Jatkuvan oppimisen professori Päivi Hökkä laulaa myös tangoja: ”Laulaessani pystyn asettumaan oppijan rooliin”

Jaa artikkeliLähetä vinkki
Päivi Hökkä oli itse uusien ammatillisten haasteiden edessä aloittaessaan vuoden vaihteessa jatkuvan oppimisen professorina Tampereen yliopistossa.  © Sara Pihlaja
Päivi Hökkä oli itse uusien ammatillisten haasteiden edessä aloittaessaan vuoden vaihteessa jatkuvan oppimisen professorina Tampereen yliopistossa. © Sara Pihlaja
Suomen ensimmäinen jatkuvan oppimisen professori Päivi Hökkä haastaa itseään oppimaan tangoja laulamalla.

Kun professori tiskaa, niin hän myös laulaa.

Vuoden alusta Tampereen yliopiston ja koko Suomen ensimmäisenä jatkuvan oppimisen professorina toiminut Päivi Hökkä ei laula ainoastaan ilokseen, vaan hän on myös kilpailuissa noteerattu tangojen tulkitsija.

Hökkä sanoo laulamista ammatilliseksi peilikseen.

”Laulaessani pystyn asettumaan oppijan rooliin ja muistan, miltä oppiminen tuntuu ja mitä se minulta vaatii.”

Jatkuvan oppimisen uudistus kirjattiin viimeisimpään hallitusohjelmaan osana koulutuspoliittista strategiaa.

Päivi Hökän mukaan uudistuksen tavoitteena on varmistaa, että Suomessa on riittävästi osaavaa työvoimaa myös tulevaisuudessa.

”Kukaan ei pysty enää hallitsemaan työelämän jatkuvaa muutosta, vaan meidän on opittava elämään sen mukana. Jatkuva oppiminen on muutoksessa välttämätön selviytymisstrategia.”

Ei pelkkä roolihaarniska

Työelämän murros tulee Päivi Hökän mukaan kiihtymään seuraavan vuosikymmenen aikana nopeasti kehittyvän globalisaation, digitalisaation ja robotisaation sekä ilmastonmuutoksen myötä.

Ammatillinen identiteetti muodostuu siitä, mikä on työntekijän suhde työhönsä ja ammattiinsa.

Hökkä sanoo, että ammatillinen identiteetti ei voi olla ”roolihaarniska”, vaan hän sijoittaa ammatillisen identiteetin sosiaalisen ja persoonallisen identiteetin välimaastoon.

”Maailman ja työn muuttuessa ympärillämme myös ammatillisen identiteetin on muututtava. Jos se ei muutu, uuden oppiminen ja ammatillisen toiminnan kehittäminen vaarantuvat.”

Kun ammatillinen identiteetti on tasapainossa, työntekijä tuntee itsensä ja tietää myös sen, mitä hän tulevaisuudessa haluaa olla. Jos ammatti-identiteetti on hauras, muutokset haastavat työntekijää enemmän, eikä hän välttämättä pysty muuttumaan työn muutosten mukana, mikä saattaa olla uhka työhyvinvoinnille.

”Työnkuvan, sen sisällön ja osaamisen ollessa jatkuvassa muutoksessa työntekijän on kuitenkin määriteltävä itsensä yhä uudestaan suhteessa omaan työhönsä”, Hökkä sanoo.

Motivaatiota ja kehitystä

Päivi Hökkä tähdentää, että edellytykset nykyisen ja tulevaisuuden työelämän vaatimalle jatkuvalle oppimiselle pitäisi luoda jo koulutusjärjestelmässämme.

”Koulutuksessa tulisi alusta alkaen tukea yksilön kiinnostuksen kohteita ja vahvuuksia, jolloin oppimiseen riittäisi myös motivaatiota.”

Kun ihminen oppii tuntemaan itsensä, hän suuntautuu Hökän mukaan aloille, jotka innostavat häntä ja antavat hänelle mielekkyyttä elämään.

”Kun motivaatio on korkealla, työntekijä haluaa itse kehittää työtään ja löytää uusia tapoja tehdä sitä. Sitä paitsi suurimmalla osalla meistä on halu tuoda oma panoksensa yhteiskuntamme rakentamiseen.”

Tällä hetkellä Suomessa on toisaalta rakenteellista työttömyyttä ja toisaalta puute osaavasta työvoimasta rajoittaa yritysten kasvunäkymiä.

”Yhtenä haasteena tällä hetkellä on se, miten saadaan tuettua vähemmän koulutetun väestön osaamista”, Päivi Hökkä sanoo.

Hänen mukaansa nykyään on myös syytä pohtia sitä, mitä työelämällä nykyään käsitetään.

”Myös kolmannen ja neljännen sektorin työllä sekä vapaaehtoistoiminnalla on suuri yhteiskunnallinen merkitys.”

Toimenkuvan päivittämistä

Työuransa alussa Avoimessa yliopistossa suunnittelijana ja opettajana toiminut Päivi Hökkä kertoo, että aikuiset opiskelijat sitoutuvat vahvasti oppimiseen.

Hän poimii omasta työpaikan muutoksestaan Jyväskylän yliopistosta Tampereen yliopistoon esimerkin siitä, miten työpaikka toimii myös oppimisympäristönä.

”Monien uusien digitaalisten järjestelmien omaksuminen tuntui työläältä, mutta siihen löytyi myös tukea ja apua”, Hökkä kertoo.

”Uudessa työssä ja toimenkuvien jatkuvasti muuttuessa oman osaamisen päivittäminen on kuitenkin työkyvyn säilyttämiseksi välttämätöntä.”

Työpaikoilla jatkuva oppiminen edellyttää Hökän mukaan sitä, että työstä ja toimenkuvista keskustellaan avoimesti. Työnantajan tehtävänä on myös luoda työntekijöille mahdollisimman otolliset puitteet itsensä kehittämiseksi.

Hökkä muistuttaa, että osaamisen kehittäminen tukee työntekijää, mutta se on myös organisaatiolle kilpailuetu, minkä vuoksi henkilökohtaisen osaamisen kartuttamiseksi olisi tarjottava erilaisia vaihtoehtoja.

”Jos organisaatiossa ei ymmärretä osaamisen kehittämisen tärkeyttä, ei myöskään kyetä luomaan kestävää tulevaisuutta. Oppimista täytyy tukea ja sitä tulee myös arvostaa.”

Pikainen digiloikka

Päivi Hökkä luonnehtii koronapandemia-aikaa jatkuvan oppimisen näkökulmasta ainutlaatuiseksi globaaliksi kokeeksi.

”Digiloikan ottamisesta puhuttiin kauan, mutta yhtäkkiä olimme tilanteessa, että digiloikka olikin otettava nopeasti. Olimme ison haasteen edessä eikä muuta vaihtoehtoa ollut kuin selvitä siitä yhdessä. ”

Pandemia-ajan etätyö on tullut ainakin osittain jäädäkseen, mikä muuttaa Hökän mukaan myös oppimista.

”Yhteisöllinen oppiminen vaikeutuu, koska kokemusten jakaminen kollegoiden kesken vähenee. Tietoa ei enää kulje ihmisten verkostoissa samoissa määrin kuin ennen pandemiaa. Uusien ideoiden luomiseksi on verkostoiduttava uudella tavalla.”

Hökkä tähdentää, että jatkuva oppiminen koskettaa yksilöiden, yhteisöjen ja organisaatioiden lisäksi myös koko yhteiskuntaa. Yksilön osalta jatkuva oppiminen jatkuu koko elinkaaren ajan, ja jatkuvaan oppimiseen liittyy koulutusjärjestelmän ja työelämän lisäksi myös vapaa-aika ja harrastukset.

”Työelämässä on tärkeää tiedostaa, mitä kaikkea ihminen osaa, ja annettava myös tunnustusta hänen osaamiselleen”, Hökkä sanoo

”Tulevaisuutta varten on hyvä pohtia myös sitä, mitä uutta haluaa oppia ja mitä haluaa ylipäätään olla.”

Tunteet voimavarana

Tunteiden merkitystä ei aina välttämättä ymmärretä työpaikoilla, mutta Päivi Hökkä kertoo, että työyhteisöissä suhtautuminen tunteisiin on muuttumassa ja osittain jo muuttunut.

”Tunteet ovat osa ammatillista identiteettiä ja jatkuvaa oppimista. On tärkeää, että työssään saa näyttää mahdollisen väsymyksensä tai surunsa yhtä lailla kuin ilonsa ja innokkuutensakin.”

Kun työpaikoilla sallitaan ja ymmärretään tunteita, se purkaa mahdollisia ahdistuksia ja kohottaa työilmapiiriä.

”Tunteiden huomioiminen olisi järkevää nivoa osaksi organisaatioiden strategista kehittämistä”, Hökkä sanoo,

Jatkuvaan oppimiseen liittyen on keskeistä ymmärtää, että oppiminen on tietojen ja taitojen karttumisen lisäksi myös identiteetin muutosta, ja tunteet ovat näissä prosesseissa voimakkaasti läsnä. ”

Oppimisen valmiudet

Suomessa on osaavaa ja hyvin koulutettua työvoimaa, mutta Päivi Hökkä muistuttaa, että vaatimustaso nousee jatkuvasti ja työtahti on usein kovin hektinen.

”Työpahoinvointi ja uupumus ovat valitettavan yleisiä useilla työpaikoilla.”

Esimerkiksi hoito- ja hoivatyössä työntekijät saattavat olla niin ylikuormitettuja, että heillä ei ole kiireeltään aikaa kohdata aidosti asiakkaitaan, mikä pitkittyessään aiheuttaa turhautumista ja väsymistä sekä rapauttaa ammatillista identiteettiä.

”Pitkään kestänyt liikakuormitus laittaa pohtimaan, onko alalla enää ylipäätään minulle mitään annettavaa.”

Toisaalta tänä päivänä yhä useampi eläkeläinen jatkaa tai hakeutuu uudestaan työelämään. Hökkä toteaa, että eläkeläiset ovat merkittävä potentiaali tämän hetken ja tulevaisuuden työvoiman tarpeeseen, ja työn kautta he saavat elämälleen merkityksellisyyden tunnetta yhteisöön kuulumisesta.

”Meille kaikille on sisäänrakennettu oppimisen valmiudet. Me kaikki olemme kehittyviä olentoja läpi elämämme.”

Lue myös: Pekka Sauri tietää, ettei onni ole harhaa: ”Jos tavoittelee elämään merkitystä, voi onnen saada kaupan päälle”

X