Hoivakotien valvontailmoituksista yli puolet on henkilökunnan tekemiä – Ylitarkastaja: ”Huolen ilmaisemisesta pitäisi työnantajan suorastaan palkita”
Vanhusten asumispalveluja koskevat valvontailmoitukset ovat selkeässä kasvussa. Osa ilmoituksista on organisaatioita koskevia valvonta-asioita ja osa yksilöasioita koskevia kanteluja. Vuodenvaihteessa valvonta siirtyi aluehallintovirastoilta uusille hyvinvointialueille.
Julkinen keskustelu vanhustenhuollon tilasta on antanut kansalaisille uskallusta tehdä ilmoituksia ja kanteluja hoivakotien epäkohdista.
Aluehallintovirastoihin ja Valviraan vireille tulleita vanhustenhuollon asumispalveluja koskevia valvontailmoituksien määrä lisääntyy tasaisesti. Vuonna 2020 niitä kirjattiin 682, vuonna 2021 ilmoituksia tehtiin 893 ja vuonna 2022 jo 981 kappaletta.
Luvut koskevat vireille tulleita ilmoituksia ja ne sisältävät sekä yksilöasioita koskevat kantelut että organisaatioita koskevat valvonta-asiat, myös viranomaisten oma-aloitteisesti vireille ottamat. Suurin osa ilmoituksista tehtiin aluehallintovirastoihin.
”Julkinen keskustelu vanhustenhuollon tilasta on antanut osaltaan kansalaisille uskallusta tehdä ilmoituksia ja kanteluita, sekä auttanut esimerkiksi omaisia ja läheisiä tunnistamaan epäkohtia”, sanoo Päivi Vainio, Etelä-Suomen aluehallintoviraston ylitarkastaja.
Hänen mukaan ilmoitusten kasvusuunta johtuu siitä, että kansalaiset ovat entistä tietoisempia oikeuksistaan ja osaavat sen vuoksi vaatia niiden toteutumista aiempaa paremmin.
Hoivakotien ongelmat tuodaan nyt ilmi – Työntekijät tekevät itse eniten ilmoituksia työpaikoistaan
Valvontailmoituksista yli 50 prosenttia tekee vanhusten asumispalvelujen henkilökunta, joka kokee epäkohtia ja puutteita työssään sekä edustamassaan organisaatiossa. Neljännes ilmoituksista on yksilöasioita koskevia kanteluja, jotka ovat usein vanhusten omaisten tekemiä.
”On hyvä, että työntekijät ilmoittavat epäkohdista, mutta kannustaisin heitä siihen, että asia otetaan ensimmäiseksi puheeksi omassa työyhteisössä ja oman esimiehen kanssa. Asiat selviävät yleensä helpoiten käytännön työn rajapinnassa. Jokaisella palveluntuottajalla on myös velvollisuus reagoida epäkohtiin ja korjata mahdolliset puutteet”, Päivi Vainio sanoo.
Ylitarkastajan mukaan niin yksityisten kuin julkistenkin palveluntuottajien olisi syytä lähestyä työntekijöiden ja omaisten huolia positiivisella näkemyksellä: asioita voidaan korjata vain, jos korjattavat asiat tunnistetaan.
”Huolen ilmaisemisesta pitäisi suorastaan palkita työntekijöitä, ja näin kehittää työyhteisöjen turvallisuuskulttuuria avoimempaan ja yhteisvastuullisempaan suuntaan.”
Ilmoitusten määrä on kasvussa, todettujen epäkohtien määrä on pysynyt suhteellisesti ennallaan
Päivi Vainio listaa kolme yleisintä syytä hoivakotien valvontailmoitusten tekemiseen: henkilöstön mitoitus ja rakenne, hoivapalvelun laatu ja sisältö sekä sosiaalihuollossa toteutettu lääkehoito.
Uusimpina kanteluaiheina ovat nousussa asiakkaiden itsemääräämisoikeuteen ja kohteluun sekä palvelun saatavuuteen liittyvät asiat.
”Toivon lämpimästi, että vanhustenhuollon epäkohdat vähenevät, mutta esimerkiksi henkilöstön saatavuuteen ja osaamiseen liittyvät haasteet voivat valitettavasti entisestään lisätä valvontailmoituksia. Toisaalta niiden lisääntyvä määrä ei aina kerro siitä, että asiat olisivat huonommin, vaan siitä, että epäkohdista ilmoitetaan ahkerammin.”
Onko epäkohtien määrässä todettu kasvua ratkaistujen valvontailmoitusten perusteella?
”Jos asiaa arvioidaan sen perusteella, minkä verran esimerkiksi huomautuksia, määräyksiä ja toiminnan keskeytyksiä on ollut suhteessa kunkin vuoden ratkaistuihin asioihin, epäkohtien kasvua ei ole tapahtunut”, Vainio sanoo.
Prosessi valvontailmoituksen vireille jättämisestä asian ratkaisemiseen on kuitenkin pitkä ja voi kestää jopa vuoden.
Vanhusten määrä kasvaa, hoivapaikkojen pysyy ennallaan
THL:n tilastojen mukaan vanhusten ympärivuorokautisessa hoidossa oli keskimäärin 51 000 asiakasta vuosien 2021–2022 aikana. Vuonna 2020 näitä asiakkaita oli 51 600.
Hoivapaikkojen määrä on siis pysynyt lähes samana viimeisen kolmen vuoden aikana, vaikka vanhusten määrä Suomessa kasvaakin vuosittain.
Alan akuutin työvoimapulan vuoksi hoivapaikkojen määrä ei kasva, vaan vanhukset joutuvat jäämään kotihoitoon.
”Yksi vanhusasumisen ongelmista on se, ettei Suomessa ole valtakunnallisesti yhtenäisiä kriteereitä siitä, miten hoitoon pääsee. Kun henkilöstöä ei ole, hoivapaikkoja ei voi lisätä, ja huoneita on pahimmillaan jopa pidettävä tyhjinä”, Päivi Vainio sanoo.
Valvonta siirtyi hyvinvointialueille
Sosiaali- ja terveyspalvelujen valvonnasta ovat vastanneet paikallistasolla aluehallintovirastot ja valtakunnallisesti Valvira. Vuoden 2023 alusta valvonta on siirtynyt ensisijaisesti hyvinvointialueiden vastuulle.
Jos vanhuspalvelujen laadussa, riittävyydessä, saatavuudessa tai esimerkiksi asiakkaan kohtelussa ilmenee puutteita, niistä tulee nyt ilmoittaa kyseiselle hyvinvointialueelle.
”Hyvinvointialueen valvontavastuun korostuminen on hyvä, koska asiat yleensä parhaiten selviävät siellä, missä epäkohtia on koettu olevan”, sanoo Vainio.
Elleivät hyvinvointialueet onnistu omavalvonnassaan riittävästi, aluehallintovirasto tai Valvira puuttuvat tilanteeseen.
”On tosi raskasta olla muistisairaan ja hoitohenkilökunnan välissä, kun ei voi olla varma, miten asiat hoituvat. Kyllä siinä vaativa joutuu olemaan. Toki on myös aikoja, jolloin kaikki sujuu monta kuukautta hyvin ja osa hoitajista tekee työnsä aivan erinomaisesti”, muistisairaan vanhuksen poika kertoo hoivakodin arjesta. (Kuvituskuva) © iStock