Anna Muurinen rakastaa savikiekkolevyn rahinaa ja iskelmiä: ”Tekniikasta kiinnostunut vaarini opetti kädestä pitäen Loewe Opta -levysoittimen käytön”

”Kaikkein suurimpiin musiikkielämyksiini kuuluvat sävelmät, jotka tuovat mieleen muistot ajasta ja paikasta, jolloin kuulin laulun ensimmäisen kerran.

Opin rakastamaan suomenkielisiä iskelmiä mummolassani Porissa. Mummolla ja vaarilla oli aikaa opettaa kesävieraalle iskelmäkulttuuria.

Tänä päivänäkään minun ei tarvitse kuulla kuin alkutahdit Uska darasta, Tiikerihaista tai Kuningaskobrasta, ja olen hetkessä kuumien kesäkatujen kaupungissa, jossa oluttehdas tuoksui ja rahiseva sellakka loihti ilmoille kiehtovat iskelmämaisemat.”

Gramofonilevy eli savikiekko oli äänilevy edeltäjä

”Tekniikasta kiinnostunut vaarini opetti kädestä pitäen Loewe Opta -merkkisen levysoittimen käytön: ensin laitetaan pyöreä sähköpistoke seinään (soitinta ei koskaan säilytetty sähköjohto kytkettynä), sitten painetaan varovasti näppäinrivistä TA-nappi alas.

Sen jälkeen otetaan valittu äänilevy varovaisesti avonaisten kämmenten väliin niin, etteivät sormet kosketa levyn ääniraitoja. Levy asetetaan rauhallisesti levylautaselle ja vedetään äänirasia levyn päälle. Kun neula alkaa kiertää levyä, on muutama sekunti aikaa istuutua nojatuoliin kuuntelemaan kultaisen ruutukankaan takaa kantautuvaa sanomaa.

Ahkeran harjoittelun jälkeen opin tekemään liikesarjan niin sulavasti, etten missannut hetkeäkään iskelmän alkuintrosta.”

Kun tilanne vaati vähän suurempaa äänenvoimakkuutta, sai pyöräyttää varovasti oikealle rullaa, jossa luki salaperäisesti Lautstärke – Regelung.

Ja voi niitä maailmoita, joihin iskelmät hetkessä heittivät! Yhdessä laulussa ihailtiin ihmeellistä Mamulan kuuta, toisessa Bosporinsalmen heijastuksia.”

Miten monta kertaa kiitinkään mielessäni Vieno Kekkosen selkeää artikulaatiota, kun ikivanha tammi kuiski huumasta haaremien Uska daran kiehtovassa keinuttelussa.”

Savikiekon innoittamana mattopyykille

”1950-luvun suomalainen iskelmä ruokki kaukokaipuuta ja tuon ajan säveliä sai vielä 1980-luvullakin harrastaa karttakirja kädessä. Oli mahtavaa löytää Portugalin kartasta Setúbalin kaupunki. Juuri se, jossa kaunis pesijätär Nina pesi iloisesti rallattaen paidan ja pöytäliinan.

Ja mikä fiilis, kun klap ja klap, kun pyykkiä riittää vaan!

Laulun innoittamana lähdin eräänkin kerran mattopyykille Kokemäenjoen rantaan ja pesin iskelmäinnossani naapureidenkin matot. Tuula-Anneli Rantasen vuonna 1956 levyttämä Kaunis pesijätär teki lähtemättömän vaikutuksen, vaikka laulussa mainitun manzanillan merkitys selvisikin minulle vasta 2000-luvun puolella.”

Kuningaskobra on käärmeiden Maa on niin kaunis

”Deccan siniset etiketit, keltaiset Karusellit, Triolan suloinen vaaleanpunainen… Savikiekkolevyjen koteloissa ei juuri ollut kuvia, joten mustankiiltävien levyjen etiketitkin tuli luettua tarkkaan. Opin, millainen musiikkikappale on baion (yleensä mahtava!), foksi ja hidas foksi.

Rakkaimmaksi etikettiväriksi muodostui sinivalkoinen Scandia. Sen väreissä tunnelmoi Annikki Tähti, jonka vahvalla äänellä sain kuulla muun muassa Balladin Olavinlinnasta, viipyilevän Muistatko Monrepos’n ja ennen kaikkea maagisen Kuningaskobran.

Miten kukaan voi keksiä laulun raunioilla tanssivista käärmeistä?

”Kun kruununsa kultaisen kobrista vanhin jo valkoinen, kuuta kohti kohottaa uuden loisteen paadet saa, on aika nyt tullut sen.”

Onni Gideonin metallia helkkyvä kitarointi johdatti taikamaailmaan, sinihohtoiseen viidakon yöhön. Vasta aikuisena ymmärsin, miten surullinen Sauvo Puhtilan teksti on.

Kuningaskobrahan on käärmeiden Maa on niin kaunis, jossa miespolvet vaipuvat unholaan. ”

Jo kolmea sukupolvea palvellut Loewe Opta on yhä voimissaan, kiitos luottokorjaajan. Levysoittimella ei soiteta koskaan taustamusiikkia, pääosan saavat aina 78 kierrosta minuutissa soivat savikiekkolevyt. Tunnelma on taattu. © Vessi Hämäläinen

Juttu julkaistu ensi kerran Vivan numerossa 3/22.

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti