Jalkapallokirjailija Paavo Arhinmäki kiersi yli 20 vuotta Huuhkajien matkassa: ”En koskaan kutsu itseäni faniksi”

Jaa artikkeliTilaa Seura
Paavo Arhinmäki
Paavo Arhinmäki on kuulunut Suomen jalkapallomaajoukkueen aktiivikannattajiin 1990-luvun puolivälistä saakka. Nyt kannattajavuosien kokemukset on koottu kirjaksi. © Tommi Tuomi / Otavamedia
Jalkapallokannattaja Paavo Arhinmäki on nyt myös futiskirjailija. Hän tunnustautuu jalkapalloromantikoksi ja -nostalgikoksi, jolle jalkapallo on ennen kaikkea elämäntapa.

Kansanedustaja, kuntapoliitikko ja entinen ministeri. Tätä kaikkea on helsinkiläinen perheenisä Paavo Arhinmäki, 44, mutta jos Arhinmäeltä itseltään kysytään, perheen ja politiikan lisäksi hänen sydämeensä mahtuu yhtä lailla kolmaskin asia.

Jalkapallo.

Arhinmäki on pelannut läpi futiksen juniori-ikäluokat, ja esiintynyt SM-tasolla B- ja A-junioreissa. Sen jälkeen hän pelasi Kakkosessa ja Kolmosessa sekä myöhemmin vielä erilaisissa harrasteporukoissa.

Jo pelaajana hänestä kuitenkin kuoriutui myös kannattaja, ennen kaikkea Suomen maajoukkueen kannattaja. Se identiteetti on kulkenut hänessä tähän päivään saakka, ja nyt, huhtikuun lopussa 2021, Arhinmäeltä ilmestyy kirja, joka kokoaa hänen muistonsa ja kokemuksena maajoukkueen matkassa lapsuudesta aina EM-kisapaikan varmistumiseen saakka.

Kirja alkaa vuoden 1997 legendaarisen Unkari-tappion muistelulla. Suomi oli silloin aivan ottelun loppuhetkille saakka Unkaria vastaan kiinni voitossa, joka olisi vienyt joukkueen jatkokarsintaan paikasta vuoden 1998 MM-kisoihin.

Lisäajalla Unkari kuitenkin pystyi tasoittamaan kulmapotkutilanteesta, jonka lopussa pallo pomppi Suomen maaliin useamman oman joukkueen pelaajan kautta (linkki YouTube-videoon ottelun loppuhetkistä).

Suomi jäi tylymmin ulos arvokisoista kuin kenties koskaan aiemmin.

Kyseisestä tappiosta, futisväen näkökulmasta jopa traumasta, on pian 24 vuotta aikaa.

Pimeän syysillan rankkasateessa Helsingin Olympiastadionilla tuota ottelua seurasi myös Paavo Arhinmäki.

”Se ottelu on tosi pitkään ollut sukupolvikokemus suomalaisesta maajoukkuejalkapallosta. Olen ulkomailla kertonut sen Unkari-pelin tarinan monia kertoja.”

Siitä ottelusta on tullut maajoukkueen pitkäaikaisille kannattajille niin myyttinen, että usein unohtuu tarjolla olleen paikka vain jatkokarsintaan, jossa vastaan olisi tullut Jugoslavia.

”Unkarihan sai jatkokarsinnassa sitten pahanpäiväisen selkäsaunan Jugoslavialta, kahden ottelun yhteismaalit olivat 12-1.”

Vaikka ottelun lopputulosta ei koskaan voi tietää ennen ottelun pelaamista, olisi Suomen kyyti Jugoslavian hampaissa ollut todennäköisesti samaa luokkaa kuin Unkarin.

Arhinmäki uskoo, että Huuhkajien syksyllä 2019 nappaama EM-kisapaikka antaa suomalaisten vihdoin päästää irti Unkari-ottelun muistelusta.

”Ymmärsin jokin aika sitten, että nythän meillä on pelaajina sukupolvi, jossa on useita pelaajia, jotka eivät olleet edes syntyneet Unkari-pelin aikoihin, joten ei heillä tietenkään edes ole ollut sitä painolastia.”

Cupissa vastassa Teemu Pukki

Vuoden 2005 Suomen Cupissa Arhinmäen silloinen seura Savannan Pallo eli SAPA kohtasi legendaarisen kotkalaisen KooTeePeen (nykyisin jälleen KTP), jonka riveissä viiletti ensimmäisessä miesten ottelussaan silloin 15-vuotias Teemu Pukki. SAPA teki ottelusta resursseihinsa nähden suuren tapahtuman, jossa samalla juhlittiin seuran 35-vuotista taivalta futiskentillä.

”Itse en tosin siinä ottelussa ollut kentällä, vaan kentän laidalla järjestyksenvalvojana katsomassa, että kentälle ei lentäisi liikaa raketteja. No, ottelun tuomariraportin mukaan niitä tosin jonkin verran lensi. Tavallisesti SAPA:n peleissä kävi noin 30 katsojaa, mutta tuossa ottelussa katsojia oli 300.”

Arhinmäki muistuttaa, että Suomen Cupissa nähtiin aiemmin todella mielenkiintoisia kohtaamisia. Cupin suosio on kuitenkin niin joukkueiden kuin kannattajienkin silmissä laskenut vuosi vuodelta. Kun vielä vuonna 2005 cupissa oli mukana 392 joukkuetta, vuonna 2018 cupin voitosta eli Antero Nymanin muistopalkinnosta kisasi enää 65 joukkuetta.

”Aiemmin Suomen Cup merkitsi suuria otteluita, mikä on myös koko cup-muotoisen kilpailun idea. Tosiasiallisesti cup on nyt tuhottu, enää niin sanottuja Davidin ja Goljatin välisiä kamppailuja ei nähdä. Alasarjajoukkueilta on viety iso porkkana osallistua, kun vastaan ei voi enää tulla Suomen suurimpia.”

Arhinmäki muistelee jalkapalloreissuja ympäri Eurooppaa ennen kaikkea seikkailuina: ”Matka oli yhtä tärkeä kuin määränpää.”

Kannattaja, mutta ei fani

Arhinmäki on ollut jalkapallon tekemisissä lähes kaikissa kuviteltavissa olevissa rooleissa. Paitsi pelaajana ja kannattajana, hän on katsonut jalkapalloa myös toimittajan sekä nykyään kirjailijan roolissa. Lisäksi hän on ollut monin tavoin päättämässä jalkapallon ja urheilun asioista niin kuntatasolla, kansanedustajana kuin ministerinäkin, ja nyt hän on valtion liikuntaneuvoston puheenjohtaja.

Suomen maajoukkueen suhteen kaiken ytimessä on kannattajan rooli.

”Harrastan jalkapalloa kaikissa muodoissa kaikin tavoin. Roolini jalkapallossa on ollut muuttuva, nyt vahvin rooli on kannattaminen. Ihan aluksi oli vain pelaajan rooli, omat treenit ja pelit kiinnosti ja ihailtiin telkkarissa olleita suuria maailmanluokan tähtiä. Aikuistuessani kannattaminen otti isomman roolin. Ja totta kai suhtaudun kannattamiseen nyt keski-ikäisenä perheenisänä eri tavalla kuin vaikkapa 20 vuotta sitten.”

Paavo Arhinmäki ei myönnä fanittavansa ketään pelaajia, ja itseasiassa vierastaa koko fani-sanaa.

”En koskaan kutsu itseäni faniksi. Mielestäni fani tarkoittaa sellaista henkilöä, joka suhtautuu asiaan kritiikittömästi. Olen Suomen maajoukkueen ja muutaman seurajoukkueen kriittinen ja analyyttinen kannattaja. En ole lapsuuden jälkeen fanittanut yksittäisiä pelaajia, vaikka monia paljon arvostankin.”

Paavo Arhinmäki & elämäntapana futis

Monelle kannattajalle kyse on ennen kaikkea elämäntavasta. Jos seuralle tai edustusjoukkueelle tulee lisäksi voittoja, se on tietysti tärkeää ja hienoa, mutta ei välttämätöntä. Jotkut voivat kannattaa koko elämänsä joukkuetta, joka ei koskaan edes nouse korkeimmalle sarjatasolle. Mitään pokaalia ei koskaan tule.

Vuosikymmenten ajan sama tilanne koski periaatteessa myös Suomen miesten jalkapallomaajoukkuetta, kunnes nykyinen pelaajapolvi syksyllä 2019 puski vastaansanomattomasti EM-kisoihin.

”Se on jalkapallon hienous, että voittamisen lisäksi on niin monia muitakin tärkeitä asioita. Vaikka oma seura ei koskaan pelaisi edes korkeimmalla sarjatasolla, kannattamiselle voi rakentaa monenlaisia esimerkiksi paikallisia merkityksiä.”

Ja tietysti on jalkapallokannattamisen sosiaalinen puoli, joka Arhinmäen kirjassakin korostuu monessa käänteessä. Kun nuoret, valtaosaksi miehet, lähtevät katsomaan maajoukkueen pelejä ympäri Eurooppaa, kyseessä on seikkailu. Alkoholia kuluu ja tarinoita syntyy. Matka on vähintään yhtä tärkeä kuin määränpää.

Mutta nyt kun määränpää on saavutettu, onko matkakin päättynyt?

”Tätä pohdin kirjan lopussa. Meidän kannattajaporukassamme on muun muassa mies, joka on vuodesta 1996 lähtien käynyt katsomassa jokaisen Suomen koti- ja vierasottelun arvokisakarsinnoissa. Joka ikisen, vasta koronapandemia katkaisi putken. Nyt kun se saavuttamattomana pidetty kisapaikka on saavutettu, ehkä voi pohtia, että tunteeko enää samanlaista pakonomaista tarvetta olla paikalla, ja tuleeko joku uusi asia, jota ryhdytään samalla lailla tavoittelemaan.”

Paavo Arhinmäki katkarapukatsomossa

Nyt Paavo Arhinmäki on 44-vuotias perheenisä ja kuuluu hyvin toimeentulevaan keskiluokkaan. Kannattajareissuilla hän käy edelleen – tai kävi ennen koronapandemiaa – mutta nyt ne reissut ovat hyvin erilaisia kuin 20 vuotta sitten.

Siinä missä Arhinmäki tovereineen ei aiemmin välttämättä hankkinut yöpaikkaa tai edes matsilippuja ennen perille pelipaikkakunnalle pääsyä, harkitsee kansanedustaja nyt tarkkaan, mistä pitäjän hotellista löytyy paras hinta-laatusuhde. Samoin etukäteen on tiedossa, mitkä alueen ravintolat tarjoavat vegaaniruokaa.

Se on hänestä aivan luonnollista, sillä ”Ihmiset muuttuvat ja kasvavat elämän myötä uusiin rooleihin.”

Aloittaessaan aktiivikannattajan uransa Arhinmäki ei ollut vielä edes kuntapoliitikko. Vuosien varrella, aseman kasvaessa, pasilalainen on toisinaan kipuillut roolinsa kanssa.

”Olen saanut kantapään kautta sen kokea, useamman kerran, että kansanedustajan pitää miettiä omaa rooliaan toisella tavalla, että mitä sanoo tai huutaa ulos, oli sitten jalkapallo-ottelussa tai missä vain.”

Asemansa vuoksi Arhinmäki katsoo jalkapalloa nykyisin usein kannattajakatsomon sijaan niin sanotussa katkarapukatsomossa. Sillä tarkoitetaan kalleimpia edustusaitioita tai muita katsomonosia, joihin tavallisilla lipunostajilla ei ole asiaa.

Voiko katkarapukatsomossa päästä samaan tunnelmaan kuin seisomakatsomossa?

”Ei voi, enkä katkarapukatsomosta juuri välitkään. Jalkapallo näyttääkin paremmalta seisten, ja pyrinkin löytämään aina sellaisen paikan, jossa voisi seistä.”

Bongari ja romantikko

Paavo Arhinmäki harrastaa jalkapallostadioneiden bongausta, eli pyrkii vierailemaan mahdollisimman monella stadionilla. Niitä on kertynyt hänelle jo useampi sata.

Suomessa on tällä vuosituhannella rakennettu uusia jalkapallostadioneita ja remontoitu vanhoja täysin uuteen uskoon. Vaikka uusilla jalkapallostadioneilla on hyvät olosuhteet pelaajille sekä kelpo palvelut katsojille, moni futisromantikko kaipailee silti vanhoja stadioneita niiden nostalgisen kauneuden ja perinteiden vuoksi.

”Se on juuri tämä keski-ikäisten nostalgikkojen ikuinen ongelma. Aikoinaan vastustin tekonurmiakin, ja olin sitä mieltä, että luonnonnurmi on ainoa oikea vaihtoehto kaikkialle. Nykyään ymmärrän, että jos harjoitteluakin ajattelee, niin tekonurmella voi treenata aivan erilaisia määriä kuin luonnonnurmella.”

Eräs tunnetuimmista suomalaisista jalkapallopyhätöistä, Tampereen Tammelan stadion on nyt täydellisessä myllerryksessä. Vuonna 1931 avattu stadion revittiin tänä vuonna perusteellisesti maan tasalle, ja samaan kohtaan rakennetaan seuraavan kahden vuoden aikana huippumoderni stadion, jonka katsojakapasiteetiksi tulee noin 8000 ja stadionrakennukseen tulee myös asuntoja.

”Kävin vanhassa Tammelassa monta kertaa katsomassa futista. Sehän on sijainniltaan aivan upea, brittityyppisesti kerrostalojen keskellä. Mutta eihän vanha stadion olosuhteiltaan oikein enää toiminut. On hyvä, että saadaan samaan paikkaan nykyaikainen stadion.”

Arhinmäen mukaan tulevat maailmanmestaruuskisat pitäisi siirtää pois Qatarista. © Tommi Tuomi / Otavamedia

MM-kisat pois Qatarista

EM-kisapaikka on nyt tavoitettu, joten seuraavaksi Suomi halutaan MM-kisoihin. Karsinnat kisoihin ovat alkaneet, mutta jos Suomi sattuisi selvittämään ne menestyksekkäästi, olisi suomalaisilla edessään ankara moraalinen pohdinta. MM-kisat pelataan Qatarissa, ja maan kisaprojektia on arvosteltu laajalti monenlaisista ihmisoikeusrikkomuksista ja julkisuudessa on käyty keskustelua siitä, voiko kisoihin eettisestä näkökulmasta osallistua lainkaan. Arhinmäen mielestä kisat ehtisi ja pitäisi edelleen siirtää pois Qatarilta.

”Nykyäänhän ne FIFA:n henkilöt, jotka myönsivät kisat aikoinaan Qatarille, ovat korruptiotuomioiden vuoksi vankilassa tai vähintään toimitsijakiellossa. Vasta aivan äskettäin Suomen Palloliitto sai sanottua ääneen, ettei Qatarissa ole kaikki ihan ok, kun vielä muutama vuosi sitten joukkue leireili siellä.”

Jos kisoja ei kuitenkaan siirretä pois, jalkapallokirjailijan mukaan Suomen joukkueen ei kannata lähteä kisojen boikotointiin.

”En ole koskaan kannattanut urheilijaboikotteja, sillä herrat ne ovat, jotka kisapaikoista päättävät, eivät urheilijat. Urheilijalle se voi olla ainutkertainen mahdollisuus osallistua kisoihin. Urheilijalla täytyy olla täysi sananvapaus ja pitää olla oikeus kritisoida kisaisäntiä ja tuoda esiin ihmisoikeusloukkauksia ja puolustaa vaikkapa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia.”

Paavo Arhinmäki & moraalinen paini

Muutama harva pelaaja onkin mielipiteenvapauttaan käyttänyt. Vuoden 2019 alussa maajoukkuepelaaja Riku Riski ilmoitti, ettei aio osallistua Qatarissa järjestettävälle leirille.

”Arvostan Riskin ratkaisua todella paljon. Samalla hän käytännössä sulki itseltään oven maajoukkueeseen. On ainakin tietyissä rajoissa mahdollista, että hän muuten pelaisi nyt EM-kisamiehistössä. Aika kovan päätöksen hän oli valmis tekemään.”

Myös kannattajilla voi olla edessään vaikea moraalinen ratkaisu, voiko Qatarin kisoihin lähteä. Jos Suomi pääsee Qatarin MM-kisoihin, meneekö Paavo Arhinmäki paikan päälle katsomaan pelejä?

”En osaa varmasti sanoa. Juuri nyt on helppo sanoa, että en mene. Mutta jos sen valinnan eteen joutuu, niin se on mielettömän vaikea dilemma. Toisaalta, onhan se sitä jo nyt, kun EM-kisoja pelataan Venäjällä. Kun ajattelee vaikka Ukrainan tilannetta, niin samaa moraalista pohdintaa joutuu käymään Venäjälle futisturistiksi mennessään.”

Paavo Arhinmäen jalkapallomuistelmateos Kaiken se kestää: Maajoukkuekannattajan tunnustukset (WSOY) ilmestyy torstaina 29. huhtikuuta.

Lue myös: Veikkausliiga 2021: Seuran mies ennustaa marssijärjestyksen jo nyt – mitaliehdokkaat täysin selvät

X