasta? Kävinkö siellä itse, kuinka monta kertaa? Näinkö nuuskan ostotapahtumia? Mitä tarkalleen tapahtui?
On yllättävän vaikea vastata pelkillä faktoilla, kun tapahtumista on kulunut jo vuosi. Mitä minä ihan tarkalleen ottaen näin ja mitä olen päätellyt jälkikäteen? Kuulinko jonkin asian itse, vai kertoiko joku sen minulle?
Puolustuksen asianajajalla ei ole paljon kysyttävää. Lähinnä hän haluaa lisätietoja näkemästäni tilanteesta, jossa kioskille tullut mies osti repullisen nuuskaa. Olisiko mahdollista, että repussa oli jo ennestään tavaraa? Olenko varma, että reppu täytettiin kokonaan nuuskalla?
Olenko minä varma? Ei, en voi olla. Mutta sen tiedän, että näin silmäkulmastani tiskille lastattavan nuuskaa selvästi pari purkkia suuremman määrän. Useamman singon, vähintään.
Käsittely on minun osaltani ohi parissakymmenessä minuutissa. Laskeudun alas neljä kerrosta portaita ja kiirehdin pois Oikeustalolta ennen kuin syytetty vapautuu.
Jäämme molemmat odottamaan tuomiota. Sen pitäisi tulla toukokuun alussa.
Voit lukea alkuperäisen jutun nuuskaa myyvästä kioskista tästä linkistä.