Kansanparantaja toi jatkoajan Raipe Helmisen pelaajauralle: ”Kyllä Leo Saario mun urani pelasti – sain vielä melkein parikymmentä pelivuotta lisää”
MM-kisoissa 1995 Raimo Helminen oli Suomen joukkueen kolmanneksi paras pistemies ja eniten syöttöpisteitä kerännyt pelaaja. Kokkolalainen Leo Saario oli avaintekijä siinä, että Raipe ylipäätään silloin enää pelasi jääkiekkoa.
Raimo Helmisen selkäongelmat alkoivat jo vuonna 1985. Neljän vuoden kuluttua hän vihdoin löysi avun, kun kokkolalainen Leo Saario sai hierottua Raipelle vielä noin 20 pelivuotta lisää.
Syyskuun 13. päivä ilmestynyt Tapani Salon kirja Raipe – Koikkarin kaukalosta leijonaikoniksi esittelee jääkiekkoikoni Raimo Helmisen elämäntarinan suurimmilta osin kaukaloiden tapahtumien kautta, mutta mukaan on mahtunut ilahduttavan monia tarinanpätkiä myös jäähallien ulkopuolelta.
Yksi niistä kertoo käännekohdasta, joka toi Helmisen peliuraan vähintään kymmenen vuotta lisää.
1980-luvulla Raimo Helmisen ura ammattilaiskiekon maailmassa oli alkanut räjähtävästi. Tuli U20-kisojen pistepörssin voitto kaikkien aikojen piste-ennätyksellä, tuli Suomen mestaruus ja tuli kaiken kukkuraksi vielä NHL-sopimus New York Rangersiin.
Kauden 88-89 Raipe Helminen aloitti New York Islandersissa NHL:ssä ja päätti kauden AHL:n puolella Springfield Indiansissa. Kauden jälkeen hän matkusti Suomeen mukanaan koko ajan pahentuneet selkäkivut.
Yhdysvalloissa Helminen oli tavannut erilaisia lääkäreitä ja spesialisteja etsien apua selkäkipuihin, mutta mistään ei ollut herunut ratkaisua. Kirjan mukaan elämä selkävaivojen kanssa oli ajoittain silkkaa helvettiä.
Hyvien yhteensattumien summa lähti kuitenkin liikkeelle, kun niin ikään pahojen selkävaivojen kanssa kamppaillut Raipen pitkäaikainen pelikaveri Risto Jalo onnistui löytämään Kokkolasta hierojana työskennelleen, kansanparantajaksikin kutsutun Leo Saarion.
Hierontapöydältä hattutemppuun
Kaudella 88-89 Risto Jalo oli käytännössä jo päättänyt lopettaa uransa.
”Sain sormenpäät polviin, kun yritin taivutusta eteenpäin. Yhtään alemmas en taipunut. Asuin siihen aikaan Hakametsän jäähallin takana. Kävelin ottelun jälkeen kotiin ja ajattelin, että se on nyt tässä. Pelaamisesta ei tule mitään, lopetan tähän. Peli oli ihan paskaa, kun en päässyt kunnolla luistelemaan. Soitin seuraavana päivänä Pietilälle [silloiselle Ilveksen valmentajalle], että nyt tämä loppuu: en tule enää, ellen saa jostain apua”, Jalo kertoo Tapani Salon kirjassa.
Viime hetkellä Jalo oli saanut kuulla kaveriltaan, että ehkä Kokkolassa asuva hieroja voisi auttaa. Jalo ajoi tapaamaan tätä viimeistä oljenkortta.
”Saario katseli ja koetteli lihaksiani ja sanoi, että kyllä sinut tästä kuntoon saadaan. Tehdään käsittely 5–6 kertaa, niin voit jo alkaa lenkkeillä ja palailla pelihommiin.”
Lue myös: Miten Ilves nousi konkurssin partaalta menestykseen? Risto Jalo käänsi kurssin
Aluksi Jalo ei uskonut Saarion puheisiin, mutta intensiivisen ja kivuliaankin hieronnan jälkeen kaikki alkoi mennä juuri niin kuin Leo Saario oli luvannut.
”Puolen tusinan hieronnan jälkeen pääsin treenaamaan ja pelaamaan. Yhtäkkiä oli aivan lentokeli. Kun voitimme Tapparan pronssiottelussa 10–3, tein hattutempun ja syötin kaksi maalia.”
Selkä jumissa salille
Silloin Jalo soitti Raimo Helmiselle ja kertoi, että nyt on löytynyt osaava mies. Raipe alkoi käydä vakituisesti Kokkolassa.
”Hän sai kaikki jumit irrotettua, ja selkäkin suoristui. Leo käytti kovia otteita, mutta taito siinä oli kuitenkin tärkeintä. Hän tiesi, mistä ja miten piti hieroa. Joskus hän säästi peukaloaan ja painoi ruuvimeisselin kannalla kipeitä paikkoja. […] Hän painoi jostain hartian seudulta, ja aluksi kipu oli sietämätön. Mutta sitten parin minuutin päästä ei sattunut enää ollenkaan”, Raipe muistelee kirjassa.
Saarion avulla Helminen pääsi selkävaivoistaan eroon parissa vuodessa.
”Kymmenen vuotta kovaa treeniä, eikä juuri ollenkaan huoltavaa harjoittelua. Vaiva oli pahimmillaan, kun menin Islandersiin. Kiersin ympäri New Yorkin asiantuntijoita ja koetin selvittää, mistä kiikasti. Jälkeenpäin ajatellen tekisin monta asiaa toisella lailla, mutta silloin en älynnyt. Kun selkää kivisti ja pakarahermoa painoi, ajattelin, että kyllä se siitä. Ei muuta kuin punttisalille tekemään entistä enemmän hommia. Pahemmaksihan se siitä vain meni”, Helminen sanoo kirjassa.
Helmisen NHL-ura päättyi vuoteen 1989, mutta ammattilaisena Ruotsissa ja Suomessa hän kykeni pelaamaan kevääseen 2008 asti. Ajanjaksoon mahtui kaksi Ruotsin mestaruutta, maailmanmestaruus ja kasa muita arvokisamitaleja.
”Kyllä Leo Saario mun urani pelasti. Ehkä ilman häntä olisin voinut kaukaloissa vielä pari vuotta pyöriä. Mutta Saarion ansiosta sain vielä melkein parikymmentä pelivuotta lisää.”