Kriisialueilla journalistin henki on halpa – Näin Rauli Virtanen kertoo väkijoukon hyökkäyksestä, kun Irakissa häntä luultiin itsemurhapommittajaksi
Viisikymmentä vuotta maailman kriisi- ja sotatoimialueilta raportoinut Rauli Virtanen on nähnyt kauheuksia ja kuolemaa. Hengenvaarassa journalistina hän on ollut ”muutamia kertoja” itsekin, mutta raportoidut julmuudet ovat kokemuksina olleet järkyttävämpiä.
Ulkomaankirjeenvaihtaja ja reportteri Rauli Virtanen on todistanut kauheuksia maailman sota- ja kriisialueilla jo 50 vuoden ajan. Uniin ne eivät liiemmin tule, hän sanoo.
”Muutama hyvä ystäväni, monta tuttua ja useita puolituttuja on vuosikymmenien aikana ammuttu maailman eri kriisialueilla.” Näin ulkomaantoimittaja ja kirjeenvaihtaja Rauli Virtanen toteaa kirjoittamassaan Reissukirja: Matkalla kaikissa maailman maissa -teoksessa.
Useat ammutuiksi tulleista ovat olleet eri puolilta maailmaa raportoimaan saapuneita aseettomia journalisteja. Sellaisia kuin Virtanen itse.
Miten työtä voi tehdä hengenvaaran varjossa?
”Aina olen sanonut, että liikenne on paljon vaarallisempaa, ja todennäköisemmin kuolen liikenneonnettomuudessa. Se ei kyllä yleensä tyydytä kuulijakuntaa kouluissa tai muualla”, Virtanen hymähtää.
Hengenvaarassa useita kertoja
Hengenvaarassa Rauli Virtanen on työmatkoillaan maailman kriisialueilla kuitenkin ollut. Parikymmentä vuotta sitten Afganistanissa naisten valokuvaamisesta suuttuneet kyläläiset alkoivat piirittää ja kivittää autoa niin, että hammaskin lohkesi.
”Irakissa kävi kerran niin, oliko se sitten väärinkäsitys vai mikä, mutta kävellessäni torilla ainoana länsimaalaisena kameran akut takin taskuissa, niin joku huusi että länsimaalainen itsemurhapommittaja!”
Vaikka koko ajatus on Virtasen mukaan älytön, hyökkäsi torilla olleet ihmiset joukolla Virtasen kimppuun lyöden ja repien.
”Sitten siihen tuli pari kaveria pistoolit esillä. Ajattelin että noiden mukaan en ainakaan halua lähteä, mutta he riistivät minut sen väkijoukon kynsistä. Ilmenikin että he olivat paikallisen moskeijan turvamiehiä, jotka pelastivat minut.”
Muitakin tiukkoja tilanteita on ollut. Niitä Virtanen listasi laajemmin vuonna 2014 ilmestyneessä Reissukirjassaan. Mieleen nousee yhä esimerkiksi pidempään jatkuneet pommitukset.
”Pidempään jatkuneita pommituksia on ollut myös. Muistan Länsi-Beirutin pommitukset, ja oli Sarajevossakin vaaran paikkoja.”
Hengenvaarassa oleminen ei ole kuitenkaan Rauli Virtasen mukaan ollut maailmalla kammottavin tai järkyttävinkään kokemus.
”Syyrian sota on edelleen julmuudessaan ja raakuudessaan yksi pahimpia, josta kaikki ei ole varmasti paljastunut vieläkään. Ne tarinat ja ne pakolaisten haastattelut ja kaikki se materiaali, mitä siellä näin. Se oli todella julmaa siinä brutaaliuudessaan.”
Toki julmuuksia ja kamaluuksia on tullut vastaan muuallakin, esimerkiksi Afrikassa ja Afganistanissa.
Kauheudet eivät yleensä tule uniin
Maailmalla nähdyt ja koetut kauheudet eivät Virtasella tule kuitenkaan yleensä enää uniin, jos ovat koskaan pahemmin tulleetkaan. Tosin kun hän vast’ikään palasi Afganistanista Suomeen, unessa talibanit yhä ahdistelivat häntä.
Aamulla se jopa vähän nauratti.
Palattuaan Afganistanista syyskuun lopussa Rauli Virtanen näki unta, että joutui talibanien kanssa vaikeuksiin. Oikeasti niin ei nyt käynyt, vaan huumorilla lähestyminen auttoi saamaan luottamuksen. Kuvassa Virtanen jututtaa talibaneja syyskuussa. © Rauli Virtanen
”Semmoisia painajaisia ei ole tullut, kun nuorena miehenä Kyproksen sodan jälkeen 1974. Heräsin hiestä märkänä, minut oli unessa ahdistettu johonkin nurkkaan ja ryhdyttiin ampumaan. Tämmöisiä ei oikeastaan ole ollut, vaan nukun vähän liiankin hyvin.”
Kokemuksien purkaminen on tärkeää ja se onnistuu parhaiten samoja kokeneessa, tasavertaisessa seurassa.
”Se purkaminenhan tapahtuu kaikilla sen oman porukan kesken, olivat he sitten katastrofityöntekijöitä, toimittajia, rauhanturvaajia tai muita. Siellä on ne ihmiset, jotka parhaiten ymmärtävät sen tilanteen ja osaavat siihen suhtautua.”
Etiopian nälkään kuolleet lapset saivat itkemään
Kaikenlaista nähnyt kirjeenvaihtaja on nähnyt kamaluuksia myös sota-alueiden ulkopuolella. Kammottavin kokemus Rauli Virtasen uralla on ollut vuonna 1984 Etiopian suuri nälänhätä. Hän saapui paikalle kuvaajan kanssa pian sen jälkeen, kun BBC oli paljastanut raporteillaan tilanteen, vaikka Etiopian sotilashallitus oli sen yrittänyt salata.
”Se oli ehdottomasti järkyttävin kokemus, kun pakolaisleirillä yön aikana nälkään kuolleiden parinkymmenen lapsen ruumiit kannettiin aamulla säkkeihin pakattuna kasaan. Siellä minä ja kuvaaja parahdettiin molemmat kyyneliin.”
Virtasen mukaan jo 1980-luvulla maailman ajateltiin olevan rikas, mutta silti ihmisiä kuoli sankoin joukoin nälkään, kun nälänhätää pyrittiin piilottelemaan maailmalta. Etiopian nälänhätä poiki muun muassa maailmanlaajuisen Live Aid -konsertin.
”Järkyttävää on se, että samanlaista saattaa tapahtua tänä päivänäkin Jemenissä ja muualla. Maailma on monessa rikastunut, mutta mitään ei ole opittu.”
”Kaikkihan meidät on rakennettu erilailla. Olen tavattoman herkkä, mutta tietysti alkuaikoihin verrattuna sitä on oppinut vähän enemmän suojaamaan itseään ja suojautumaan kameran taakse niissä tilanteissa”, Rauli Virtanen toteaa.