Joka neljäs Suomen kasvilajeista on uhanalainen – Jouko Rikkisen mukaan ilmastonmuutos uhkaa eniten tunturikasveja: ”Ne ovat hätää kärsimässä”

Jaa artikkeliLähetä vinkki
Jääleinikki
Erittäin uhanalainen jääleinikki kasvaa vain Kilpisjärven seudulla. © Jouko Rikkinen
Suomessa yllättävän moni kasvilaji on uhanalainen tai silmällä pidettävä. Kasvitieteen professori Jouko Rikkisen mukaan kasvien tunnistaminen auttaa niiden suojelussa.

Joka neljäs Suomen luonnossa elävä kasvi on uhanalainen. Monet kasveista ovat aina olleet harvinaisia, mutta joidenkin häviäminen on alkanut vasta viime aikoina.

Helsingin yliopiston kasvitieteen professori Jouko Rikkisen mukaan kasvilajisto on aina luontaisen muutoksen alla, mutta myös ihmisen toiminta on vaikuttanut lajien häviämiseen. Maankäytön muutokset ovat yksi keskeinen syy.

”Reheviä soita, joilla eräät vaateliaimmista kasveista viihtyvät, on aina ollut niukasta ja Etelä- ja Keski-Suomessa vuosisatojen kuluessa valtaosa on kuivattu ja raivattu pelloiksi. Sama koskee lehtometsiä ja kaikkein rehevimpiä kasvupaikkoja”, Jouko Rikkinen kertoo.

Suo

Suot ovat monen harvinaisen kasvin kotipaikkoja. © Jouko Rikkinen

Ilmastonmuutos tuo uusia lajeja ja hävittää vanhoja

Pohjoisen Suomen tunturikasvit kärsivät erityisesti ilmastonmuutoksesta ja ilmaston lämpenemisestä.

”Ilmaston lämmetessä kasveilla ei ole Suomen matalilla tuntureilla enää paikkaa, johon paeta ja ne ovat hätää kärsimässä”, Rikkinen kuvailee tunturikasvien tilannetta.

Ilmaston lämpeneminen johtaa myös vieraslajien leviämiseen. Osa vieraslajeista on haitallisia, kuten kaikkien tuntemat komealupiini ja kurtturuusu, sillä ne vievät elintilaa muilta kasveilta.

Professori huomauttaa, että samanlainen tilanne on käynnissä lintu- ja hyönteislajien keskuudessa.

”Käynnissä on sama prosessi, joka paremmin tunnetaan päiväperhosten ja lintujen osalta, eli lämpöä vaativat eteläiset lajit ovat runsastumassa ja arktiset lajit vähenemässä.”

Ihailla saa, mutta ei poimia

Jouko Rikkisen mukaan paras suojelutoimi, jonka yksilö voi tehdä, on jättää uhanalainen kasvilaji rauhaan. Kasvien poiminta on nimittäin vaikuttanut valmiiksi harvinaisten lajien vähenemiseen.

”Esimerkiksi kämmekät eli orkideat ovat aidosti kärsineet keräilystä. Niitä on yritetty siirtää puutarhoihin ja aiempina aikoina koululaiset keräsivät valtavia määriä kasvioihin samalta paikalta sitä harvinaista lajia. Mitä harvinaisempi, sitä arvokkaampi!”

Rikkinen muistuttaa, että harvinaisista kasveista voi silti nauttia, vaikka niitä ei poimisikaan. Ihaile ja valokuvaa kasveja niiden omissa kasvupaikoissa!

Jotta uhanalaisia kasveja voidaan suojella, tulee niiden kasvupaikoista pitää myös huolta.

”Ei raivaa alueita turhaan ja torjuu vieraslajeja. Se on jo aika paljon”, hän summaa.

Suoneidonvaippa

Kämmekkäkasveihin kuuluva, erittäin uhanalainen suoneidonvaippa viihtyy erityisesti Ahvenanmaan runsaskalkkisilla letoilla. Jouko Rikkinen

siperianlillukka

Siperianlillukkaa löytyi Suomesta yhdestä paikasta, mutta se hävisi paikalle rakentamisen takia. © Jouko Rikkinen

Apua uhanalaisten kasvien tunnistamiseen

Jouko Rikkiseltä ilmestyi maaliskuussa Otavan julkaisema opaskirja Uhanalaiset kasvit Suomen luonnossa, joka esittelee maamme uhanalaiset ja silmälläpidettävät siemenkasvit ja sanikkaiset sekä niiden elinympäristöt.

Rikkisen mielestä kirja oli tarpeellista tehdä, sillä harvinaisista kasveista ei monikaan tiedä, vaikka ne ovat oleellinen osa Suomen luontoa.

”Tällaisena ihan kansankynttilänä toimimisessa on oma arvonsa”, hän sanoo.

Lue myös: Avohakkuut uhkaavat jo nyt erittäin uhanalaista hömötiaista: ”Jos metsässä ei ole lahoa lehtipuuta, ei hömötiainen voi siellä pesiä”

Hömötiainen pysyt­telee mielellään synnyinseutujensa metsissä, mutta avohakkuut tekevät niistä entistä useammin sille elinkelvottomia. <span class="typography__copyright">© Reima Flyktman </span>

Hömötiainen pysyt­telee mielellään synnyinseutujensa metsissä, mutta avohakkuut tekevät niistä entistä useammin sille elinkelvottomia. © Reima Flyktman 

X