Hyvä hoivakoti luottaa omaisiin – Etenkin muistisairaiden läheisiä tarvitaan vanhuksen entisen elämän tulkkeina

Jaa artikkeli
Heino Tiiton kunto on tyttärensä Kirsti Törölän mukaan kohentunut hyvässä hoidossa huomattavasti. (Maskit otettiin ulkona hetkeksi pois kuvausta varten.)
Heino Tiiton kunto on tyttärensä Kirsti Törölän mukaan kohentunut hyvässä hoidossa huomattavasti. (Maskit otettiin ulkona hetkeksi pois kuvausta varten.) © Riikka Kinnunen
Jos hoivakoti osaa ottaa omaiset mukaan vanhustenhoitoon, kaikki voittavat. Tärkein syy ottaa omaiset mukaan hoivakodin arkeen ovat tietenkin itse asukkaat – omaiset osaavat kertoa läheisistään hoidon kannalta olennaisia tietoja.

Pyhäjärveläinen Heino Tiitto, 90, muutti kuutisen vuotta sitten Karpalokotiin, joka on Suomenselän Muisti ry:n ylläpitämä hoivakoti. Siellä on mietitty tarkkaan, miten hoidettavien läheisiä saadaan huomioitua.

Tytär Kirsti Törölä oli mukana noin vuosi sitten, kun hoitokodissa esiteltiin tulijoille selkeästi kaikki ne tavat ja muodot, miten omaiset voivat osallistua paikan elämään.

Omaisille järjestetään keskustelutilaisuuksia ja omaiset voivat järjestää hoitokotiin virkistyspäiviä, jolloin on esimerkiksi paistettu makkaraa ja lettuja.

”Olemme miettineet, mitä voimme tehdä koko paikan hyväksi”, Kirsti Törölä sanoo.

Omaiset ovat maalanneet seiniä ja tehneet puutarhatöitä. Törölän mielestä on ollut luontevaa tulla isän luona käymään milloin vain ja keittää yhteistiloissa kahvit – tosin nyt korona-aikana tapaamiset järjestetään erillisessä tapaamistilassa.

”Missään vaiheessa ei ole ollut epäilystä, hoidetaanko isää hyvin ja aina on informoitu muutoksista.”

Omaisten tapaamisissa ja talkoissa on syntynyt yhteisöllisyyttä. Muiden Karpalokodin asukkaiden läheisten kanssa voi vertailla kokemuksiaan ja saada vertaistukea.

Omaisyhteistyö alkaa ensikohtaamisesta

Näin sen pitäisi toimia muuallakin Suomessa, mahdollisimman monessa hoitopaikassa, ”omaisyhteistyönä”.

Hoivakotien omaisyhteistyö on virkakieltä, ja se tarkoittaa ”hoitohenkilökunnan ja omaisten väliseen vuorovaikutukseen” panostamista.

Aivan keskeistä siinä on luottamus. Siis se, että omaiset voivat luottaa Kirsti Törölän tapaan, että omaa läheistä hoidetaan hyvin.

Hyvä hoivakoti luottaa omaisiin – miten luottamus syntyy?

”Kun uusi asukas muuttaa hoivakotiin, omaisen ensikohtaaminen on tärkeää, eli esitelläänkö hoivakodin toimintaa hänelle. Samoin omaiselle asiois­ta tiedottaminen on tärkeää”, omaisyhteistyön päällikkö Tuija Kotiranta Omaisena edelleen -yhdistyksestä sanoo.

Kaikissa hoivakodeissa ei ole mitään erillistä omaistoimintaa. Monessa kuitenkin pidetään esimerkiksi omaisten keskusteluiltoja tai viestitellään säännöllisesti ajankohtaisista kuulumisista.

"Hoivakoti on isän koti"

Ilman omaisten apua hoitajat eivät tiedä, millainen ihminen hoidettava on ollut: mistä hän pitää ja mitä kaipaa. © Riikka Kinnunen

Yhteydenpitoa voidaan hoitaa sillä tavalla, mikä on kullekin omaiselle tai useimmille heistä kätevintä.

Tällainen yhteydenpito on tärkeää varsinkin silloin, jos hoitokodissa ilmenee mitä tahansa tahattomista väärinkäsityksistä ja työtilanteesta johtuvia käytännön ongelmia.

Muistiliiton asiantuntija Taina Laakso painottaa, että omainen joutuu usein olemaan muistisairaan äänitorvi.

Siksi hoitajien pitää ottaa omaisten huolet hoidon laadusta aina tosissaan.

”Mutta erimielisyydet voivat syntyä siitäkin, jos ei ole aikaa puhua omaisen kanssa. Voi syntyä väärinymmärryksiä ja huolia siitä, miten läheinen voi”, Taina Laakso sanoo.

Vain omaiset osaavat kertoa läheisistään hoidon kannalta olennaisia tietoja

Hoitajien ja omaisten yhdessä vietetyt keskusteluhetket lisäävät kaikkien tyytyväisyyttä, sillä ristiriidat yleensä vähenevät puhumalla ja yhdessä toimimalla.

Jos omaisista tuntuu että yhteys henkilökunnan kanssa sujuu, moni voi olla jopa valmiita käyttämään omaa aikaansa hoivakodin arjen piristämiseksi.

Mutta kaikkein tärkein syy ottaa omaiset mukaan hoivakodin arkeen ovat tietenkin itse asukkaat. Vain omaiset osaavat kertoa läheisistään hoidon kannalta olennaisia tietoja: millainen ihminen hän on voimiensa päivinä ollut, millaisissa paikoissa työskennellyt, mistä iloinnut ja mitä pitänyt tärkeänä.

”Omaiset voivat tuoda hoivakotiin muistisairaalle virkistystä ja tuttuutta kertomalla hoitajille hänen harrastuksistaan ja asioista, joita hän pystyy vielä tekemään. Se on ihan ydinasia, kun mietitään, miten saadaan rakennettua muistisairaalle hyvä loppuelämä”, Taina Laakso muistuttaa.

Hoivakoti on muistisairaan isän koti

”Hoivakoti on todellakin isän koti”, Kirsti Törölä sanoo ja iloitsee, että muisti­sairas isä Heino Tiitto on taas löytänyt sanoja ja puheen­aiheita. © Riikka Kinnunen

”Hoivakoti on todellakin isän koti”

Taina Laakso toivoisi omaisyhteistyöstä hoitoalalle omaa opintokokonaisuuttaan, jotta yhteistyö sujuisi entistä paremmin.

Hän muistuttaa, että muistisairaan hoitotyössä tulisi aina suosia ensin lääkkeettömiä hoitoja, kuten musiikkia.

”Usein omaiset ovat todella innovatiivisia ja voivat tuoda esille paljon lääkkeettömiä hoitomuotoja, joita olisi hyvä saada hoivakotien arkeenkin mukaan”, Laakso sanoo.

Esimerkiksi Heino Tiitto makasi kotona asuessaan viimeiset päivänsä vain paikallaan sängyssä, eikä puhunut mitään.

Kun hän siirtyi muistisairaiden hoitoon erikoistuneeseen Karpalokotiin, hän virkistyi jo kolmessa viikossa – ja alkoi taas puhua, hymyillä ja nauraa uudestaan.

Syy oli hyvässä hoidossa, johon kuuluu Heino Tiiton persoonallisuuden, tapojen ja menneen elämän asioiden huomioiminen.

”Isä pääsi esimerkiksi ensimmäistä kertaa vuosiin saunaan. Hoivakoti on todellakin isän koti, ei vain kodinomainen paikka”, tytär Kirsti Törölä kehuu.

Lue myös: Reportaasi: Sorsametsälle hoitokodin miesten kanssa – Vielä putosi sorsa taivaalta!

X