Katso kuvat tuhoista: Viipurin ikimuistoinen Monrepos'n puisto revittiin pilalle entisöinnin yhteydessä

Asiantuntijat ja kansalaiset ensin järkyttyivät ja sitten raivostuivat, kun muistojen puutarhan restaurointi Viipurissa alkoi väkivaltaisesti tuhansien puiden kaatamisella.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Monrepos’n puistossa ahertavat raskaat työkoneet ja kirjava joukko työntekijöitä.

Asiantuntijat ja kansalaiset ensin järkyttyivät ja sitten raivostuivat, kun muistojen puutarhan restaurointi Viipurissa alkoi väkivaltaisesti tuhansien puiden kaatamisella.
Teksti: Outi Salovaara

Näkymä Monrepos’n puistossa Viipurissa juuri joulun alla 2017 on kauhistuttava. Raskaat kaivinkoneet möyrivät maata, Kamaz-kuorma-autot jyrisevät nuoskassa ja kurassa ja moottorisahat ulvovat.

Pääportilta alkaneesta vanhasta lehtipuukujasta on jäljellä yksi ainoa puu. Rannoilla olleista lehtipuukujista muistuttavat vain kannot ja kaadetut puiden raadot.

Monrepos’n kaikkein kuuluisin puu oli ikivanha mänty, joka seisoi Neptunuksen temppeliksi kutsutun huvimajan vieressä merenrannan kalliolla ja joka vaurioitui huvimajan tulipalossa 2011.

Nyt lukemattomiin maalauksiin ja valokuviin ikuistetusta männystä on jäljellä enää kanto.

Tämäkö muka mon repos – minun lepopaikkani?

2500 puun savotta

Monrepos

Kaadettavia puita on 2500, mikä on tiettävästi lähes puolet puiston ydinalueen puista. ©JUHA METSO/OTAVAMEDIA

Rapistuneen Monrepos’n puiston vuosikymmeniä odotettu remontti alkoi lokakuussa tavalla, joka aiheutti myrskyn Viipurin sosiaalisessa mediassa ja järkytti historiallisen Viipurin ja Monrepos´n ystäviä itärajan molemmin puolin.

Tavoitteena on vuoden 2019 loppuun mennessä palauttaa 1760-luvulta lähtien rakennettua ja 161 hehtaarin alueelle levittäytyvää puistoa vuosien 1790-1860 asuun. Tuolloin Monrepos’n isäntinä olivat kuuluisa paroni Ludwig von Nicolay ja tämän poika Paul.

Monien kauhuksi restaurointi aloitettiin tuomalla puiston noin 35 hehtaarin ydinalueelle raskaita työkoneita ja aikeella kaataa kaikkiaan 2500 puuta.

Epämääräisten ja pimitettyjen suunnitelmien perusteella ja Monrepos-asiantuntijoita kuulematta käynnistetyt työt herättävät raivoa ja hätää sekä Venäjällä että Suomessa.

”Tilanne on todella hälyttävä”, sanoo Monrepos’n historiasta kirjan kirjoittanut suomalais-sveitsiläinen historiantutkija ja vanhojen puistojen tuntija, Aalto-yliopiston dosentti Eeva Ruoff.

”Monrepos’ta ei enää ole”, sanoo viipurilainen toimittaja-bloggaaja Andrei Kolomoiski.

”Sydämeni itkee, kun näen mitä siellä tapahtuu”, sanoo Monrepos’n entinen varajohtaja Marina Ljamina, joka työskenteli puistossa 17 vuotta vuoteen 2003 asti.

”Kaikki on kunnossa”

Monrepos’n puiston vt. johtaja Aleksandr Bujanov ja kasvillisuuden restauroinnista vastaavan Liteinyi Tšast 19 -arkkitehtitoimiston johtaja Aleksei Lodygin puolestaan vakuuttavat, että syytä huoleen ei ole: kaikki menee suunnitelmien mukaan.

Monrepos’n puiston johtaja Aleksandr Bujanovilla ei ole asiantuntemusta historiasta tai puistoista. ©JUHA METSO/OTAVAMEDIA

Lukemattomien viivästysten jälkeen käynnistyneeseen restaurointiin on varattu venäläisittäin jättimäinen määrä rahaa, noin 29 miljoonaa euroa.

Siitä suurin osa on Kansainvälisen jälleenrakennus- ja kehityspankin IBRD:n vuonna 2010 myöntämää lainaa ja osa Venäjän valtion rahaa.

Varoja hallinnoi restaurointi- ja muihin investointeihin erikoistunut yksityinen FISP-säätiö Pietarista.

Restauroinnin pääurakan voitti Vozroždenie-rakennusyhtiö. Firma on sama, joka yhdessä FISP:n kanssa sotkeutui takavuosina Pietarin Eremitaasin kunnostuksessa massiiviseen korruptioskandaaliin.

Tuhon täydennys

Aleksei Lodyginin mukaan kaadettavaksi määrätyistä 2500 puusta peräti lähes 1300 on sairaita.

Joitakin säästettäviä puita on suojattu suojarakennelmin. ©JUHA METSO/OTAVAMEDIA

”Lisäksi 500 puuta täytyy kaataa uudistettavan hallinto- ja talousrakennuksen alta, 400 puuta maisemien avartamiseksi ja 360 puuta rantaviivan restaurointitöiden mahdollistamiseksi”, hän luettelee.

Rannan ikoninen mänty olisi voinut olla kuivuneenakin historiallinen maamerkki. Lodygin kuitenkin sanoo, että palosta kärsineessä puussa oli tuholaisia, ja puu piti kaataa.

”On ihan kukkua, että puut olisivat olleet sairaita. Samaa valhetta käytetään länsimaissakin ihmisten rauhoittamiseksi. Jotkut puut voivat olla huonokuntoisia, mutta eivät kaadettavassa kunnossa”, Eeva Ruoff sanoo.

Monrepos’s kasvillisuuden tunteva Ruoff on kirjoittanut kirjan Monrepos’sta, ja 1990-luvulta lähtien hän veti puistossa suomalaisten maisema-arkkitehtiopiskelijoiden kursseja, joilla tutkittiin myös puuston ikää ja vointia.

Viimeksi Ruoff kävi Monrepos’ssa joitakin vuosia sitten. Restaurointitöihin hän on tutustunut muun muassa Seuran tuoreiden valokuvien avulla.

Ruoffin mukaan lehtipuukujien uudistaminen voi sinänsä olla perusteltua. Osa niistä on esimerkiksi omin päin kasvaneita puita, jotka eivät muodostaneet suoria rivistöjä. Uudistustapa on kuitenkin väärä.

”Kaikkein pahinta on, että siellä ajetaan valtavilla maansiirtokoneilla. Puita kuolee, koska maan tiivistyessä juuret vaurioituvat etenkin, kun maa ei ole jäässä. Samalla tuhoutuu lopullisesti vanhaa kulttuurikasvistoa ja puiston vanhoja muotoja, joita olisi pitänyt pelastaa.”

Myös puistoon tulevat ja sen historiaan kuulumattomat uudisrakennukset herättävät huolta Ruoffissa.

Salaiset suunnitelmat

Nyt pitäisi Ruoffin mielestä kiireesti miettiä muun muassa sitä, mitä kaadettujen puiden tilalle tulee, miten ja mistä. Ainutlaatuisen vanhan kallio- ja maisemapuiston puiden istuttaminen vaatii suurta asiantuntemusta.

”Kuka osaa tilata oikeaa lajia olevat ja oikean kokoiset puut ja tehdä kunnolliset istutuskuopat? Mistä multa hankitaan, ja onko se todella hyvää kyseisille puulajille sopivaa? Mikä on puiden välinen välimatka”, kysyy Ruoff.

Lodygin pitää kaikkia huolia turhana. Esimerkiksi raskaat koneet kulkevat hänen mukaansa vain tiettyjä reittejä pitkin kasvillisuutta vaurioittamatta.

Lodygin kertoo innoissaan istutettavista luonnonpuista ja perustettavista hedelmätarhoista. Taimia aletaan istuttaa keväällä. Lisäksi Lodyginin mukaan noin tuhat sairasta puuta hoidetaan kuntoon kaatamatta niitä.

Ruoff ei ole innoissaan. Hän ei ymmärrä esimerkiksi sitä, miksi Monrepos’hon suunnitellaan sille vierasta säleikköpuutarhaa, jota puistossa ei koskaan historian aikana ole ollut. Epäluuloja luo sekin, että yksityiskohtaista tietoa restaurointitöiden perusteista tai konkreettisesta toteuttamisesta ei ole missään julkisesti nähtävillä.

”Dokumentaatiota on runsaasti, mutta se ei kerro maallikolle mitään. Asiakirjoja voi lukea täällä Monrepos’ssa”, selittää Lodygin asiakirjojen piilottelusta.

Uutta vai restauroitua?

Rakennuksista aiotaan korjata lahoamassa olevat kartanon päärakennus, sen viereinen kirjastorakennus ja toimistona oleva puutarhurin talo.

Huonoon kuntoon päässyt päärakennus on luvattu restauroida rakennuksen historiaa kunnioittaen. ©JUHA METSO/OTAVAMEDIA

Puutarhurin taloon kiinni rakennetaan uudisosa, ja kompleksiin sijoittuvat muun muassa puutarhavälineiden säilytystilat sekä hallinnolliset tilat. Vanhojen kasvihuoneiden jäänteet korvataan uusilla.

Rakennustenkaan osalta ei löydy julkisia dokumentteja siitä, miten restaurointi tehdään. Bujanov on vakuuttanut, että vanhoista arvorakennuksista säilytetään kaikki säilytettävissä oleva. Kaikki eivät tähän usko.

”Pelkään, että vanhat rakennukset puretaan ja tilalle rakennetaan uudet”, sanoo Marina Ljamina.

Kaikki Monrepos’n merkittävät maamerkit eivät edes ole remonttilistalla kuten puiston edustalla Ludwigsteinin hautasaarella sijaitseva, Ludwig von Nicolaylle tiettävästi 1822 rakennettu goottilainen näköalatorni.

Ludwigsteinin näköalatorni on tuhoutumisvaarassa, mutta se ei kuulu nyt käynnistyneen restauroinnin piiriin. ©JUHA METSO/OTAVAMEDIA

”Toisaalta on hyvä, että sitä ei remontilla turmella lopullisesti”, sanoo Eeva Ruoff sarkastisesti.

Korjausta huutava torni maalattiin kymmenisen vuotta sitten asiantuntemattomasti, ja rapisevan maalin alla muhineet kostuneet tiilirakenteet murentuvat vauhdilla.

”Se on yksi katastrofi: erittäin huonossa kunnossa ja erittäin vaaranalainen”, huokaa Ruoff.

”Korjattavaa jää vielä paljon. Jos tulee seuraava restaurointivaihe, myös näkötorni korjataan silloin”, sanoo Lodygin.

Mitään konkreettisia suunnitelmia jatkotöistä ei kuitenkaan ole. Lodygin arvelee, että jatko riippuu IBRD:n lisärahoituksesta.

Lentomekaanikko johtaa

Monia on ihmetyttänyt Viipurin ilmailuteknisestä opistosta lentomekaanikoksi valmistuneen Bujanovin tulo Monrepos’n johtoon. 1990-luvulla Bujanov työskenteli bisnesmiehenä ja 2000-luvun alusta lähtien Viipurin kaupungilla.

2011 hänestä tuli Viipurin kaupunginjohtaja ja 2014 virkaa tekevä Monrepos’n johtaja – täysin vailla alan koulutusta tai kokemusta.

Bujanov tunnetaan kovasanaisuudestaan. Kun Monrepos’ssa vieraileva Seuran toimittaja tivaa Bujanovilta perusteluja satoja vuosia vanhan männyn kaatamisesta, tämä astuu kiihtyneenä aivan toimittajan nenän eteen.

”Entäs jos se puu olisi kaatunut teidän päällenne ja olisitte loukkaantunut! Mitä sitten olisitte sanonut?”

Samaan hengenvetoon Bujanov saarnaa, että joka ikinen kaadettava puu on tutkittu tarkkaan ja että kaikki perustuu asiantuntijalausuntoihin ja komiteoiden tutkimuksiin. Sitten hän painelee kiireisiinsä vedoten huoneeseensa ja kiskaisee oven kiinni perässään.

”Bujanovilla on erittäin huono maine Viipurissa”, sanoo puu- ja puistoasiantuntija Tatjana Zintšuk.

Nykyisin eläkkeellä oleva Zintšuk työskenteli 25 vuotta Monrepos’ssa, kunnes irtisanoutui puisto-osaston johtajan tehtävästä 2014. Hänen mukaansa puiston valtasivat asiantuntemattomat ja välinpitämättömät tahot, jotka halusivat Monrepos’ta historialliset arvot ohittanutta viihdekeskusta.

”Tein kaikkeni puiston hyväksi, rukoilin ja kiroilin, mutta mikään ei auttanut. Lopulta terveyteni alkoi pettää, ja minun oli pakko lähteä pois.”

Tavanomaista korruptiota

Andrei Kolomoiski pitää Monrepos’n tilannetta valitettavan normaalina.

”Tämä on tyypillinen esimerkki valtavien restaurointiin tarkoitettujen rahamäärien päätymisestä vääriin käsiin.”

Hänen mukaansa koko lähiseudun restaurointihistoria on pelkkää korruptioskandaalia. Monrepos’n tapauksessa viranomaiset ovat esimerkiksi laittomasti korottaneet ja rekisteröineet korjausbudjetin loppusumman kolminkertaiseksi alkuperäisestä.

”Kuvio on sama kuin yleensäkin korruptiossa Venäjällä: suunnittelutöihin käytetään valtavat rahasummat, eikä ole tarkoituskaan saada mitään konkreettista aikaan. Viipurin lukemattomista restaurointisuunnitelmista ei ole toteutunut yksikään. Jopa onnistuneena pidetty Alvar Aallon kirjaston remontti johti rikosoikeudenkäynteihin.”

Esimerkiksi Viipurin kolmen keskeisen tornin – linnan tornin, raatihuoneen tornin ja keskiaikaisen kellotornin – suurin puhein aloitetut korjaushankkeet ovat edelleen levällään.

”Monrepos’ssa oli tavoitteena aiheuttaa nopeasti suuri tuho, jotta ennallistaminen olisi mahdotonta. Mitä suurempi tuho, sitä enemmän rahaa restaurointiin”, Kolomoiski sanoo.

Varsinaisiin korjaustöihin palkataan asiantuntemattomia halpoja vierastyöläisiä ja käytetään mahdollisimman edullisia materiaaleja.

”Sitten johtajaksi laitetaan henkilö, joka sulkee kaikelta silmänsä. Tästä surkean maineen omaava Bujanov on hyvä esimerkki”, sanoo Kolomoiski.

Hän muistuttaa, että Bujanovin ollessa kaupunginjohtajana Viipuria ravisteli tämän aikaansaama suuri asuntojen hallinnointiin liittyvä skandaali.

”Oikeuden mukaan Bujanov ei ollut valvonut korruptioon syyllistyneitä”, sanoo Kolomoiski.

Vierastyöläisiä ahertaa myös Monrepos’ssa Liteinyi Tšast -yhtiön alihankkijayhtiöissä. Pietarissa seitsemän vuotta asunut tadžikistanilainen Bahtijar Emomov raivaa kaadettuja puita Ludwigsteinin hautasaaren edustalla.

”Meille tulee vauva helmikuussa. Kaksi vuotta yritimme, ja vihdoin se onnistui”, sanoo hyväntuulinen tuleva isä Monrepos’n tilaa tai tulevaisuutta murehtimatta.

”Ei vierastyöläisten palkoissa ole suurta eroa venäläisiin”, väittää Lodygin.

Huvimaja lahjana

Monrepos’ssa tehdään myös tuloksellista työtä, tosin yksityisvaroin ja virallisen restaurointihankkeen ulkopuolella.

Ludwig von Nicolayn tiettävästi vuonna 1806 rannan kalliokielekkeelle rakennuttama niin sanottu Neptunuksen huvimaja purettiin Neuvostoliiton aikaan. 1999 suomalaisvoimin tilalle nousi uusi, joka tuhoutui tuhopoltossa 2011.

Viime joulun alla huvimaja oli kuitenkin hyvää vauhtia nousemassa kolmatta kertaa entiselle paikalleen. Pietarilainen LVL-Konstruktsii-rakennusyhtiö päätti oma-aloitteisesti lahjoittaa suomalais-saksalaisella menetelmällä valmistetuista liimapuupalkeista tehdyn huvimajan Monrepos’lle.

Neptunuksen huvimaja on rakennettu uudelleen yksityisenä lahjoituksena. ©JUHA METSO/OTAVAMEDIA

”Tämä on meidän lahjamme Monrepos’lle, eikä sillä ole hintaa”, sanoo rakennustöitä tarkkailemassa ollut yhtiön pääinsinööri Igor Hartšenko.

Lahjoituksen taustalla on LVL-yhtiön lukkarinrakkaus historialliseen Viipuriin. Yhtiö toimitti kantavat rakenteet myös uudelleen rakennettuun ravintola Espilään reilu vuosi sitten.

Huvimajan vieressä on ikivanhan männyn kanto.

”Me emme tehneet puunkaatopäätöstä. Meidän puolestamme mänty olisi saanut jäädä paikoilleen”, sanoo Hartšenko diplomaattisesti.

Vanhassa postikortissa näkyy osa Neptunuksen huvimajan vasemmalla puolella kasvaneesta, satoja vuosia vanhasta männystä, joka nyt on kaadettu.

Uutuudenvalkeana hohtava Neptunuksen temppeli jää vaitonaisena katsomaan, kuinka moottorisahat, kuorma-autot ja kaivurit levittävät katkua ja repivää ääntään Monrepos’n ylle.

Lue myös:

Takaisin Viipuriin

Viipurin kadonneet puolustajat

X