Antti Pellonpää, 59, toteutti hullun idean – Hän on Suomen ainoa tupakkafarmari: ”Ei ollut ketään, keneltä kysyä neuvoja – homma vaikutti sopivalta haasteelta”

Jaa artikkeliTilaa Seura
Antti Pellonpää
Antti Pellonpää innostui tupakan viljelemisestä kuullessaan, ettei Suomessa ollut yhtään virallista tupakankasvattajaa. Itse mies ei polta lainkaan. © MIKKO HUISKO
Antti Pellonpää on maamme ainoa virallinen tupakkafarmari. Kun tämä pohjalainen mies saa omasta mielestään hyvän idean, hän toteuttaa sen. Olipa kyse suutelun suomenmestaruudesta tai omasta tupakkamerkistä.

Pitkä mies seisoo keskellä peltoa oljesta tehty cowboy-hattu päässään ja kädet housujen taskuihin työnnettynä. Hän on Antti Pellonpää, 59, Suomen ainoa virallinen tupakkafarmari. Ympärillä levittäytyvät Pohjanmaan lakeus ja maa, jota Antin suku on viljellyt vuosisadan verran.

”Jos olisin seisonut tällä samalla paikalla pari päivää aiemmin, minusta olisi näkynyt vain hatun laki”, Antti sanoo.

On vaikeaa ajatella, että seisomme keskellä tupakkapeltoa. Kun ennätyslämmin kesä kääntyi syksyksi, se tarkoitti tupakan kohdalla rivakkaa sadonkorjuuta.

”Tupakka on erittäin kylmänarka ja paleltuu heti pakkasessa. Sato kannattaa korjata mieluummin hyvissä ajoin kuin liian myöhään.”

Nyt pellolla töröttää vain yksi kasvi.

Sen ympärille on kokoontunut kolme innostuneen oloista miestä. Raimo Joensuu, Armo Majamaa ja Harri Kalakoski ovat tulleet päivän kestävälle tupakankasvatuskurssille, joita Antti järjestää muutaman vuodessa.

Arvo Majamaa, Harri Kalakoski ja Raimo Joensuu

Entinen lampola toimii nykyisin tupakantaimien kasvatuspaikkana.
Arvo Majamaa (vas.) on kasvattanut tupakkaa aiemminkin, Harri Kalakoski ja Raimo Joensuu ovat vasta-alkajia. © MIKKO HUISKO

”Jouduin itse oppimaan kaiken kantapään kautta, mutta en halua pantata tietojani. Jos joku on valmis näkemään sen vaivan, että ryhtyy kasvattamaan tupakkaa, kerron mielelläni kokemuksistani.”

Kurssilaiset tietävät, että Antti on tupakankasvatuksen todellinen pioneeri. He ovat tulleet hakemaan oppinsa mieheltä, joka on luonut tupakkabisneksensä täysin tyhjästä.

”Kiinnostus syttyi, kun kuulin, ettei Suomessa ollut ketään muuta virallista tupakankasvattajaa. Ei ollut ketään, keneltä kysyä neuvoja. Se vaikutti sopivalta haasteelta ja sopi mottooni”, Antti sanoo ja nappaa tupakan vaaleanpunaisen kukinnon sormiensa väliin.

”Kun uskaltaa, kaikki on mahdollista.”

Raimo Joensuu

Raimo Joensuu, 64, on kiinnostunut kaikesta perinteisestä. Hän on polttanut tervaa ja tehnyt voita perinteisillä menetelmillä, ja nyt mies aikoo kokeilla tupakankasvatusta. © MIKKO HUISKO

Idea tuli sätkistä

Tammikuussa 2013 Antti oli juuri aloittanut työnohjaajana mattopesulassa. Kyseessä on sosiaalinen yritys, jossa hankalassa työllistymistilanteessa olevat voivat harjoitella työelämään palaamista.

Hän istui työntekijöiden kanssa pesulan kahviossa ja seurasi miesten sätkänkäärimistä.

”Kaikki valittivat tupakan kalleutta. He polttivat sätkiä.”

Antti ei ole koskaan itse polttanut. Siksi hän ei ollut aiemmin tullut ajatelleeksi myöskään tupakan hintaa, saati tuotantoa.

Voisiko Suomessa kasvattaa tupakkaa? Onnistuisiko se ilmaston takia? Olisiko se edes laillista?

”Heti tuli mieleen myös se, voisiko tupakkaa kasvattaa luomuna. Ajatus sopi huumorintajuuni.”

Antti oli innostunut luomuviljelystä muutama vuosi aiemmin.

Hän oli muuttanut kotitilalleen Alavudelle vuonna 2009. Isä oli kuollut aiemmin, ja Alzheimeriin sairastunut äiti oli joutunut hoitokotiin. Suvun komea pohjalaistila peltoineen olisi mennyt myyntiin.

Antti Pellonpää

Virginiantupakan kukinnot ovat vaaleanpunaisia. © MIKKO HUISKO

Entinen virkamies

”Olin päättänyt jo kymmenen vuotta aiemmin, että kun täytän 50 vuotta, muutan Alavudelle maanviljelijäksi”, Antti kertoo.

”Tutut jaksoivat aina naureskella asialle. Eivät uskoneet, että todella tekisin sen.”

Lähipiirin epäuskoisuudelle oli syynsä. Antti oli tehnyt Valtionrautateillä lähes 30-vuotisen uran. Uransa aikana hän oli työskennellyt muun muassa Rautatiehallituksessa, VR:n korkeimmassa päättävässä elimessä. Vuodet olivat tuoneet mukanaan sellaisen aseman ja liksan, joista moni ei luopuisi. Antille päätös lähtemisestä oli helppo.

”Olin painanut töitä 30 vuoden ajan. Tunsin, että oli aika ottaa rennosti ja miettiä seuraavia askeleita.”

Vuonna 2010 Antti oli vapaa mies isossa maalaistalossa. Hän hankki lampaita, aloitti talon remontoimisen ja nautti uudesta elämäntilanteestaan. Vuoden hiljaiselon jälkeen hän alkoi kuitenkin kyllästyä.

”Yksi suurista nuoruudenhaaveistani oli työskennellä sosiaalialalla. Päätin hakea työnohjaajakoulutukseen. Pian valmistumiseni jälkeen sain työpaikan Alavudelta. En osannut arvata, miten suuresti tuo työ mattopesulassa lopulta muutti elämäni.”

Pitkät perinteet

Kokoonnumme kurssilaisten kanssa pohjalaistalon valtavaan tupaan.

Antti on remontoinut kotitalonsa käsittämättömän tarkasti perinteitä kunnioittaen. Seinien tapetit, pirttikalusteet, raksuttava käkikello… On kuin siirtyisi hetkessä Suomi-Filmin kansallisromanttiseen maailmaan. Katon rajassa kuivuu jopa rivi reikäleipiä.

”Minulla on katto täynnä leipää, vaikka olen keliaakikko. Vähän sama kuin kasvattaa tupakkaa, vaikka ei itse polta”, Antti myhäilee.

Ulko-oven vieressä nököttää iso puinen saavi, joka näyttää toimittavan sateenvarjovaraston virkaa.

”Se on kessuhuhmare, jonka löysin taloa raivatessani. Niin, en suinkaan ole tämän talon ensimmäinen tupakankasvattaja.”

Antti kertoo, että tupakankasvatuksella on Suomessa pitkät perinteet. Antin isän lapsuudessa, ennen sotia ja niiden aikana, tilalla kasvatettiin kessutupakkaa, venäläistä mahorkkaa.

Antti Pellonpää

Suvun pohjalaistilalla on viljelty tupakkaa aiemminkin, Antin isän lapsuudessa. © MIKKO HUISKO

”Hyvää se ei ollut, mutta muutakaan ei ollut tarjolla. Sotien jälkeen kauppoihin ilmestyi yhdysvaltalaista virginiantupakkaa, joka syrjäytti kessun. Kotimainen tupakankasvatus jäi unholaan.”

Kun Antti kiinnostui tupakankasvatuksesta, arvokas perinnetieto oli mennyttä. Kessunkasvattajat olivat vieneet sen mukanaan hautaan.

”Ainoa suomenkielinen ohje, jonka löysin, oli vuodelta 1945. Siitä ei ollut juurikaan iloa. Lisäksi halusin kasvattaa nykytupakoissa käytettävää virginiantupakkaa, en kessua.”

Tiedonpuute ei hillinnyt Antin innostusta. Maaliskuussa 2013 hän lähetti Valviralle pitkän sähköpostin täynnä kysymyksiä. Saisiko hän ollenkaan vastausta, Antti mietti. Pidettäisiinkö häntä seinähulluna?

Vastaus tuli pari viikkoa myöhemmin. Valviralta vahvistettiin, että Suomessa ei ollut yhtään virallista tupakankasvattajaa, vaikka homma on täysin laillista. Siinä se oli, Antti tiesi. Seuraava suuri projekti.

”Minulla on ollut ennenkin ideoita, joita muut ovat pitäneet hulluina. Itse olen innostunut juuri siitä, että olen ensimmäinen apajilla. Ei kilpailua!”

Suutelun mestari

Antti ei jää turhaan empimään hyvän idean saadessaan. Asenne on tehnyt hänestä muun muassa suutelun suomenmestarin.

”Olimme silloisen tyttöystävän kanssa kapakassa, jossa järjestettiin karsinnat suutelun SM-finaaliin. Tyttöystävä oli vastahakoinen, mutta minä ehdin innostua. Lopulta sain suostuteltua hänetkin mukaan.”

Karsinnasta tuli voitto, ja se tarkoitti pääsyä finaaleihin. Visuvedellä vuonna 1999 järjestetty tapahtuma sai runsaasti mediahuomiota, mutta Anttia erikoinen tilanne ei jännittänyt pätkän vertaa.

”Tiesin, että voittaisimme. Olin siitä ihan varma jo ennen kisaa.”

Mestaruus tuli, ja Antti pääsi tyttöystävänsä kanssa palkinnoksi ulkomaille. Voitto oli hänelle jälleen yksi osoitus siitä, että rohkeus kannattaa, vaikka idea tuntuisi aluksi seinähullulta.

tupakansiemeniä

Antti myy myös tupakansiemeniä. Pikkuruiset siemenet saa helpoiten talteen kuivatusta kukinnosta. © MIKKO HUISKO

Viiniäkin kokeiltiin

Anttia huvitti, kun hän koetti metsästää virginiantupakan luomusiemeniä internetistä. Niitä ei lopulta löytynyt edes ulkomailta, joten Antti päätti tilata tavallisia.

”Valviralta kerrottiin, että jos noudatan luomuperiaatteita tilallani, tupakasta tulee kahdessa vuodessa luomua.”

Antti näyttää kurssilaisille lautasta, jolle on kaadettu tupakansiemeniä. Ne ovat kooltaan pienempiä kuin kahvinpurut.

”Istutin siemenet ensin aivan liian tiheään. Kun taimet rupesivat kasvamaan, ne sotkeutuivat toisiinsa.”

Vaikeuksista huolimatta Antti pysyi suunnitelmassaan. Kun keli oli keväällä muuttunut tarpeeksi lämpimäksi, hän istutti sisällä kasvattamansa taimet pienelle peltotilkulle. Ja kas, ne lähtivät kasvamaan.

”Viljelin samaan aikaan puna-apilaa, jonka kukista päädyin lopulta tekemään luomutilaviiniä. Kesä 2013 oli todellista kokeilujen aikaa. Viiniä tein vain yhden kerran, mutta tupakassa näin heti todellisen bisnesmahdollisuuden.”

Syksyllä Antti korjasi pienen tupakkasatonsa ennen pakkasia ja ripusti kasvien lehdet kuivumaan heinälatoon. Kuivattamisen jälkeen hän siirsi lehdet rakentamiinsa tiiviisiin laatikoihin, joissa tupakan piti fermentoitua, eli ikään kuin kypsyä käymisprosessin kautta.

”Annoin lehtien kuivua liikaa, eikä fermentoituminen lähtenyt käyntiin. Suihkuttelin lehtiin vettä, jolloin ne homehtuivat. Päädyin harjaamaan homeen pois jokaisesta lehdestä yksi kerrallaan, mutta lopputulos oli vaivan arvoinen.”

Siinä se nyt oli: Suomen ensimmäinen uusi virallinen tupakkaerä.

Antti Pellonpää

Antin tupakka on luomua, mutta tuote itsessään on yhtä haitallinen kuin muutkin tupakat. © MIKKO HUISKO

Sairaudet riesana

Tänä kesänä kasvoi Antin kotitilan vajaan hehtaarin tupakkasato. Kasvien määrä on kasvanut joka vuosi, sillä kysyntää riittää. Antti valmistaa tuotteensa alusta loppuun ja myy valmiin, pussitetun luomutupakan tupakkakauppoihin ympäri Suomea.

”Kysyntä on ollut koko ajan suurempaa kuin mitä olen pystynyt tuottamaan. Pusseja menee välillä yli 1 000 kappaletta kuukaudessa.”

Yksi kurssilaisista kysyy, tuleeko kotimaisesta tupakasta uusi pienpanimo-olut.

”Niin voi hyvinkin käydä. Itse en ole sitä tekemässä. Olen päättänyt lopettaa tupakankasvatuksen vuonna 2020. Olen jo myynyt suurimman osan yrityksestäni tyypeille, jotka aikovat viedä homman seuraavalle tasolle.”

Syynä ei ole pelkästään se, että Antti on nopeasti kyllästyvää sorttia ja tuntee jo saaneensa kaiken irti tupakankasvatuksesta.

Hän sairastaa kahta vakavaa sidekudossairautta, jotka ovat tehneet raskaiden peltotöiden tekemisestä mahdotonta.

Antti Pellonpää

Antti aikoo jättää tupakkabisneksen vuonna 2020. ”Nyt on aika jollekin uudelle.” © MIKKO HUISKO

Kivuista johtuen Antti ei ole pystynyt tekemään sadonkorjuuta muutamaan vuoteen. Välillä sadon on korjannut Antin naisystävä, tänä syksynä asialla olivat tuoreet yrittäjäkumppanit.
Antille on selvää, että on aika siirtyä eteenpäin.

”On hieno tunne, että olen ollut rakentamassa jotakin tällaista alusta asti. Kursseillani on käynyt yli 200 ihmistä, ja nyt jotkut alkavat tehdä tätä ihan tosissaan. Nyt on aika jollekin uudelle.”

Eihän Antti ole koskaan itse tupakoimisesta innostunut, vaan häntä kiinnostivat sen kasvattamiseen liittyvät haasteet.

”Olen aina ollut tiukka tupakanpolton vastustaja. En suosittele kenellekään, onneksi tupakkaa polttavien määrä vähenee koko ajan kovaa vauhtia.”

Mikä on Antin seuraava iso projekti? Sitä mies ei vielä tiedä. Sohvannurkkaan hän ei kuitenkaan aio jäädä.

”En surkuttele sairauksiani, vaan mietin, mihin pystyn niistä huolimatta.”

”Maahan voi iskeytyä meteoriitti milloin vain, ja sitten kaikki on ohi. Siihen asti aion toteuttaa unelmiani – olivatpa ne kuinka hulluja tahansa.”

Pilaa keuhkosi ja altistaa syövälle

Tupakka luokitellaan Suomessa stimulantteihin kuuluvaksi, aikuisille lailliseksi mutta hyvin haitalliseksi päihteeksi.

Se lisää huomattavasti muun muassa keuhkosyöpään ja keuhkoahtaumatauteihin sairastumisen riskejä, pilaa suun kudoksia ja hampaita.

Yhtä paljon haittaa on passiivisesta tupakoinnista: jatkuva toisen sauhuttelussa oleminen voi tuoda keuhkosyövän myös tupakoimattomalle.

Tupakan ikävimpiä puolia on nikotiinin aiheuttama voimakas riippuvuus. Luomutupakan savu on yhtä haitallista kuin lisäaineitakin sisältävien tupakkatuotteiden käry.

X