Perttu Pölönen tuntee somekoukut ja ihmismielen heikkoudet – Uteliaisuus houkuttaa ja koukuttaa: ”Kännykän kilahdus on pakko käydä tarkastamassa”
Some on luonut nuoren sukupolven, joka sosialisoi mielellään etäyhteyksin. Keskustelua tarvitaan lisäämään ymmärrystä vanhempien ja nuorten välillä.
Kukaan ei synny maailmaan teknologian kiilto silmissä. Ensimmäinen kosketus älylaitteeseen tulee useimmiten vanhemman kautta, Perttu Pölönen muistuttaa.
Mitä yhteistä on sosiaalisella medialla ja pikaruoalla? Vastauksen tietää ainakin futuristi ja tietokirjailija Perttu Pölönen.
Pölönen on tutkinut sosiaalisen median sovellusten koukuttavaa toimintalogiikkaa ja ihmismielen toimintaa, viimeksi teoksessaan Saisinko huomiosi? (Otava)
Älypuhelinten sovellukset, algoritmit ja tekoäly ohjaavat päivittäisiä valintojamme huomaamattamme. Kun digiympäristössä kaikki muuttuu koko ajan, miten itselle tärkeistä arvoista on ylipäätään mahdollista pitää kiinni?
Uteliaisuus houkuttaa somekäyttäjää
Manipuloiminen on useimmiten huomaamatonta, Perttu Pölönen sanoo.
”Kännykän värähdys tai kilahdus toimii triggerinä, yllätyksenä, joka on pakko käydä tarkistamassa. Siksi se myös koukuttaa. Olisiko tällä kertaa luvassa mielihyvähormoni dopamiinia voimistava palkinto?”
Periaatetta voi Pölösen mukaan verrata vanhan ajan joulukalenteriin. Uteliaisuus houkuttaa ottamaan selvää, mitä luukun takana piilee.
Somekoukkua voisi verrata myös alussa mainittuun pikaruokaan. Jos itsensä totuttaa rasvan, sokerin ja suolan tarkoin rakennettuun epäpyhään liittoon, tavallinen ja terveellinen kotiruoka alkaa sen rinnalla maistua valjulta.
Älypuhelin huomion ja hyväksynnän haun välineenä
Kun ruokateollisuus käyttää hyväksi biologisia heikkouksiamme, sosiaalisen median koukku perustuu ihmisen psykologisiin perustarpeisiin tulla nähdyksi, kuulluksi ja hyväksytyksi yksin ja osana suurempaa heimoa.
Algoritmit käyttävät hyväkseen myös käyttäjien heikkouksia: jäänkö jostakin paitsi, jos en ole TikTokissa tai Instagramissa?
Sosiaalisen median alustoilla puhelin on muuttunut välineeksi, jolla haetaan huomiota ja hyväksyntää.
”Virtuaalimaailmassa tapahtuu asioita, jotka tosielämässä eivät olisi ikinä mahdollisia. Ei kukaan tule kadulla tykkäämään peukuin ja sydämin”, Perttu Pölönen huomauttaa.
Kun tällä hetkellä käydään keskustelua siitä, pitäisikö lapsilta ja nuorilta kieltää oppitunteja häiritsevät älypuhelimet kouluissa, samaa voi pohtia aikuisten kohdalla. Monelle älypuhelin on työnteon väline, ja siinä piilee myös somen pirullisuus: kun puhelimessa ovat firman sähköpostit, ja etäpalaverit hoituvat sen kautta kätevästi, matkan varrella eksyy helposti someen.
Ja kun kaninkolosta lopulta löytää ulos, ei enää muista, miksi alun perin puhelimen aukaisi.
Annostuksen määrä erottaa lääkkeen myrkystä
Pölösen mukaan hyvän mielen hormonissa dopamiinissa ei ole mitään pahaa, jos sen eteen joutuu näkemään vaivaa. Haitallinen koukku syntyy silloin, jos dopamiinia erittyy elimistöön jatkuvalla syötöllä ilman minkäänlaista ponnistelua.
Annostelu erottaa lääkkeen myrkystä – aivan kuten pussillista irtokarkkeja ei voi syödä joka aterialla.
Haitallisia riippuvuuksia voivat olla uhkapelit, pornografian pakonomainen kulutus tai alkoholiriippuvuus. Näiltä laki pyrkii suojelemaan lapsia.
Mutta kuka suojelisi lapsia internetiltä?
”Lapsen kyky hallita palkkiojärjestelmiä ei ole vielä aikuisen tasolla. Siksi on hurjaa, että internet on ilmaiseksi kaiken ikäisten ulottuvilla. Verkon käyttäjistä joka kolmas on alle 18-vuotias.”
Koska verkkoympäristöä ei alun perin suunniteltu alaikäisille, sen arkkitehtuurista on puuttunut suojamekanismeja. Esimerkiksi ruutuaikaa rajoittavia sovelluksia on rakennettu vasta jälkeenpäin.
”Kukaan ei synny maailmaan teknologian kiilto silmissä”
Ensimmäisten älypuhelinta käyttäneiden vanhempien lapset ovat ehtineet nyt isoiksi.
”Kukaan ei synny maailmaan teknologian kiilto silmissä. Ensimmäinen kosketus älylaitteeseen tulee useimmiten vanhemman kautta, jolta lapsi poimii käyttäytymismallit”, Pölönen muistuttaa.
Tutkimuksista tiedämme sen, mikä käy maalaisjärkeen: vanhemman viettämä aika puhelimella on pois keskusteluhetkistä lapsen kanssa. Tällä on merkitystä kielen kehittymiselle, joka tapahtuu yhteisten keskusteluiden, kysymysten ja pohdinnan kautta.
Perttu Pölönen kannustaa vanhempia keskusteluun nuoren kanssa
Keskustelua eri sukupolvien välillä tarvitaankin, sillä älypuhelin on muuttanut nuoremman sukupolven käsitystä sosiaalisuudesta.
”Kun vanhemmat ihmiset tarttuvat puhelimeen sen alkuperäisessä tarkoituksessa, monelle nuorelle puhelimessa puhuminen saattaakin tuntua vieraalta ja ahdistavalta”, Pölönen antaa esimerkin.
Myös riitely kasvokkain voi tuntua nuoresta kiusalliselta, kun tekstaamallakin voi ratkoa hankalia asioita. Siinä missä vanhemmalle sukupolvelle on tärkeää nähdä keskustelukumppanin reaktiot ja kasvonilmeet, nuoria etäyhteyden päästä sosialisointi stressaa vähemmän.
Vaikka ihmisen kaipuu tosielämän kohtaamisiin ja kosketukseen ei ole kadonnut mihinkään, Pölönen ei halua kutsua yhtä tapaa paremmaksi kuin toinen.
Tärkeintä on tiedostaa asia, kysyä ja jutella nuoren kanssa.
