Onneksi hoivakriisi edelsi koronaepidemiaa – Yhteiskuntapolitiikan professori: ”Nyt selviävät parhaiten ne vanhuspalvelut, jotka korjasivat toimintaansa vuosi sitten”
Tuntuu suorastaan kummalliselta sanoa, että viime vuoden hoivakriisi oli hyvä asia. Joka puolella mediassa kerrottiin, kuinka vanhuspalvelut ovat kriisissä: ikääntyneet joutuvat makaamaan likaisissa vaipoissa ja kotihoidossa juostiin asiakkaita läpi minuuttiaikataulun rytmittämänä.
Hyvä asia ei tietenkään ole se, että ongelmia on, vaan se, että niihin herättiin jo viime vuonna.
”Saatiin korjattua pahimpia ongelmia ennen kuin epidemia iski”
”Jos korona olisi iskenyt vuosi sitten, vanhuspalvelut olisivat vielä paljon suuremmissa vaikeuksissa. Aluehallintovirastojen, kuntien ja Valviran valvontatoimilla saatiin korjattua pahimpia ongelmia ennen kuin epidemia iski”, arvioi yhteiskuntapolitiikan professori ja tutkimuksen huippuyksikön johtaja Teppo Kröger Jyväskylän ylipistosta.
Hoivakriisi näytti karulla tavalla sen, että ongelmia on sekä yksityisen että julkisen puolen vanhuspalveluissa. Etenkin hoitajien rekrytointi ja johtaminen ovat keskeisiä ongelmia, joista Krögerin mukaan kärsitään koronaepidemiankin aikana.
”Johtamisessa päähuomio on kiinnittynyt liikaa kustannuksiin, eikä hoidon laatuun. Ne yksiköt pärjäävät nyt todennäköisesti paremmin, joissa johtajat alkoivat hoivakriisin jälkeen etsiä ratkaisuja ja alkoivat kuuntelemaan enemmän hoitajia ja omaisia. Vaikka resursseja ei olisi saatu lisää, pyrkimys ratkaista ongelmia antaa valmiuksia reagoida myös koronaepidemiaan.”
Suomen hoivakriisin juuret ovat 90-luvun lamassa, kun ympärivuorokautista hoitoa vähennettiin rajusti ja ikääntyneitä alettiin ohjamaan kotihoitoon. Kotihoidon kattavuutta ei kuitenkaan lisätty. Kuva: iStock
Hoivajärjestelmää ei ole suunniteltu minimoimaan kontakteja
Kun vierailut hoivakodeissa ja hoitolaitoksissa on kielletty, omaisten rooli ikääntyneiden hoitamisessa on tullut uudella tavalla näkyväksi.
”Meillä on ollut ajatus, kun ihminen siirtyy ympärivuorokautiseen hoitoon, että kaikki hoiva tapahtuu talon puolesta. Mutta ei se mene todellisuudessa aivan niin. Omaiset ovat ottaneet paljon vastuuta ikääntyneiden hoidosta”, Teppo Kröger sanoo.
Nyt henkilökunta joutuu hoitamaan myös kaiken sellaisen, jossa omaiset olivat ennen avuksi. Ja se kasvattaa hoitajien jo ennestään mittavaa työkuormaa.
Ja joudutaan töitä järjestelemään uudestaan myös kotihoidon puolella. Järjestelmän kannalta on tehokkaampaa kierrättää suurempaa määrää työntekijöitä, mikä on koronaepidemian aikana ongelma.
”Kotihoidossa otettu käyttöön optimointijärjestelmiä, jotta kierroksella ei tule hukka-aikaa. Siinä on se ongelma, että henkilökunnan vaihtuvuus lisääntyy. Jos käytössä olevat järjestelmät eivät pysty maksimoimaan tehokkuutta, tarvitaan lisää henkilökuntaa. On epäselvää, onko siihen ollut epidemian aikana mahdollisuutta.”
Omaiset osallistuvat ikääntyneiden läheistensä hoitoon myös ympärivuorokautisen hoidon yksiköissä. Kuva: iStock
Miten käy hoitajamitoituksen?
Teppo Krögeriä huolestuttaa myös se, miten koronaepidemia vaikuttaa vanhuspalveluihin, kun akuutti kriisi on mennyt ohi. Vanhojen ihmisten merkitys on kyllä havaittu ja se on kriisissä korostunut.
”He ovat sitä ryhmää, jota terveyttä ja elämää näillä toimilla pyritään varjelemaan. Toivoisin, että sen huomaaminen voisi kantaa positiivisella tavalla tulevaisuudessa, että vanhuspalvelut nähtäisiin tärkeinä peruspilareina ja niihin oltaisiin valmiita panostamaan.”
Toisaalta kehitys vaikuttaa ristiriitaiselta: koronan kielteiset talousvaikutukset tekevät palveluihin panostamisesta vaikeaa.
Puheita hoitajamitoitusreformin perumisesta on jo kuultu, vaikka vanhuspalveluiden tilanne on ollut heikko 90-luvulta saakka.
”Heikko taloustilanne voi johtaa siihen, että tämä viime vuonna tärkeänä pidetty uudistus jätetään taas kerran tekemättä. Muistaako yhteiskunta vielä epidemian jälkeen, että ihmisarvoinen elämän loppuvaihe piti olla tämän yhteiskunnan prioriteetti?”
Hoitajamitoituksen nosto 0,7 hoitajaan ikääntynyttä asukasta kohti maksaisi arviolta 250 miljoonaa euroa vuodessa. Kuva: Kari Hautala, Otavamedian arkisto
