Grönlanti on ilmastonmuutoksen symboli – Ekologinen katastrofi jää toissijaiseksi, kun suurvallat tavoittelevat voittoja Arktiksella

Analyysi: On arvioitu, että Yhdysvallat on jäänyt monessa suhteessa Kiinan ja Venäjän jalkoihin arktisen alueen kilvassa. Grönlannin omistus voisi tuoda Yhdysvalloille enemmän sananvaltaa Arktiksella.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Grönlantia ympäröivän merijään sulaminen on kiihtynyt.

Analyysi: On arvioitu, että Yhdysvallat on jäänyt monessa suhteessa Kiinan ja Venäjän jalkoihin arktisen alueen kilvassa. Grönlannin omistus voisi tuoda Yhdysvalloille enemmän sananvaltaa Arktiksella.
(Päivitetty: )
Teksti:
Oona Komonen

Kesällä 2007 tehtiin historiaa. Arktisen alueen jää kutistui ennätysmäisen pieneksi: 4,2 miljoonaan neliökilometriin. Se oli miltei 30 prosenttia vähemmän jäätä pariin edellisvuoteen verrattuna.

Edes ”aggressiivisimmat ilmastoennusteet” eivät olleet pystyneet ennustamaan katoa.

Samana vuonna Luoteisväylä aukeni merenkulkukelpoiseksi ensimmäistä kertaa tunnetun historian aikana. Väylää pitkin pääsee Amerikan itärannikolta länsirannikolle Kanadan pohjoisen saariston läpi.

On kulunut reilu vuosikymmen. Siinä ajassa arktinen alue on muuttunut yhä kiinnostavammaksi.

Jäisen meren tilalle on syntymässä valtameri. Vähemmän jäätä tarkoittaa enemmän mahdollisuuksia liikkua alueella.

Merijään muodostama este, joka on aiemmin pitänyt sotilaalliset ja kaupalliset intressit etäällä, sulaa pois.

”Grönlanti kuuluu Grönlannille”

Kyseessä oli jälleen kerran yksi Donald Trumpin aiheuttamista kohuista, moni ajatteli. Yhdysvaltain presidentti vahvisti sunnuntaina 19. elokuuta 2019 haluavansa ostaa Grönlannin Tanskalta.

Ehdotus sai viileän vastaanoton sekä Tanskassa että Grönlannissa.

”Jos Trump todella harkitsee tätä, se on viimeinen todiste, että hän on tullut hulluksi”, kommentoi Tanskan kansanpuolueen ulkoasiain tiedottaja Søren Espersen.

Ajatus siitä, että Tanska myisi noin 57 000 asukasta Yhdysvalloille, oli Espersenin mielestä ”täysin älytön”.

Grönlannin pääministeri Kim Kielsen puolestaan sanoi, että Grönlanti ei ole myytävä, mutta se ”on avoin liiketoiminnalle ja yhteistyölle muiden maiden, myös Yhdysvaltojen, kanssa”.

Sitä paitsi maailman suurimman saaren myynti ei edes onnistuisi Tanskalta.

Grönlanti on Tanskalle kuuluva itsehallintoalue. Se sai autonomian vuonna 1979.

Saarella on oma hallitus, vaikkakin esimerkiksi sen ulko- ja puolustuspoliittiset linjaukset sanellaan Kööpenhaminasta.

Grönlanti ei ole tanskalainen, sanoi Tanskan pääministeri, sosiaalidemokraatti Mette Fredriksen.

”Grönlanti kuuluu Grönlannille. Toivon, että tätä [Trumpin] ehdotusta ei ollut tarkoitettu vakavasti otettavaksi.”

Vastalauseista suivaantunut presidentti ilmoitti keskiviikkona 21. elokuuta Twitterissä peruvansa syyskuun alkuun suunnitellun Tanskan matkansa, jonka aikana hänen oli tarkoitus osallistua kokouksiin sekä yritysjohtajien tapaamisiin.

Koska Fredriksenillä ”ei ole intressejä keskustella Grönlannin myynnistä”, twiittasi Trump, hän ilmoitti tapaavansa pääministerin ”toiste”.

Strategisesti kiinnostava

Ajatus Grönlannin ostosta ei ole uusi. Jo vuonna 1867 Yhdysvallat tavoitteli itselleen sekä Grönlantia että Islantia. Tavoitteena oli haalia Kanadaa ympäröivät alueet, jotta Kanada liittyisi Yhdysvaltoihin.

Seuraavan kerran ajatuksen esitti presidentti Harry S. Truman YK:n kokouksessa vuonna 1946.

Ei onnistunut.

Jotain myönnytyksiä sentään myöhemmin: 1950-luvulla Yhdysvallat sai presidentti Dwight D. Eisenhowerin johdolla oikeuden perustaa Grönlantiin sotilastukikohdan. Yhdysvaltain asevoimien yksi tärkeimmistä tutka-asemista sekä Thulen lentotukikohta sijaitsee saaren luoteisosassa, Qaanaaqin kunnassa.

Ostotarjouksissa kyse on ennen kaikkea Grönlannin strategisesta sijainnista.

Jo Trumanin tarkoitus oli vahvistaa Yhdysvaltain sotilaallista asemaa Neuvostoliittoa vastaan.

Mutta Grönlanti ei ole myynnissä.

”Ei dollareina, juaneina eikä ruploina”, twiittasi Tanskan ulkoasianministeri, sosiaalidemokraatti Jeppe Kofod 16. elokuuta.

Kofod viittasi Yhdysvaltojen, Kiinan ja Venäjän valuuttoihin. Samoihin maihin, jotka kamppailevat arktisen alueen herruudesta.

Kamppailu Arktiksesta

Uusi kylmä sota, otsikoi National Geographic toukokuussa 2019. Asevoimat ryntäävät valloittamaan sulavaa Arktista.

Viime vuosina Venäjä on vahvistanut läsnäoloaan pohjoisessa. Se on käynnistänyt siellä useita sotilaallisia ja ei-sotilaallisia infrastruktuurihankkeita.

Myös Kiina on aktivoitunut. Vuonna 2012 ensimmäinen kiinalainen jäänmurtaja, Jäälohikäärme, purjehti Koillisväylän läpi.

Vuonna 2018 Kiina julkaisi arktisen alueen suunnitelmansa, jonka perusteella maan aikomus on kasvattaa valtaansa alueella.

On arvioitu, että Yhdysvallat on jäänyt monessa suhteessa Kiinan ja Venäjän jalkoihin arktisen alueen kilvassa. Sillä on esimerkiksi edelleen vain yksi vahva jäänmurtaja.

Ei siis ihme, että Trump havittelee Grönlantia itselleen. Saarta pidetään strategisesti tärkeänä kohteena, sillä se sijaitsee Pohjois-Atlantin ja Jäämeren välissä. Jäiden salliessa sieltä on nopeat meriyhteydet miltei kaikkialle.

Grönlannin omistus voisi tuoda Yhdysvalloille myös enemmän sananvaltaa arktisella alueella.

Lisäksi Grönlannista voi tulevaisuudessa olla muutakin hyötyä kuin sijainti.

Rikkaudet mielessä

Arviolta 2,4 miljoonan vuoden ikäinen jääpeite Grönlannissa sulaa. Tahti on nopea, ja se on kiihtynyt viimeisen vuosikymmenen aikana huomattavasti.

Eräiden ennusteiden mukaan saarta noin 80 prosenttia peittävästä jäätiköstä katoaa 10–30 prosenttia vuosisadan loppuun mennessä.

Ekologisesta katastrofista hyötyy talouselämä.

Tähän mennessä sulaneen jäälevyn alta on paljastunut valtavat määrät hiekkaa. Helmikuussa 2019 julkaistun tutkimuksen mukaan hiekantuotanto voi korvata ilmastonmuutoksen mukanaan tuomia haittoja perinteisille elinkeinoille ja kirittää Grönlannin talouskasvua.

Vuonna 2017 maailmanlaajuinen hiekan kysyntä oli 9,55 miljardia tonnia, arviolta yli 88 miljardia euroa. Ja arvo kasvanee tulevaisuudessa hiekan tarjonnan vähäisyyden vuoksi.

Hiekan lisäksi jään alta on arvioitu paljastuvan mittavat öljy- ja kaasuvarat. Niiden hyödyntäminen ei ole toistaiseksi alkanut, mutta Grönlannin öljyvarannon suuruudeksi on arviotu 17 miljoonaa barrelia.

Vertailun vuoksi: öljyvaltio Qatarin varannot ovat noin 25 miljoonaa barrelia.

Saaren kallioperästä on löydetty myös rautaa, lyijyä, sinkkiä, timantteja, kultaa, uraania.

Yhdysvaltoja kiinnostanee erityisesti harvinaiset maametallit, joita tarvitaan teollisuustuotteissa. Niiden suurin tuottaja on tällä hetkellä Kiina. Jos metallien vientiä rajoitetaan Kiinassa, se tietää vaikeuksia Yhdysvaltain teollisuudelle.

Nopeammin kuin muualla

On sanottu, että ymmärtääksemme ilmastonmuutosta, meidän on ymmärrettävä Grönlantia. Siksi, että tutkimusten mukaan ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät erityisesti arktisella alueella.

Vuonna 2015 Tanskan meteorologinen instituutti (DMI) kehitti yhteistyössä muiden tutkimuslaitosten kanssa ilmastomalleja eri Grönlannin alueille: Qeqqatan, Qaasuitsupin ja Kujalleqin kunnille, Sermersooqin kunnan länsi- ja itäosille sekä Kaakkois-Grönlannissa sijaitsevalle luonnonpuistoalueelle.

Hahmotelmat laadittiin vuoteen 2100 asti.

Vaikka raporteissa korostettiin alueiden ominaista vaihtelua, jokaisen alueen ilmastomallissa oli sama suunta.

Se oli tämä:

Lämpimämpi ilmasto ja sateita, etenkin talvisin. Enemmän äärimmäisiä sääilmiöitä.

Esimerkiksi Sermersooqin länsiosassa, johon Grönlannin pääkaupunki Nuuk kuuluu, lämpötilan nousun arvioitiin olevan loivimman ennusteen mukaan vuosisadan loppuun (vuosina 2081–2100) mennessä noin 2,3 astetta talvella ja 1,5 astetta kesällä. Nousua verrattiin vuosien 1986–2005 lämpötiloihin.

Jyrkimmän ennusteen mukaan vastaava lämpötilan nousu voi olla talvella jopa noin 5,1 astetta ja kesällä 3,2 astetta.

Se on paljon.

Ennen kaikkea ennusteet kertovat, että ilmasto lämpenee, tapahtui se loivimman tai jyrkimmän mallin mukaan.

Grönlannin luonto- ja ympäristöministeriön mukaan osa ilmastonmuutoksen seuraamuksista voivat olla positiivisia.

Meriväylien avautuessa saaren saavutettavuus paranee ja kaupankäynti kasvaa. Eri kasvien kasvukausi pitenee ja Grönlannista voi tulla tiettyjen elintarvikkeiden suhteen omavarainen.

Mutta on myös riskejä ja haasteita. Ajojää voi aiheuttaa vaaratilanteita merellä. Leudot ja sateiset talvet voivat vahingoittaa peltoja ja talvilaitumia, kuivat kesät rajoittaa rehun viljelyä.

Ilmastonmuutoksen on arvioitu myös koettelevan Grönlannin tärkeintä elinkeinoa, kalastusta. Esimerkiksi katkarapujen elinolosuhteet heikkenevät.

Tiedämme, mitä on tapahtumassa

Arktisen alueen hallintakilvassa on ennen kaikkea kysymys vallasta. Vallasta ja rahasta.

Vallan himo sivuuttaa tosiseikan: arktinen alueen lämpeneminen vaikuttaa elämään koko maapallolla. Mannerjäiden sulamisen seurauksena merenpinta nousee. Lumen ja jään sekä ikiroudan, jotka heijastavat auringon lämmittävää säteilyä tehokkaasti, pinta-alan pieneneminen kiihdyttää ilmastonmuutosta entisestään.

Arktisella alueella elää yli 21 000 eri lajia: nisäkkäitä, lintuja, kaloja, selkärangattomia, kasveja, sieniä. Kaikki eivät selviä ilmaston lämmetessä.

Öljynporaus puolestaan sisältää ympäristöriskejä, eikä fossiilivarantoja poraamalla ilmastosopimuksen tavoitteisiin päästä.

Vuonna 2017 Donald Trump ilmoitti Yhdysvaltojen vetäytyvän Pariisin ilmastosopimuksesta.

Kiinan päästöt ovat maailman huippua, ja Venäjäkin on kärjessä huolimatta siitä, että molemmat ovat sitoutuneet ilmastosopimuksen tavoitteisiin.

Samana päivänä, kun Trump vahvisti Grönlannin ostoaikeensa, Islannissa kokoontui noin sadan ihmisen joukko entisen jäätikön, Okjökullin, reunalle.

Paikalle tuotiin pronssinen muistolaatta.

Kirje tulevaisuuteen, siinä luki. ”Tämän monumentin tarkoitus on tunnustaa, että me tiedämme, mitä on tapahtumassa ja mitä asialle tulee tehdä. Vain te tiedätte, teimmekö sen.”

X