Sotapuhe lisääntyy ja historia kääntää katseet kohti itää – Arvotutkija Anneli Portman: ”Suomalaisten sotapuhe kietoutuu hyvin usein venäläisvihaan”
Ukrainan tilanne saa keskustelun Suomessakin kääntymään sodan mahdollisuuteen. Arvotutkija pohtii, miten tämä vaikuttaa nuoriin ja miten etenkin lapsille pitäisi aiheesta puhua.
Ukraina valmistautuu Venäjän hyökkäykseen, vaikka yrittääkin vielä vakuutella kansalaisilleen, ettei niin välttämättä tapahdu. Kuva sotilaasta Luhanskin alueelta Ukrainasta 25.1.2022.
Venäjän ja länsimaiden kiristyneet välit lisäävät sotapuhetta myös Suomessa. Sotapuhe voi joko etäännyttää sodan kauheudesta ja keskittyä tekniseen puoleen tai se voi inhimillistää, muistuttaa aiempien sotien tragedioista ja luoda pelkoa.
Valtiotieteiden tohtori Anneli Portmanin mukaan kummallakin tavalla puhua on oma tarkoituksena. Hän on erikoistunut arvojen, johtajuuden ja identiteetin tutkimukseen historiallisessa kontekstissa.
”Se, kumpaa retoriikkaa halutaan käyttää, riippuu siitä, mitä ihmisten halutaan tiedolla tekevän.”
Portman antaa esimerkiksi lehdet, jotka valitsevat sanansa mahdollisimman myyvällä tavalla. Viha ja pelko ovat isoja tunteita, joiden avulla lehti myy hyvin.
Kun taas halutaan vaikkapa saada ihmiset ottamaan rokotteita, tunteiden lietsomisen sijaan yritetään vedota järkeen. Tässä ovat hyödyt ja tässä haitat, ole hyvä.
Anneli Portman: ”Ihmiset elävät siinä illuusiossa, että kuolema ei kosketa heitä”
Pelko on tarttuva tunne, sillä siitä on muinoin ollut hyötyä. Kun yksi on havainnut vaaran, havaitsevat muutkin. Anneli Portmanin mukaan pelon lietsonta ei ole kuitenkaan hyödyllistä.
”Yksityiskohtaisella sodan kauhujen kuvailulla ei saavuteta mitään järkevää. Tavallinen ihminen ajattelee muutenkin, että sota on kamalaa, vaikkei tietäisi tarkasti, miten sota näyttäytyisi juuri hänen elämässään, jos se nyt syttyisi.”
Arvotutkijan mukaan vain niiden ihmisten, jotka työskentelevät kriisialueilla tai muuten sota-alueiden tai sodan uhrien parissa, täytyy tietää tarkalleen, millaisia henkisiä ja fyysisiä vammoja sota-alueella joutuu kohtaamaan.
”Olemme vieraantuneet kuolemasta. Se on ulkoistettu sairaaloihin ja tietyille ammattiryhmille. Ihmiset elävät siinä illuusiossa, että kuolema ei kosketa heitä.”
Anneli Portmanin mukaan olemme tottuneet näkemään silmitöntä väkivaltaa televisiosta ja netistä, mutta varsinkaan hyvinvointivaltion kaupunkilaisilla ei ole käsitystä elämän hauraudesta, toisin kuin sota-aikana eläneillä.
Arvotutkija Anneli Portman ei pidä pelkoa lietsovaa sotapuhetta tarpeellisena. © LEHTIKUVA / HEIKKI SAUKKOMAA
Suomalainen uskoo uhan tulevan aina idästä
Yhdysvaltojen ulkoministeriö kehottaa kansalaisiaan olemaan matkustamatta Ukrainaan tai Venäjälle, ja EU sekä Yhdysvallat valmistautuvat toimimaan, jos Venäjä hyökkää Ukrainaan.
Myös Suomen ulkoministeriö kehottaa välttämään tarpeetonta matkustamista Ukrainaan.
Venäjän presidentti Vladimir Putin on vakuuttanut, ettei hänellä ole aikeita hyökätä Ukrainaan. Silti Venäjä on koonnut Ukrainan rajan läheisyyteen noin satatuhatta sotilasta.
Käsillä oleva tilanne muistuttaa monin tavoin kylmän sodan ajoista, kun Yhdysvaltojen ja silloisen Neuvostoliiton välinen yhteenotto tuntui koko ajan mahdolliselta.
Historia ohjaa suomalaiset puolestaan ajattelemaan lähtökohtaisesti, että sodan uhka tulee aina idästä.
”Suomalaisten sotapuhe kietoutuu hyvin usein venäläisvihaan”, Anneli Portman sanoo.
Tämä johtuu menneistä sodista. Portmanin mukaan Venäjällä pelottelu ei kuitenkaan ole hyvä tapa puhua sodasta lapsille ja nuorille.
”Lasten kanssa kannattaa keskustella siitä, mikä sodassa ehkä pelottaa. Keskittyisin kuitenkin opettamaan, miten tehdään sovinto ja ratkaistaan konfliktit väkivallattomasti. Sitä jokainen voi harjoitella itse ja se on sitä samaa, mitä valtiotkin tekevät”, Portman sanoo.
Toisen maailmansodan jälkeen voittajat ja häviäjät alkoivat rakentaa yhteistä tulevaisuutta, jotta katkeruus ei johtaisi uusiin sotiin. Näin myös siksi, että esimerkiksi Ranska ja Saksa olisivat ennemminkin riippuvaisia yhteistyöstä.
”Kun lapsille opetetaan yhteistyön merkityksestä, heistä tuntuu, että he voivat itse vaikuttaa asioihin käytöksellään. Tämä taas lisää turvallisuuden- ja hallinnantunnetta”, Portman selittää.
”Tosiasiassahan kukaan yksityinen henkilö ei mahtaisi sille mitään, jos epätodennäköisestä tulisi totta ja Venäjän tankit vyöryisivät rajan yli.”
Sukupolvikokemus on ahdistuksen vyyhti
Lapsille sotapuhe voi tuntua vaikealta käsittää, onhan sota kaikille rauhan aikana eläneille vierasta. Se, miten kotona tai koulussa puhutaan, vaikuttaa joka tapauksessa.
Kuten 1990-luvun lama jätti jälkensä lapsiin, kriisit vaikuttavat nykylapsiinkin.
”Tällä hetkellä korona jättää jälkensä nuoriin. Samaan aikaan on ilmastoahdistusta, Ukraina-ahdistusta ja Venäjän sotaharjoitusahdistusta. Se on yksi iso ahdistuksen vyyhti, josta tulee sukupolvikokemus”, Anneli Portman uskoo.
Sodan mahdollisuus on aina pelottava ajatus, mutta sodankäynti tuskin enää olisi sellaista, millaiseksi miellämme sen historian ja elokuvien perusteella.
”Moderni sodankäynti tarkoittaa esimerkiksi kyberhyökkäyksiä ja terroristi-iskuja. En tiedä, käydäänkö missään enää niin fyysistä sotaa kuin 100 vuotta sitten. Maantieteellisten alueiden sijaan sotatoimilla pyritään hankkimaan hallintavaltaa”, Portman sanoo.
Esimerkiksi Ruotsi lopetti yleisen asevelvollisuuden vuonna 2010. Silloin katsottiin, että Ruotsin maantieteelliset rajat eivät ole uhattuna, vaan uhkakuvat liittyvät terrorismiin ja joukkotuhoaseisiin.
Suomessa fyysiseen sotaan on varauduttu ja varaudutaan jatkossakin. Asevelvollisuuden lopettamisen sijaan täällä puhutaan sen laajentamisesta koskemaan kaikkia sukupuoleen katsomatta.
© Puolustusvoimat / SA-kuva