Iskelmämusiikki pitää pintansa: Michael Bleu ja Minja Koski ylittivät genrerajat ja etsivät 60-luvun iskelmäklassikoista nuoriakin puhuttelevaa tunnetta

Jaa artikkeliLähetä vinkki
Michael Bleu ja Minja Koski ovat molemmat levyttäneet vanhan ajan iskelmää. © Kaisa Hietanen ja Miikka Ahlman
Vanha iskelmä on Minja Kosken lempimusiikkia. Michael Bleu ei voi sanoa samaa. Silti molemmat levyttivät vanhoja iskelmäklassikoita – samasta syystä.

Muutama kuukausi sitten artistinimeä M käyttävä Minja Koski julkaisi albumin Lauluja 1960-luvulta. Vastikään julkaistiin myös Michael Bleun Kesäyön romanssi. Molemmat levyt koostuvat 60-luvun iskelmäklassikoista.

Hyppy iskelmään on ollut artisteille uutta: Koski tekee suomenkielistä popmusiikkia, Bleu pääasiassa soul- ja rockmusiikkia.

Koski suunnitteli julkaisevansa ensin vain yhden kappaleen, mutta ei osannut valita vain yhtä. Bleu halusi tehdä tutkimusmatkan vanhaan suomalaiseen musiikkiin ja luoda toimivan viihdepaketin.

Molemmat tahtoivat kunnioittaa iskelmämusiikin klassikkoja ja niiden tekijöitä omannäköisellään kokonaisuudella.

Iskelmää vai poppia?

Iskelmä tuntuu olevan entistä suositumpaa nuorten keskuudessa: Paula Koivuniemen ja Katri Helenan kaltaiset artistit ovat esiintyneet nuorisofestivaaleilla ja moni iskelmätähti vierailee muiden valtavirtaa edustavien muusikoiden kappaleilla.

Portion Boysin viime kesän hitti Vauhti kiihtyy on suosittu tänäkin kesänä. Kappaleessa vierailee Matti ja Teppo.

Erika Vikman on oma lukunsa: tangokuningattarena läpimurtonsa tehnyt Vikman heittäytyi popmusiikin maailmaan, mutta palkittiin aiemmin tänä vuonna Iskelmä Gaalassa.

Popmusiikin ja iskelmän suhde tuntuu häilyvän.

”Popmusiikki ja iskelmä ovat lähellä toisiaan, mielestäni ovat aina olleet. Joku mieltää Kaija Koon iskelmäksi, itse miellän popmusiikiksi. Se on kuulijasta kiinni”, artistimanageri Carla Ahonius sanoo.

Iskelmä muuttaa muotoaan ja rikkoo musiikkityylien rajoja, mutta sama tapahtuu musiikkityylistä riippumatta.

Ahoniuksen mukaan iskelmällä on sanana leima, joka saattaa herättää jopa pelkoa nuoremmissa artisteissa. Musiikki on hänen mukaansa lähtökohta, eikä muusikon pitäisi lokeroida itseään mihinkään tiettyyn tyyliin.

Nuoriso on Ahoniuksen mukaan kaikkiruokaisempaa musiikin suhteen kuin aiemmin. Musiikkimaku painottuu hänen mukaansa rap-musiikkiin.

Uusista artisteista valtaosa nousee TikTok-puhelinsovelluksen kautta. Perinteisen radion sijaan nuoret kuuntelevat omia soittolistojaan.

”TikTokissa nousee esiin vuosikymmentenkin takaa kappaleita, joista nuoret innostuvat. Heitä ei välttämättä edes kiinnosta, kuka artisti on, jos kappaleessa vain on jokin juju, josta he ja heidän ystävänsä pitävät”, Ahonius kertoo.

Minja Koski © Miikka Ahlman

Ajatonta musiikkia

Kun Minja Koski esitti iskelmäalbuminsa materiaalia ensimmäistä kertaa keikalla, hän havaitsi nuorempienkin vakiokuuntelijoiden olevan innoissaan, esimerkiksi Tamara Lundin kappaleesta Sinun omasi.

Koski näkee, että vanhat iskelmäklassikot pitävät pintansa vuodesta toiseen, koska laulut ovat sanoituksellisesti, sävellyksellisesti, sovituksellisesti ja teknisesti niin hyviä.

”Niissä on paljon tunnetta ja herkkyyttä, johon on helppo samastua ja ottaa omaksi”, Koski sanoo.

Bleu uskoo iskelmän kiehtovan ihmisiä siksi, että laulut pohjaavat perinteiseen kappalerakenteeseen, johon ihmiset ovat tottuneet populaarimusiikin historian aikana.

”Kappaleet alkavat ja loppuvat tietyllä tavalla. Laulut kuulostavat mukavilta ja helpoilta. Se on ajatonta. Useimmiten, ainakin toivon mukaan, ne nojaavat vahvoihin laulajiin, jotka osaavat tarjoilla melodian selkeästi. Onhan sellainen aika helppoa ottaa vastaan”, Bleu pohtii.

Iskelmää Michael Bleu ei näe erityisen suosittuna nuorten keskuudessa. Hän uskoo innostumisen johtuvan enimmäkseen retroilun ihannoinnista.

”Onhan se suosittua, mutta siinä on tasoja. Luulen iskelmän olevan liitoksissa juhlimiseen. Musiikkipenkkiurheillaan tuntemattomilla taidebändeillä, mutta kun kaljapullo aukeaa Ruisrockissa tai Himoksella, niin Kaija Koo on parasta”, Bleu sanoo.

”Iskelmä on lempimusiikkiani”

Minja Koski kertoo, että vanha iskelmä on aina ollut lähellä sydäntä. Hänen laulaja- ja lauluntekijäesikuvansa ovat samalta aikakaudelta. Koski mainitsee Ankin, Tamara Lundin ja Laila Kinnusen.

”Ei niinkään uusi iskelmä, mutta 60–70-lukujen iskelmä on lempimusiikkiani”, Koski kertoo.

Vanhan iskelmän keskiössä on monesti vetävä tarina.

”Niissä tarinoissa on monesti aika maagillisia elementtejä ja pinnan alla kytee vähän jotain muutakin. Menetetystä rakkaudesta saatetaan puhua kaunein kielikuvin, ottamalla esimerkiksi luonto vahvasti mukaan”, Koski sanoo.

Suurin osa Kosken suosikeista ovat hyvin suomennettuja käännösiskelmiä. Poikkeuksena Kosken suosikkikappale: Lundin ja Rami Sarmaston Sinun omasi.

Hän työstää parhaillaan viidettä albumiaan, tällä kertaa taas omaa materiaalia.

”Katsotaan vaikuttaako tämä iskelmälevy siihen mitä nyt syntyy. Hauska jos vaikuttaa, nämä ovat niin mahtavia biisejä”, Minja Koski sanoo.

Lue myös: Anna Muurinen rakastaa savikiekkolevyn rahinaa ja iskelmiä: ”Tekniikasta kiinnostunut vaarini opetti kädestä pitäen Loewe Opta -levysoittimen käytön”

Michael Bleu © Kaisa Hietanen

”En todellakaan ole iskelmämusiikin ystävä”

Michael Bleu sanoo, ettei nuorempi sukupolvi ole voinut välttyä iskelmältä, koska vanhemmat ovat kuunnelleet lähes yksinomaan iskelmämusiikkia. Vaikka hän sanoo rakastavansa iskelmässä 60–70-lukujen isoja orkesterisovituksia, suhde iskelmään ei ole erityinen.

”En todellakaan ole iskelmämusiikin ystävä. Minulle iskelmä on enemmän kaukaisen ajan nostalgiafiilistelyä”, Bleu selventää.

Hänen arvostelunsa kohdistuu toteutukseen, ei sävellyksiin tai sanoituksiin. Bleun suhde suomalaiseen musiikkiin oli pitkään heikko – oikeastaan sitä ei ollut olemassa. Hän teki musiikkia yli kymmenen vuotta vain englanniksi.

”Suomenkielinen musiikki tuntui teennäiseltä laulaa. Kesti aikansa ennen kuin siihen tottui. Iskelmälevyn tekeminen oli ehkä tietyllä tavalla tutkinto suomalaiseen musiikkiin.”

Kesäyön romanssissa kuullaan tulkintoja muun muassa Muskan, Kirkan ja Seija Simolan hiteistä. Suosikikseen hän valitsee Timo Jämsenin esittämän käännösiskelmän.

Haavekuva oli ratkaiseva tekijä siihen, miksi ylipäätään päätin tehdä tämän levyn. Se on niin rakas biisi.”

Hän innostui ajatuksen tasolla entistä enemmän teemallisesta albumikokonaisuudesta, ja on kirjoittanut lauluja se mielessä pitäen.

”Uudelle albumille annan aikaa. Tulossa on soulia, pienellä twistillä”, Michael Bleu paljastaa.

X