Erikoinen ilmiö ihmetyttää – Miksi Suomen ampumaradoilla näkyy nyt niin paljon venäläisiä harjoittelemassa?
Venäläiset diplomaattioletetut harjoittelevat aseineen ahkerasti Uudenmaan, Kaakonkulman ja Ahvenanmaan ampumaradoilla. Yhteistä kaikille ovat kalliit harrastusvälineet ja osaava käytös. Ilmiölle on kuitenkin selitys: harrastaminen on Suomessa laillista diplomaatillekin.
Ampuminen on korona-aikana ollut Suomessa toimivien lähetystöjen henkilökunnalle ilmeisen suosittu harrastus. Siksi ulkoampumaradoilla näkyy pahvia rei’ittämässä paljon diplomaattiharrastajia, aivan laillisesti.
Suomalaiset ampumaharrastajat ovat kertoneet huomanneensa loppusyksystä lähtien erikoisen ilmiön: julkisilla kaupallisilla ampumaradoilla on näkynyt tavallista enemmän venäläismiehiä harjoittelemassa toiminnallista ammuntaa.
Osa vaikuttaa ajoneuvojensa perusteella Venäjän edustustojen henkilökunnalta, osa muuten Suomessa edustustoja lähellä olevissa yrityksissä tai yhteisöissä työskenteleviltä ihmisiltä. Yhteistä kaikille ovat suhteellisen kalliit harrastusvälineet: tuhansien eurojen arvoiset, niin sanotut reserviläiskiväärit ja laadukas aseoptiikka.
Havaintoja ”kurinalaisesti toimivista” ampujaryhmistä on Seuran tietojen mukaan tullut Uudenmaan ratojen lisäksi sisä-Suomestakin, Lappeenrannasta sekä Ahvenanmaalta.
Onko Suomessa nyt treenaamassa aseistettuja ”vieraan vallan edustajia” – ja eikö se ole laitonta?
Samat säännöt kaikille – diplomaatti saa tuoda aseita Suomeen
Juridinen vastaus on helppo: ei ole. Edustustojen työntekijät saavat harrastaa täällä yksityishenkilöinä ammuntaa laillisesti siinä missä muutkin, ulkoministeriö sanoo.
Ehdot ampuma-aseiden hallussapitoon löytyvät ministeriön protokollaohjeista.
Diplomaatti saa tuoda aseita Suomeen ”täkäläisessä ampuma-aselainsäädännössä hyväksyttyihin käyttötarkoituksiin”.
Sellainen voi olla esimerkiksi metsästys tai urheiluammunta, sekä erityiset työhön liittyvät syyt.
“Varsinaiset aselupa-asiat eivät kuitenkaan kulje ulkoministeriön kautta lukuun ottamatta korkean tason vierailuja. Edustustot hoitavat asian suoraan poliisiviranomaisen kanssa”, kertoo ministeriön lähetystöneuvos Mika Mickelsson Seuralle.
Lähetystöjen työntekijät voivat paitsi tuoda, myös ostaa itse täältä kaupoista haluamiaan aseita, kunhan hakevat kaikille suomalaisen aseluvan. Yleensä poliisi myöntää luvan, ellei erityistä kieltosyytä löydy.
Ampumaharrastuksen suosio diplomaattien parissa ei ole sinänsä mikään ihme.
Harrastus on Suomessa helppo aloittaa, yleisiä ja kaupallisia ampumaratoja on paljon ja metsästysmahdollisuuksiakin löytyy enemmän kuin monesta muusta Euroopan maasta.
Pahimpana koronarajoitusten aikana moni muu harrastuspaikka oli suljettuna, mutta ulkoradoille pääsi aina – tämäkin saattaa selittää harrastajamäärien kasvua.
Silminnäkijöiden kertoma ampujaryhmien ”kurinalainen esiintyminen” ei välttämättä tarkoita, että harrastajilla olisi sotilastaustaa, vaan sitä että nämä ottavat ampumaratojen varomääräykset ja turvallisuussäännöt tosissaan.
Paljon suurempi huoli olisi pyssyjen kanssa epämääräisesti heiluvista tai rellestävistä miesporukoista.
Konsulaattien ja lähetystöjen asemäärät ovat salaista tietoa
Paljonko täällä olevilla ulkomaiden edustustoilla sitten on tuliaseita? Virallisesti ei ainuttakaan.
Jokainen ase on jonkun ihmisen nimissä, sanoo Poliisihallitus. Suomessa aseluvat annetaan aina tietylle ihmiselle tai yhteisölle määräaikaisina tai toistaiseksi voimassa olevina.
”Ulkomainen valtio ei siis voi saada aselupaa”, kertoo Pohan asehallintopäällikkö Mika Lehtonen.
Toisin kuin tavallinen suomalainen, diplomaatti voi kuitenkin saada tuliaseelle luvan myös itsepuolustusperusteella. Poliisihallitus ei halua kertoa, saako diplomaatti lupia myös esimerkiksi sarjatuliaseisiin.
Vaikka edustustojen pitäisi ilmoittaa kaikki esimerkiksi diplomaattipostissa henkilökunnalle kulkeutuneet ampuma-aseet paikalliselle poliisille, tätä on mahdoton valvoa.
Edustuston viitseliäisyydestä riippuu myös, kertooko se poliisille kaikista tiloissaan säilytetyistä aseista – esimerkiksi sellaisista, joita tänne on mahdollisesti rahdattu ennen nykyisten aselakien aikaa.
Asekaappiratsioita ei diplomaateille tehdä.
Seura kysyi Ahvenanmaan poliisilta, kuinka paljon esimerkiksi Venäjän Maarianhaminan-konsulaatin väellä on voimassaolevia aselupia.
Vastausta ei herunut, koska Pohan mukaan lukumääräkin on salattava tieto.
Venäjän konsulaatti vastasi ystävällisesti Seuran yhteydenottoon, muttei kommentoinut väkensä ampumaharrastusasioita.