Suomea uhkaa hoitajapula: Vuonna 2030 tarvitaan jopa 30 000 vanhustenhoitajaa enemmän kuin nyt – Miksi hallitus on lisännyt koulutuspaikkoja vain 5 000:lla?
Nykyään entistä harvempi vanhus pääsee hoivakotiin, sillä pulaa on niin rahasta kuin hoitajistakin. Kun Suomi ikääntyy, tilanne pahenee. Seura selvitti, onko hallituksella lainkaan strategiaa hoitajapulan ratkaisemiseksi.
Suomi ei ole tehnyt lähes mitään sen eteen, että vanhustenhoitajien määrä vastaisi lähitulevaisuudessa vanhusten määrän voimakasta kasvua.
Huoli iskee Elinaan yleensä auton ratissa, kun hän ajaa kotiin työpaikaltaan, länsisuomalaisesta hoivakodista. Sen arkea sävyttää hoitajapula.
”Tekisi mieli kääntyä takaisin ja mennä katsomaan, miten vanhukset ja työtoverit pärjäävät.”
Mutta sitten lähihoitajan mielen valtaa toinen ajatus.
”Että onneksi pääsin sieltä pois hetkeksi lepäämään.”
Tekeviä käsiä on liian vähän.
”Meillä vanhukset ovat enemmän tai vähemmän dementoituneita. Heille pitäisi varata aikaa, mutta sitä ei tahdo riittää. Herkästi käy niin, että vähemmälle huomiolle jää vuodepotilas, joka ei enää vaadi mitään.”
Elina haluaa olla läsnä jokaiselle.
”Omatuntoni ei salli muuta. Kyselen kuulumiset myös eräältä täysin autettavalta asukkaalta, joka hymyili viimeksi kaksi vuotta sitten. Hän ymmärtää silti puhetta: jokin sanani voi laukaista tunteita tosi kaukaa ja saada hänet kyynelehtimään.”
Kun Elina oli koulussa neljännellä luokalla, hän ilmoitti haluavansa hoitajaksi. Nyt, yli kymmenen vanhusten parissa vietetyn vuoden jälkeen hän sanoo pitävänsä työstään edelleen.
”Tykkään ihmisistä, joita hoidan. On hienoa mennä työpaikalle, jossa minua odotetaan.”
Huomaavaisuudella on hintansa.
”Viidestä työvuorosta kaksi tai kolme menee yliajalle.”
Tästä ei heru korvauksia, sillä hän tekee niin omasta tahdostaan.
”Jos vanhuksen pitää päästä vessaan, kun työvuoroa on viisi minuuttia jäljellä, niin menemme, vaikka tiedän, että yli menee. Jotkut pitävät vuorostaan kiinni minuutilleen.”
Hoitopaikat tyhjillään
Elinan työnantaja on suomalainen hoiva-alan jättiyhtiö. Pientä lohtua nykyhetkeen tuo se, että jokin aika sitten tilanne oli vielä huonompi.
Hoivakotikriisin paljastuttua 2019 Elinan työpaikalle palkattiin lisää ihmisiä. Hoitajamitoitusta koskeva lakimuutos taas toi siivoojia syksyllä 2020.
”Siihen asti me hoitajat siivosimme.”
Hoitajapula vaivaa silti yhä.
”Työvuorot vaihtuvat läpsystä, emmekä ehdi jutella siitä, mitä vanhuksille kuuluu.”
Lain mukaan henkilökuntaa tulee olla palvelun tarvetta vastaava määrä. Alaa valvova Valvira suosittelee, että hoitajia pitäisi olla vähintään 0,7 asukasta kohden, jos vanhukset tarvitsevat kuntonsa vuoksi paljon hoitoa. Elinan hoivakodissa tämä raja alittuu.
”Mitoitus pettää vielä pahemmin silloin, kun tänne tulee vanhus hätäsijoitettuna. Joskus hätäsijoitettu joutuu odottamaan täällä, että joku toinen kuolee, jotta saa itse vakituisen hoitopaikan”.
Sinänsä hoivakodissa olisi tilaa, mutta lähes neljäosaa vakituisista paikoista ei voida täyttää kunnan rahanpuutteen ja hoitajapulan vuoksi.
Tilanne on samanlainen myös monissa muissa suomalaisissa ympärivuorokautisen hoidon yksiköissä. Sitä paitsi jo valmiiksi kehno tilanne uhkaa pahentua lähivuosina, sillä väestö ikääntyy.
Hallituksen arvion mukaan vuonna 2030 tarvitaan jopa 30 000 vanhustenhoitajaa enemmän kuin nykyään. Toimet hoitajapulan ratkaisemiseksi ovat kuitenkin olleet vähäisiä.
Rohkea lähihoitaja
Suomalaisen vanhustenhoidon ongelmat ovat syviä ja pitkäkestoisia, mutta ilman lähihoitaja Tarja Parkattia tilanne olisi vielä synkempi.
Marraskuussa 2018 Parkatti aloitti työt hoivakoti Ulrikassa Kristiinankaupungissa. Hyvin pian hän huomasi, että Esperi-konsernin yksikössä oli moni asia pahasti pielessä.
Hoitajia oli liian vähän, vanhukset jäivät ilman kipulääkkeitä, virtsapulloja oli tehty mehukanistereista. Työvuorolistoihin oli merkitty hoitajia, joista kukaan ei tiennyt mitään. Pahimmillaan asukkaat eivät päässeet pesulle edes kerran viikossa.
Parkatti ehdotti puutteiden korjaamista. Kun työnantaja suhtautui nihkeästi, hän ilmoitti epäkohdista liittoonsa ja viranomaisille. Tästä alkoi uskomaton tapahtumien vyöry.
Viranomaiset tarkastivat Ulrikan ja havaitsivat puutteet niin vakaviksi, että sen toiminta keskeytettiin tammikuussa 2019. Vastuu vanhusten hoidosta siirtyi kaupungille.
Media kiinnostui tapauksesta, ja tietoja seniorien kehnosta kohtelusta alkoi tulvia eri puolilta Suomea.
Ilmeni, että maan suurimman hoivakotiyhtiön Attendon yksikössä Alavudella oli kuollut kuusi ihmistä vajaan kuukauden sisällä sen avaamisesta. Helmikuussa viranomaiset keskeyttivät hoivakodin toiminnan.
Attendo Kirkkopuisto Utajärvellä koki pian saman kohtalon.
Toiminnan keskeyttäminen on viranomaisilta poikkeuksellista. Tavallisena vuonna niin ei tehdä kertaakaan.
© Mikko Malinen
Vielä saman kuun aikana Attendo joutui sulkemaan huonosta hygieniasta ja puutteellisesta lääkehuollosta tunnetun espoolaisen hoivakodin, koska kaupunki ei halunnut enää lähettää sinne vanhuksia.
Laiminlyöntejä paljastui lisää. Huhtikuussa Valvira otti Esperin, maan toiseksi suurimman hoivayhtiön valtakunnalliseen valvontaan. Se päättyi vasta viime lokakuussa.
Vuonna 2019 aluehallintovirastoille saapui yhteensä 980 kantelua ja epäkohtailmoitusta vanhustenhoidon epäkohdista – yli kaksi kertaa enemmän kuin edellisvuonna.
Tarkastuskäynnit paljastivat, että asukkailta oli jäänyt saamatta lääkkeitä, yöpaastot olivat venyneet liiaksi, vaippoja ei ollut vaihdettu ajoissa ja osa joutui tekemään niihin tarpeensa vasten tahtoaan.
Aluehallintovirastot (avit) antoivat sinä vuonna hoivakodeille ennätysmäärän kehotuksia, määräyksiä ja velvoitteita. Peräti yhdeksän hoivakotia otettiin avin valvontaan.
Kesäkuussa 2019 aloittaneella Antti Rinteen (sd) hallituksella ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin kirjata vuosikymmeniä tuloksetta lobattu vanhustenhoidon vähimmäismitoitus hallitusohjelmaansa ja aloittaa lakiuudistuksen valmistelu.
Hoivakotikriisin kerrannaisvaikutukset ulottuivat Suomen rajojen ulkopuolelle. Kolmessa maassa toimivan Attendon markkina-arvosta katosi laiminlyöntien julkitulon jälkeen Tukholman pörssissä yli kolmannes, eikä tilanne ole korjaantunut tähän päivään mennessä.
Myllerryksen käynnistäneelle Tarja Parkatille ei käynyt hyvin. Hän jäi yli vuodeksi ilman töitä.
Omavalvonta petti
Arvokas vanhuus, inhimillinen hoiva, lukee Attendon toimitusjohtajan Virpi Holmqvistin esittelytekstissä yhteisöpalvelu Twitterissä. Hänet nimitettiin tehtäväänsä huhtikuussa 2020, tilanteessa, jossa pahasti ryvettyneellä yhtiöllä oli tarvetta uusille kasvoille.
Toimitusjohtaja on ripittäytynyt julkisesti yhtiönsä virheistä.
Näin jälkikäteen voin suoraan sanoa, että olimme keskittyneet liiaksi kasvuun, hän kirjoitti Attendon muutosblogissa viime lokakuussa.
”Meillä petti omavalvonta. Juurisyyt tähän piilivät työhyvinvoinnin puutteissa”, hän sanoo Seuralle nyt.
Attendolla on yli 250 vanhusten hoivakotia. Holmqvistin mukaan niiden esimiehet jäivät liian yksin työssään, ja se heijastui johtamiseen, henkilökuntaan ja vanhuksiin.
”Nykyään tuemme lähiesimiehiä paremmin. Olemme palkanneet 26 uutta aluepäällikköä, jotka käyvät kerran kuussa jokaisen yksikön asiat läpi ja kysyvät sen esimieheltä, mitä tälle itselleen kuuluu.”
Holmqvist myöntää, että vanhusten tarpeet sivuutettiin, kun Attendo kasvatti toimintaansa voimakkaasti.
”Nyt asiakas on keskiössä. Jos hän haluaa, että verhot ovat koko päivän kiinni, sitten ne ovat.”
Attendon uuden toimitusjohtajan Virpi Holmqvistin mukaan yhtiö on korjannut hoitopuutteitaan. Viranomaiset ovat silti antaneet yhtiölle korjausmääräyksiä lähes samaan tahtiin kuin ennenkin. © LEHTIKUVA / HANDOUT
Toimitusjohtaja kertoo, että lisää hoitajia on palkattu ja kaikissa yksiköissä on väkeä lain vaatima määrä. Viranomaisetkaan eivät ole hänen mukaansa tarttuneet yhtiön tekemisiin niin usein kuin ennen.
”Uusien valvontojen määrä on selvästi laskenut.”
Pikainen faktantarkistus kuitenkin osoittaa, että ainakaan järeämpien valvontapäätösten määrä ei ole vähentynyt ”selvästi”. Kun vuonna 2019 aluehallintovirastot vaativat Attendon eri hoivakoteja korjaamaan toimintaansa 12 kertaa, viime vuonna näin tehtiin 11 kertaa.
Luvuissa eivät ole mukana vähäisemmät valvontapäätökset, kuten huomautukset ja kehotukset.
Varsin tuore on myös Valviran helmikuussa 2020 Attendolle antama määräys korjata konsernin toiminnan puutteet ja epäkohdat. Yleensä tällainen ukaasi annetaan vain yksittäisille hoivakodeille.
Attendo lähetti viime syksynä selvityksen korjaustoimistaan. Viranomaiset arvioivat sitä parhaillaan.
Mutta mikä on Holmqvistin ratkaisu hoitajapulaan?
”Työn hienoista puolista pitää puhua enemmän. Ja työperäistä maahanmuuttoa on helpotettava.”
Attendo on jo palkannut 300 filippiiniläistä hoivatyöntekijää. Jos yhtiön suunnitelmat toteutuvat, heitä on neljän vuoden päästä tuhat lisää.
Hoitajat kaikkosivat
Filippiiniläisille hoitajille voisi olla käyttöä myös kunnallisessa ryhmäkoti Helmiinassa Viitasaarella.
Syyskuussa 2019 aluehallintovirasto sai hoivakodista epäkohtailmoituksen. Sitä ei ollut tehnyt asukkaan omainen tai nimetön soittaja, vaan paikan esimies Mervi Rantanen.
”Hän on tehnyt kaikkensa, että ongelmat helpottaisivat”, Helmiinassa vuosia työskennellyt hoitaja kertoo.
Tuolloin useat hoivakodin muistisairaat vanhukset käyttäytyivät aggressiivisesti. Käytöshäiriöt olivat lisääntyneet, kun asukkaiden lääkitystä oli kevennetty huomattavasti pari vuotta aiemmin.
Vanhukset purivat, hakkasivat ja raapivat hoitajia, jotka joutuivat työskentelemään yksin, ilman työparia.
Hoitajat saivat naarmuja, haavoja ja mustelmia.
”Erästä asukas sylkäisi silmään. Hän joutui silmätulehduksen takia sairaslomalle”, hoitaja kertoo.
© Jussi Nukari/Lehtikuva
Vaikeassa tilanteessa moni irtisanoutui. Korvaajia ei tahtonut löytyä.
”Kaikki tiesivät, että siellä on helkkarin raskasta työskennellä. He eivät halunneet tulla pieksettäväksi ja huoriteltavaksi.”
Hoitaja ymmärtää lääkityksen keventämisen lääkkeistä aiheutuvien äkkikuolemien ehkäisemiseksi.
”Mutta vastapainoksi olisi pitänyt palkata lisää väkeä niin, että osaa asukkaista olisi hoitanut työpari.”
Pientä helpotusta väen vähyyteen ovat tuoneet tarvittaessa töihin tulevat eläköityneet hoitajat. Nykyään heitä on Helmiinan listoilla viisi, vanhimmat yli 70-vuotiaita.
Asukkaiden määrää on kuitenkin jouduttu hoitajakadon vuoksi vähentämään reippaasti. Kun Helmiinassa oli avin lokakuussa 2019 tekemän tarkastuksen aikaan 38 vanhusta, nykyään heitä on enää 26.
Siltikään asiat eivät ole kunnossa. Marraskuussa 2020 avi arvioi nykyisen 18 hoitajan vahvuuden niin vähäiseksi, että asiakasturvallisuus voi vaarantua merkittävästi.
Parhaillaan virasto harkitsee uhkasakolla tehostettavan määräyksen antamista Viitasaaren kaupungille, jotta se korjaisi tilanteen.
Se ei tosin ole helppo tehtävä.
”Työntekijöitä on edelleen haussa, mutta en ole kuullut, että kukaan olisi hakenut”, toinen hoitaja kertoo.
Hänestä tilanne hoivakodissa on parantunut. Asukasmäärä on vähentynyt luonnollisen poistuman kautta ja käytöshäiriöt vähentyneet.
”Nyt vanhusten kanssa ehtii jutella.”
Jos Helmiinassa onkin helpompaa, tilanne sen ulkopuolella on toinen.
”Uusia asukkaita olisi tulossa, mutta heitä ei voida ottaa”, toinen hoitaja sanoo.
Hoitoa harvemmille
Helmiina on kuin kärjistynyt pienoiskuva suomalaisesta vanhustenhoidosta: hoitajamitoitusta on parannettu vähentämällä hoitoon pääsevien vanhusten määrää.
Kun vuonna 2018 ympärivuorokautisen hoidon piirissä oli THL:n rekisterien mukaan 50 222 ikääntynyttä suomalaista, vuonna 2019 heidän määränsä putosi 48 997:een.
Jos muutos vaikuttaa pieneltä, kannattaa huomioida se, että samassa ajassa 75 vuotta täyttäneiden suomalaisten määrä nousi 512 000:sta 525 000:een. On ilmeistä, että entistä pienempi osuus tehostettua hoitoa tarvitsevista todella sai sitä.
Toisaalta monet merkit puhuvat sen puolesta, että hoivakotiin päässeet saavat nykyään keskimäärin hieman parempaa hoitoa kuin kahden vuoden takaiset asukkaat.
Alan tervehtymisestä kertoo muun muassa se, että lähihoitajien liitto Super sai muutamia vuosia sitten satoja ilmoituksia hoivakotien työvuorolistoihin merkityistä Jaska Jokusista ja muista haamuhoitajista, mutta nyt ne ovat selvästi vähentyneet.
Valituksetkin ovat harventuneet. Valvira otti 2019 käsiteltäväkseen 71 vanhustenhuollon asumispalveluja koskevaa asiaa, viime vuonna enää 21. Aveihin tulleiden kantelujen ja epäkohtailmoitusten määrä putosi näinä vuosina 980:sta 531:een.
Seura selvitti usean viranomaisten hampaisiin joutuneen hoitoyksikön tilannetta. Työntekijöiden ja esimiesten viesti oli samansuuntainen: näissä hoivakodeissa henkilökuntaa on nykyään hieman entistä enemmän suhteessa vanhusten määrään.
© Jussi Nukari/Lehtikuva
Esimerkiksi keuruulaiseen Valkamakotiin, jossa reilu vuosi sitten puolet asukkaista vietti vuoteessa yli 22 tuntia vuorokaudessa, pestattiin viime vuonna kaksi hoitoapulaista.
”Tarkoitus on palkata vielä kaksi uutta lähihoitajaa”, kaupungin vastaava hoitaja Virpi Orell sanoo.
Avustavaa henkilökuntaa on palkattu myös jämsäläiseen Attendo Koskipuistoon, mutta sielläkin on osa hoitajien paikoista täyttämättä.
”Työnantaja yrittää etsiä tekijöitä, mutta hinnalla se ei kilpaile. Seudulla asuu entisiä hoitajia, jotka voisivat palata töihin, jos palkat olisivat parempia. Ongelma koskee koko alaa”, Superin ammattiosaston puheenjohtaja Heikki Rahikainen sanoo.
Hän valittelee myös sitä, että lähihoitajaksi opiskeleville ei järjestetty vuosiin lainkaan soveltuvuuskokeita.
”Olen nähnyt, miten valmistuneet ovat vasta meillä huomanneet, etteivät he sovellu alalle.”
Mistä ratkaisu hoitajapulaan?
Suomalaisen vanhustenhoidon ehkä suurin yksittäinen ongelma on se, että työ kiinnostaa turhan harvoja.
Vaikka hoivakotia varmempaa työpaikkaa on vaikea löytää, lähihoitajaksi opiskelun aloittaneiden määrä putosi vuoden 2017 lähes 15 000:sta vuonna 2018 noin 12 000:een.
Tuoreempia lukuja ei ole saatavilla, mutta 2019 puhjennut hoivakotikriisi tuskin lisäsi alan vetovoimaa.
Osa alalle opiskelevista havahtuu jo varhain siihen, ettei raskas matalapalkkatyö ole heitä varten. Koulutuksen keskeyttää yksi viidestä.
Uutta verta kuitenkin tarvittaisiin. THL:n kyselyssä viime vuonna vanhuspalvelujen järjestäjistä 36 prosenttia ilmoitti jatkuvista ja 56 prosenttia ajoittaisista ongelmista lähihoitajien rekrytoinnissa.
Hoitajia tarvitaan enemmän siksikin, että eduskunta lisäsi kesällä 2020 lakiin hoitajien ehdottoman vähimmäismitoituksen. Nyt hoivakodissa pitää olla 0,55 hoitajaa vanhusta kohden. Mitoitus kohoaa ajan mittaan, vuonna 2023 se on jo 0,7.
Nykyään mitoitusta laskiessa tulee huomioida ainoastaan varsinainen asiakastyö, johon ei sisälly esimerkiksi pyykinpesu tai siivoaminen.
Hoitajamitoituksen nostamisen takia vuonna 2025 tarvitaan pelkästään lähihoitajia 3 900 enemmän kuin vuonna 2018 – olettaen, ettei asiakkaiden määrä kasvaisi lainkaan.
Tämän tarpeen kattamiseksi hallitus on varannut rahaa lähihoitajaksi koulutettavien aloituspaikkojen lisäämiseksi 5 000:lla, huomioiden sen, että noin viidesosa keskeyttää.
Sen sijaan sairaanhoitajien ja hoiva-avustajien kouluttamiseen ei ole varattu lisämäärärahoja, vaikka heitäkin tarvitaan nykyistä enemmän uuden hoitajamitoituksen vuoksi.
Hätkähdyttävintä on kuitenkin, että Suomi ei ole käytännössä tehnyt mitään sen eteen, että vanhustyön tekijöiden määrä vastaisi vanhusten määrän voimakasta kasvua.
Kova työ ei houkuta
Nykyään neljäsosa 75 vuotta täyttäneistä tarvitsee ainakin kotihoitoa. Vuonna 2018 sen ikäisiä oli 512 000, vuonna 2030 jo 794 000.
Paljonko hoitajia tarvitaan lisää? Tuorein arvio asiasta löytyy hallituksen viimevuotisesta esityksestä vanhuspalvelulain muuttamiseksi.
Esityksen mukaan vuonna 2018 vanhusten palveluasuminen ja kotihoito vaativat yhteensä 51 100 henkilötyövuoden panoksen.
Vuoden 2030 tarpeeksi hallitus arvioi, hoitajamitoituksen nosto ja väestön ikääntyminen huomioiden, 79 300 henkilötyövuotta. Jos laskelma pitää kutinsa, Suomi tarvitsee pian liki 30 000 vanhustyöntekijää lisää.
Se on todella paljon, kun huomioi, että päätöksiä on vasta 5 000 lähihoitajan lisäkoulutuspaikasta.
Tilannetta vaikeuttaa entisestään se, että iäkkäitä nykyään hoitavista ammattilaisista kolmasosa eli noin 15 000 ihmistä eläköityy vuoteen 2030 mennessä.
Lisäksi lähihoitajia siirtyy työkyvyttömyyseläkkeelle puolitoista kertaa useammin kuin naistyöntekijöitä keskimäärin. Ilman tätä heitä olisi töissä pari tuhatta enemmän.
Hoitajapulaa helpottaa jonkin verran hiljattain tehty varhaiskasvatuslain muutos, joka puolittaa päiväkotien lastenhoitajien enimmäismäärän vuoteen 2030 mennessä. Näin jopa 8 000 lastenhoitajaa, useimmat heistä koulutukseltaan lähihoitajia, joutuu etsimiään uusia töitä.
Lievitystä voi tuoda myös parempikuntoisten vanhusten kevyemmän hoidon paikkojen yleistyminen. Niissä tarvitaan vähemmän henkilökuntaa kuin perinteisissä hoivakodeissa.
Silti Suomea uhkaa hoitajapula.
Hallituksen esityksessä on kahdeksankohtainen luettelo vanhustyön tekijöiden ”lisäyksen väylistä”. Se tosin muistuttaa enemmän toivomuslistaa kuin strategista suunnitelmaa.
Hoitajapulaan toivotaan ratkaisua teknologiasta ja apuvälineistä sekä johtamisen ja henkilöstön uramahdollisuuksien kehittämisestä. Seassa on konkretiaakin: ehdotus helpottaa hoiva-avustajien opintopolkua.
Listalla ei ole vanhustenhoitajien palkkaamista ulkomailta. Hallitus moittii sitä hitaaksi keinoksi, koska maahanmuuttajat tarvitsevat täydennys- ja kieliopintoja.
Sen sijaan hallitus uskoo vanhustyön vetovoiman ja työhyvinvoinnin parantamiseen. Myönteisesti ajatellen niissä onkin parantamisen varaa.
Vuonna 2018 kuntien lähihoitajilla oli hälyttävät 25 sairauslomapäivää vuodessa, kun kunta-alan keskiarvo on 16,5 päivää ja teollisuuden työntekijöiden 13 päivää. Lähihoitajien poissaolot kertovat työn kuormittavuudesta, ehkä jostain muustakin.
Tilastoista löytyy toinenkin huolestuttava tieto. Vuonna 2018, vanhustenhoidon kärsiessä ankarasta työvoimapulasta, keskimäärin 11 200 lähihoitajaa oli kirjoilla työttömänä työnhakijana.
Ilmeisesti kova työ matalalla palkalla ei houkuta riittävän monia.
Ei suunnitelmaa
Suomi tarvitsee siis kymmeniätuhansia vanhustenhoitajia lisää vuosikymmenen loppuun mennessä.
Ongelmaan ei ole yksinkertaista ratkaisua, mutta varmin tapa epäonnistua lienee se, että alalle ei edes pyritä kouluttamaan lisää väkeä.
Seura kysyi opetus- ja kulttuuriministeri Li Anderssonilta (vas), ennen tämän siirtymistä vanhempainvapaalle, kuinka vanhustenhoidon hoitajapula ratkaistaan.
”Tarvitaan monia keinoja. Työn houkuttelevuutta pitää lisätä: hakijoita ei ole, jos ala ei vedä. Työolot ja palkat ovat oleellisia. Toivon, ettei koskaan enää tule mitään kiky-ratkaisun kaltaista, jossa jo valmiiksi pieniä palkkoja niistettiin lomarahoja leikkaamalla”, Andersson sanoi.
”Lisäksi työn hyviä puolia pitäisi tuoda esiin. Ja mahdollisuuksia jatkokouluttautua esimerkiksi sairaanhoitajaksi tulisi helpottaa.”
Hoitajamitoituksen kohottamisen takia hallitus päätti lisätä lähihoitajaksi opiskelevien opiskelupaikkoja 5 000:lla. Onko sen jälkeen tehty uusia päätöksiä hoitoalan koulutuspaikkojen lisäämisestä tai onko sellaisesta suunnitelmia?
”Ei ole.”
Hallitus ei ole tehnyt perusteellista ja laadukasta arviota vanhustenhoitajien tulevasta määrästä ja alan koulutustarpeista. Eri aloilla vaadittavan työvoiman määrän ennustaminen kuuluu Suomessa Opetus- ja kulttuuriministeriön alaiselle Osaamisen ennakointifoorumille, mutta vanhustenhoitoa se ei ole toistaiseksi ottanut työlistalleen. © Anni Reenpää/Lehtikuva