Seura tutki: Uusilla hyvinvointialueilla on pulaa hoitajista ja lääkäreistä – Asiakkaat turhautuvat ja alan ammattilaisetkin voivat huonosti
Uusilla hyvinvointialueilla on suuri pula hoitajista ja lääkäreistä. Sekä hoitajat että hoidettavat voivat yhä huonommin, paljastaa Seuran selvitys.
Uusilla hyvinvointialueilla on suuri pula hoitajista ja lääkäreistä. Sekä hoitajat että hoidettavat voivat yhä huonommin, paljastaa Seuran selvitys.
Huora. Sika. Paska. Näillä nimillä potilas haukkui sairaanhoitaja Riitta Vartiaista ennen kuin yritti hyökätä pöydän yli Vartiaisen kimppuun. Mies oli suuttunut, koska sai ajan lääkärille vasta kahden viikon päähän.
”Haukkumista kuulee päivittäin, mutta väkivaltatilanne oli kolmas. Tilanne oli niin uhkaava, että pelkäsin henkeni puolesta”, Helsingissä työskennellyt Vartiainen kertoo.
Tilanteesta selvittiin ilman fyysisiä vammoja, mutta tapaus jäi kalvamaan. Kun Vartiainen palasi työpisteelleen, hän alkoi täristä, labralyhenteet ja muut työhön liittyvät asiat katosivat mielestä.
Diagnoosi: vakava masennus.
”En tiedä, pystyisinkö enää kohtaamaan potilaita kasvokkain. Nykyään neuvon potilaita puhelimitse. Jos en olisi pystynyt palaamaan töihin ollenkaan, niin emme varmaan keskustelisi.”
Riitta Vartiainen on ehtinyt todistaa lähes 35 vuotta kestäneellä urallaan monia vaaratilanteita. Potilaat ovat muun muassa heiluneet aseen kanssa, rikkoneet paikkoja ja lyöneet tuolilla – yhden hoitajan kasvoluut hakattiin rikki.
”Olemme jatkuvasti niin verbaalisen kuin fyysisenkin pahoinpitelyn alaisia. Minua on purtu, lyöty, päälleni on syljetty. Olemme nyrkkeilysäkkejä. Eikä kyse ole ollut muistisairaista ihmisistä, jotka eivät voi käytökselleen mitään.”
Asiakkaat ovat turhautuneita. Nurinkurista, mutta samalla arkipäivää: hyvinvointialan ammattilaisetkin voivat huonosti.
© Tommi Tuomi
Tilanne huonontunut vuosia
Helppoa ei ole muuallakaan. Pohjois-Savon hyvinvointialueen johtajaylihoitaja Minna Mykkänen ja Kuopion yliopistollisen sairaalan (KYS) hoitotyön johtaja Anne Kantanen pitävät työhyvinvoinnin parantamista tärkeimpänä keinona ratkaista hoitajapula.
Seura teki sairaanhoitopiirien johdolle vuoden 2022 lopussa kyselyn hoitajapulasta ja hoitojonoista. Kyselyyn vastasi 16 sairaanhoitopiiriä. Neljä jätti vastaamatta vedoten hyvinvointialueiden aloittamiseen liittyviin kiireisiin.
Kysely antaa kuvan siitä, miten vuoden alussa aloittaneilla 21 hyvinvointialueella ja omat palvelunsa järjestävässä Helsingissä voidaan. Vastauksista selviää, että isoimpana syynä hoitojonoihin nähdään koronapandemiaan kuluneet voimavarat.
Hoitajalakon ja työmarkkinaneuvotteluiden aikana olleen vuoronvaihto- ja ylityökiellon vastaajat näkevät myös lisänneen hoitovelkaa.
Hoitajien ammattiliitot pääsivät lopulta työnantajajärjestöjen kanssa sopuun palkankorotuksista. Viime vuoden voimakas hintojen nousu syö kuitenkin hoitajienkin todellista, ostovoimaan suhteutettua, palkkaa.
Huonoa palkkausta Pohjois-Savon hoitajajohto ei kuitenkaan näe ainoana syynä hoitajapulaan. Vuorolisissä saattaisi silti heidänkin mielestään olla nostamisen varaa.
”Epämukavan työajan korvauksista sopiminen on kuitenkin lähtökohtaisesti työmarkkinapöytien asia”, Anne Kantanen toteaa.
Hoitajat uupuvat, sijaisia ei tahdo löytyä
Erikoissairaanhoidon hoitajapula on pahentunut kiihtyvään tahtiin viiden viime vuoden aikana, erityisesti kahden viime vuoden aikana.
Aluksi sairaaloilla oli vaikeuksia löytää hoitajia määräaikaisiin sijaisuuksiin maakuntakeskuksien ympäryskunnissa. Nyt sairauslomilla, opinto- ja hoitovapailla olevien hoitajien tilalle ei tahdo löytyä sijaisia missään päin Suomea.
Koronavuosien perintönä hoitajat ovat Seuran saamien vastausten perusteella entistä uupuneempia. Hoitajia on enemmän sairauslomilla ja lyhennetyllä työajalla. Osa on vaihtanut alaa, kun arvostusta ei ole tuntunut löytyvän korkeampana palkkana.
Vakituiseen kolmivuorotyöhön on huomattavasti vähemmän hakijoita kuin aikaisemmin. Hakijamäärä vakituisiin hoitajan virkoihin ylipäätään on vähentynyt viiden viime vuoden ajan.
Perinteisesti erikoissairaanhoidon tehtäviin hakijoita on ollut enemmän verrattuna perusterveydenhuollon tai ikääntyneiden hoitotyön tehtäviin. Siellä hoitohenkilöstön vaje on jatkunut jo vuosikymmenen.
Hankalin tilanne kyselyn mukaan on erikoissairaanhoidon vuodeosastoilla, joilla hoidetaan raskashoitoisia potilaita ja joissa potilaiden vaihtuvuus on suurta. Tällaisia ovat kirurgian vuodeosastot ja tehohoito-osastot. Pulaa on erityisesti myös osaavasta päivystyshoitohenkilökunnasta, kätilöistä ja röntgenhoitajista.
Lisäksi yksityissektori kilpailee julkisen terveydenhoidon kanssa leikkaussali- ja anestesiahoitajista sekä muista asiantuntijahoitajista. Hoitajia siirtyy yksityiselle puolelle parempien palkkojen ja työaikojen perässä.
KYSin Anne Kantasen mukaan kolmivuorotyön mielekkyyttä voitaisiin lisätä antamalla hoitajille enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa omien työvuorojensa suunnitteluun työyksikön toiminta ja yhteisöllisyys huomioiden.
Se on kuitenkin vaikeaa, jos vuoroissa on jatkuvasti liian vähän tekijöitä. Aina ei saada varmistettua edes sitä, että osastolla työvuorossa olevilla on tarvittava monipuolinen osaaminen ja ammattitaito.
Osaajat arvossaan
Osaavia hoitajia pompotellaan osastolta toiselle vuoro- ja päiväkohtaisesti, jotta henkilökunta saadaan riittämään.
Suunniteltuja leikkauksia perutaan, kun sairastuneen erikoishoitajan tilalle ei löydy tehtävään pitkään perehtynyttä ammattitaitoista sijaista.
Kasvaneita hoitojonoja yritetään kuroa kiinni ylitöillä. Ne kasaantuvat osittain pienemmälle erityisosaajien joukolle, joka uupuu entisestään.
Jo vuosikausia jatkunut pula lähihoitajista hoivakodeissa, kotihoidossa, terveyskeskuksissa ja kaupunginsairaaloissa vaikeuttaa lisää erikoissairaanhoidon tilannetta.
Yliopistollisten sairaaloiden ja keskussairaaloiden vuodeosastot täyttyvät, kun leikkauksesta toipuvia potilaita ei saada siirrettyä jatkohoitoon ja kuntoutukseen kaupunginsairaaloihin, terveyskeskuksiin ja hoitokoteihin.
Erikoissairaanhoidon vuodeosastoja on myös entistä vähemmän, kun osa niistä on jouduttu sulkemaan hoitajapulan vuoksi.
Perusterveydenhuollon hoitaja- ja lääkäripula lisää päivystyspotilaiden määrää. Päivystykseen tulee huonompikuntoisia potilaita, joiden hoitaminen vaatii pidempää aikaa vuodeosastolla.
Uuvuttava kierre jatkuu. Työ on yhä raskaampaa.
Hoidon laatu kärsii
Syövät ja muut kiireelliset tapaukset pyritään hoitamaan ensin, mutta moni elämänlaatuun tai terveyteen merkittävästi vaikuttava operaatio voi siirtyä kuukausilla, jopa vuodella, tamperelainen sairaanhoitaja Sanna Viherlehto kertoo.
”Pienempi henkilöstömäärä hoitaa entistä suurempaa potilasmäärää”, Viherlehto sanoo.
Samaa sanoo myös Riitta Vartiainen. Hän muistaa potilaan, jonka jalka oli murtunut, odottaneen neljä päivää leikkausta.
”Neljä päivää murtuneella jalalla!” hän tuhahtaa.
Hoidon laatu kärsii kiireessä. Vanhukset voivat saada makuuhaavoja, koska asentohoidolle ei aina ole aikaa. Kun hoitoa ei saa riittävän nopeasti, vammat pahenevat ja hoitoajat pitkittyvät.
Mikäli hoitoon ei pääse ajoissa, jokin henkeä uhkaava vaiva voi jäädä huomaamatta riittävän ajoissa.
Potilaat ohjataan päivystykseen, kun terveyskeskukset eivät pysty vastaanottamaan heitä, Vartiainen kertoo. Päivystys poimii kiireellistä hoitoa tarvitsevat ja kehottaa muita ottamaan yhteyttä terveysasemalle.
Asiakkaat, jotka eivät saa lääkäriaikaa terveysasemalle, työterveyteen tai edes yksityiselle, saattavat kävellä päivystykseen kehotuksista huolimatta. Kävelyyn kykenemättömät jäävät vaivojensa kanssa kotiin.
”Saan puheluita potilailta, jotka hädin tuskin pystyvät puhumaan hengenvajauksen takia. Sen jälkeen yhdistän puheluita hätänumeroon, jotta menisivät katsomaan, onko ihminen siellä enää hengissä”, puhelinpäivystyksessä työskentelevä Riitta Vartiainen sanoo.
Tilanne on hänen mukaan yhtä kaoottinen kuin aloittaessaan työt vuonna 1989. Hän kertoo tehneensä perushoitajan töitä ja lääkeluvat saatuaan sairaanhoitajan töitä, ilman pätevyyttä.
Vielä silloin potilaiden ompeleminen, hoitoarviointien tekeminen ja hengityskoneiden säätämiset kuuluivat lääkärien tehtäviin. Nykyään vastuu on hoitajilla.
”Meille työnnetään joka vuosi enemmän lääkäreiden duuneja. On hoitajia, jotka pistävät potilaita silmään, ja heidän peruspalkkansa on tavallinen 2 600 euroa kuussa. Ennen kuin operaatio opetettiin hoitajille, silmälääkärit tekivät sitä, ja pelkkä operaatio maksoi potilaalle 200 euroa.”
Potilasturvallisuus vaarantuu, kun resursseja tai osaavia hoitajia ei ole.
Riitta Vartiainen sanoo kohdanneensa satoja potilasturvallisuuden vaarantavia tapauksia. Yleisimmät koskevat suppeita perehdytyksiä, epäpätevää henkilökuntaa ja epäsuhtaa henkilökunnan ja potilaiden määrässä.
”Tämä on fantastinen työ, jos meidän vain annettaisi tehdä tätä.”
Kotihoidon tilanne synkkä
Tilanne kotihoidossa ei ole sen parempi. Kotihoidossakin työskennellyt Sanna Viherlehto kertoo nähneensä entistä huonompikuntoisia asiakkaita. Syynä on jatko- ja pitkäaikaishoitopaikkojen puute.
Kotihoidossa henkilökuntavaje aiheuttaa myös vaaratilanteita: käyntejä jää tekemättä, lääkkeitä saamatta.
Entinen lähihoitaja, helsinkiläinen Hanna on työskennellyt kotihoidossa työsuunnittelijana. Hanna ei halua esiintyä jutussa omalla nimellään aiheen arkaluonteisuuden vuoksi. Hän muistelee usein havahtuneensa viikonlopun kynnyksellä siihen, ettei tulevien päivien aamu- tai iltavuoroissa ollut lääkeluvallisia hoitajia.
”Mietin, mihin tehdä ilmoitus potilastuvallisuuden vaarantumisesta. Se toiminta olisi pitänyt keskeyttää välittömästi. Käyntejä oli niin paljon, ettei niitä saanut työnnettyä edes viereisen tiimin luvallisille hoitajille.”
Pakon edessä ratkaisun oli löydyttävä jotenkin, koska muuten potilaat eivät olisi saaneet lääkkeitään. Hanna kertoo, että joskus kotiavustajat, joilla ei ole alan koulutusta, joutuivat rikkomaan lakia ja antamaan lääkkeitä luvatta. Tätä jatkui useamman vuoden.
”Hyväksyttiin hiljaa se, että luvattomat antoivat lääkkeitä. Kotiavustajat saattoivat antaa huumelääkkeitä tai pistää insuliinia, mikä on todella vaarallista ja kiellettyä. Se oli jatkuvaa”, Hanna sanoo.
Tehystä vahvistettiin Seuralle, että Hannan kuvaama ilmiö on yleinen.
Lopulta Hanna puuttui kollegansa kanssa asiaan, mikä aiheutti ongelmia esimiehen kanssa. Esimies lähti, Hanna irtisanoutui.
Onko varaa olla maksamatta lisää?
Hoitajapulaa ei ratkaista vain yhdellä lääkkeellä, mutta yksi ratkaisu on keskeinen: raha. Hyvinvointialueet saavat rahoituksen valtiolta. Tällä hetkellä budjetti ei vastaa palkkatarpeeseen.
Jos työntekijöitä ei ole riittävästi, terveydenhuollon palveluita ei ole. Silloin ei ole hyvinvointivaltiotakaan.
”Onko meillä varaa olla maksamatta enempää?” kysyy Pirkanmaan aluevaltuutettu Perttu Jussila (vihr).
”Onhan se kallista, mutta kyse on myös siitä, mitä haluamme tässä yhteiskunnassa arvottaa. Olemme jatkuvasti veitsenterällä potilasturvallisuuden ja palveluidemme romahtamisen kanssa.”
Aluevaltuustossa Jussila on ollut mukana päättämässä Pirkanmaan hyvinvointialuestrategiasta ja taloussuunnitelmasta. Ensimmäiset aluevaltuustovaalit käytiin vuosi sitten. Aluevaltuustot käyttävät hyvinvointialueella ylintä päätösvaltaa päättäessään oman alueensa toiminnasta ja taloudesta sekä strategiasta.
Perttu Jussila istuu myös Tampereen kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunnassa. Hänen mielestään sosiaali- ja terveydenalan johtamista pitää tarkastella ja työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksia lisätä, jotta palaute epäkohdista menisi perille.
Hoitajat joutuvat esimerkiksi tekemään paljon työtä, joka ei heille kuulu.
”He joutuvat siivoamaan, tekemään ruokaa ja toimistohommia, kaikkea muuta”, Jussila sanoo.
Työtaakkaa voisi hänen mielestä keventää palkkaamalla tehtäviin muita, jotta hoitajat voisivat keskittyä hoitotyöhön. Joskus puhutaan, että hallinnon vähentäminen olisi tavoiteltavaa, mutta joskus hallinnon lisääminen voi olla ratkaisu.
”Jos palkkaamme ihmisiä tekemään paperihommia, sehän nimenomaan on hallintoa”, Jussila sanoo.
”Hoitajat ovat aina se osapuoli, joka taipuu, mutta kun ei enää pysty taipumaan, murtuu. Kohta olemme siinä pisteessä.”
Jussila huomauttaa, että Acutan ensiavussa Tampereella on ollut työvuorossa jopa kuuden hoitajan vaje.
”Olen täysin hoitajien puolella. Syy, miksi potilasturvallisuuslaki syksyllä säädettiin, on reilun 20 vuoden leikkaamisen, laiminlyönnin ja välinpitämättömyyden tulosta.”
© Tommi Tuomi
Ostopalvelut kallis helpotus
Rahaa palaa, kun hyvinvointialueet joutuvat ostamaan palveluita yksityisiltä terveysyrityksiltä hoitotakuuvelvoitteen vuoksi. Suomessa pisimmät hoitojonot ovat tekonivel- ja kaihileikkauksiin.
Hoitotakuuvelvoitteestaan selvitäkseen Kuopion yliopistollinen sairaala tarvitsisi ostopalveluita eniten juuri tekonivelleikkauksien tekemiseen. Yksityistä tarjontaa ei kuitenkaan ole tarpeeksi.
Ostopalveluiden avulla KYS hoitaa silti erityisesti silmäkirurgian ja psykiatrian potilaita.
”Palvelusetelin käyttäminen kaihileikkauksiin on kaksiteräinen miekka. Jos alkaisimme maksaa kaihileikkausten tekemisestä yksityisessä terveydenhoidossa, niin viimeisetkin silmälääkärit saattaisivat lähteä yksityiselle puolelle”, KYSin johtaja Olavi Airaksinen sanoo.
Kaihileikkaus maksaa Airaksisen mukaan sairaalan omana tuotantona noin 800 euroa. Palvelusetelillä hinta on puolitoistakertainen.
Vielä kalliimpaa on yksityisen puolen psykiatrinen hoito. Sen Airaksinen arvioi jopa kaksi ja puoli kertaa julkista puolta kalliimmaksi.
Psykiatrian palveluiden riittämättömyys on valtakunnallinen ongelma. Pohjois-Savo ei ole poikkeus. Psykiatrian erikoislääkärin virkoja on 36, joista 12 on täytetty. Osaa näistä viroista hoitaa kandidaatiksi valmistuneet lääkäriopiskelijat.
Pohjois-Savon hyvinvointialue kilpailutti syksyllä psykiatrian hoidon varautuakseen hoitotakuuvelvoitteisiinsa. Yksityiset terveysyritykset alkoivat rekrytoida lääkäreitä nähtyään kilpailutuksesta ostopalveluiden tarvittavan määrän.
Seuraavien viikkojen aikana kolme KYSin psykiatria irtisanoutui. Yhden psykiatrin osalta irtisanoutumisen syy tiedettiin varmasti, sillä hän pyysi lisää palkkaa irtisanoutumisen perumiseksi.
”Yksityiset terveyspalveluiden tuottajat toimivat markkinataloudessa. Silloin kun ne huomaavat, että jostakin on kova pula, niin hinta nousee. Toisaalta jos jotakin palvelua tarjotaan paljon, niin hinta laskee”, Airaksinen toteaa.
Yksityisille terveysyrityksille maksettu raha on pois hoitajien ja lääkäreiden palkkaamisesta niitä kipeästi kaipaavalle julkiselle puolelle.
Hoitoketjun sakkaamisen hinta
Hoitoketjun sakkaamisen vuoksi Kuopion yliopistollisessa sairaalassa oli viime vuoden jokaisena päivänä keskimäärin kolmekymmentä potilasta odottamassa siirtoa jatkohoitopaikkaan kaupunginsairaalaan, terveyskeskuksiin tai hoivakoteihin.
Perusterveydenhoidosta aiemmin vastanneet kaupungit joutuivat maksamaan sakkomaksua, jos potilas joutui odottamaan jatkohoitopaikkaa yliopistollisissa sairaaloissa ja keskussairaaloissa yli viisi päivää.
Sakko on saattanut kaupunkien taloudenpidossa näyttäytyä jopa edullisempana ratkaisuna kuin lisähoitajien palkkaaminen perusterveydenhuoltoon.
”Jos laskee ensimmäisestä odotetusta päivästä lähtien, kokonaisvaikutus KYSille tällaisten potilaiden hoidosta oli viime vuonna karkeasti arvioituna kuusi miljoonaa euroa. Tuolla summalla lyhentäisimme hoitojonoja merkittävästi, jos hoitajia vain löytyisi tarpeeksi palkattavaksi”, Airaksinen sanoo.
Esimerkiksi hoitojonossa yli 6 kuukautta olleiden 700 tekonivelpotilaan hoitaminen Kuopion yliopistollisen sairaalan omin voimin maksaisi Airaksisen arvion mukaan noin viisi miljoonaa euroa.
Hyvinvointialueiden aloitettua hoitoketjun kaikki vuodepaikat siirtyivät saman sote-sateenvarjon alle. Aiemmin erikoissairaanhoitoa tekevillä yksiköillä ei ollut sananvaltaa hoitoketjun muiden osien vuodepaikkojen määrään.
Kun kunnat eivät enää omista sairaaloidensa vuodepaikkoja, pääsee esimerkiksi kuopiolainen potilas tarvittaessa jatkohoitoon Iisalmen sairaalaan ilman pitkiä neuvotteluja.
Hoitajien oikeasuhtaisen määrän palkkaaminen hoitoketjun eri osiin on aiempaa helpompaa. Ainakin teoriassa.
© Tommi Tuomi
Valoa tunnelin päässä?
Pohjois-Savossa on nyt yliopistosairaalan oma palvelualue ja perusteterveydenhuollon oma palvelualue. Lisäksi on erikseen ikäihmisten palvelut ja lasten palvelut.
”Muuttuuko hyvinvointialueiden myötä mikään”, Olavi Airaksinen pohtii.
Suomen teollisuuden kruununjalokiven Nokian älypuhelintuotannon on arvioitu kaatuneen matriisiorganisaation aiheuttamiin yhteydenpito-ongelmiin. Teknologiayrityksen organisaatio muodostui rinnakkaisista ja osin päällekkäisistä osastoista, joissa eri tuoteyksiköt kilpailivat keskenään samoista tuotantoresursseista.
Hyvinvointialueilla on nyt vastaavanlainen organisaatio.
Pohjois-Savossa vaikeudet pyritään ehkäisemään koko hoitoketjun yhteisillä päivittäisillä tilannekuvapalavereilla.
Vuodepaikkojen tarve pitäisi olla kaikkien tiedossa.
Lisäksi Pohjois-Savoon on tulossa käyttöön tietojärjestelmä, jossa on nähtävillä kaikki hyvinvointialueen vapaana olevat vuodepaikat.
Tarvittaisiin vain puuttuvat hoitajat. Ja rahaa heidän palkkaamiseensa.
