Kirjailija Päivi Alasalmi löysi vanhan romaaninsa muistiinpanoista ohjeen, jota hänen ei ole tarvinnut noudattaa – Näin siinä luki
Päivi Alasalmen teokset sisältävät aimo annoksen väkivaltaa ja yhteiskuntakritiikkiä.
Kirjailija Päivi Alasalmi on viettänyt kesää töiden merkeissä. Tekeillä on sekä dekkarisarjan uusin osa sekä sotaromaani.
Kirjailija Päivi Alasalmi on kirjailijapiireissä saanut leikkimielisen tittelin alamaailman kuningatar. Alasalmen Tampereen seudulle sijoittuvassa dekkarisarjassa seikkailee rikoskonstaapeli Hallavainen, johon kaikki naiset rakastuvat ja miehet samaistuvat. Nyt Alasalmi kirjoittaa sarjan viidettä osaa Tuhon airut.
Hallavaisen seikkailuja julkaistaan Storytel Original -sarjassa ääni- ja e-kirjoina, ja Gummerus julkaisee sarjaa painettuna kirjana, joista on ilmestynyt kaksi, Alamaailman kuningatar ja Häkkilinnut.
Viettääkö kirjailija kesälomaa?
”Tarkoitukseni oli viettää kesälomaa, mutta nyt minulla on kaksi deadlinea elokuun ensimmäisenä päivänä. Joten kyllä kesä menee töitä tehdessä. Oikeastaan minulle on käynyt aika usein näin, että juuri heinäkuu on kovimman työnteon aikaa. Nyt kirjoitan Hallavais-dekkarisarjan viidettä osaa.”
Minkälainen hahmo rikoskonstaapeli Hallavainen on?
”Hän oli hahmona mielessäni jo vuosien ajan ennen kuin ryhdyin kirjoittamaan kirjaa. Hän on vähän yrmy, vakava ja hymytön. Samalla ehdottoman viisas, kekseliäs ja raamikas.
Kaikki naiset rakastuvat ja kaikki miehet samaistuvat häneen. Hallavainen on adrenaliininarkkari, joka rakastaa sukeltamista ja kiipeilyä, oikeastaan vähän jopa yli-ihminen.”
Eikö hänellä ole mitään vajavaisuuksia?
”Ehkä lievä huumorintajuttomuus ja kyvyttömyys tehdä kirjallisia töitä eli pöytäkirjoja. Välillä hänen tutkimusmenetelmänsä eivät ole aivan laillisia, tai ainakin ne liikkuvat harmaalla alueella.
Hänellä on tärkeä tietolähde, vasikka nimeltä Hammaskeiju, amfetamiinin käyttäjä, jolla on tässä vaiheessa enää kahdeksan hammasta jäljellä.”
Hallavais-kirjojen keskuspaikka on Tampere. Kuinka paljon on kyse todellisesta ja kuinka paljon fiktiivisestä Tampereesta?
”En ole itse enää kahdeksaantoista vuoteen asunut Tampereella, vaikka tietenkin käyn siellä melkein joka viikko, kun sekä äitini että poikani asuvat siellä. Varsinkin kaupungin keskusta on muuttunut tänä aikana tosi paljon.
Tuoreimmassa Hallavaisessa käydään kasinolla ja tärkeänä tapahtumapaikkana on myös Hipposkylä, jonne kaupunki eräässä vaiheessa majoitti laitapuolen kulkijoita. Silloin ambulanssi ei mennyt sinne ilman poliisia.”
Miksi olemme niin kiinnostuneita rikoskirjallisuudesta? Olemmeko etääntyneet siitä, että oikeassa elämässä tapahtuu kaikenlaisia karmeita rikoksia kaiken aikaa?
”Itse ajattelen niin, että on kiva lukea näitä tarinoita turvallisella tavalla kotona kirjasta. Ihmisessä on jokin perinpohjainen jännityksen tarve, ja sitä saa kirjoilla tyydytettyä.
Sehän on samanlainen juttu kuin kauhuelokuvan katsominen, kun ei tarvitse oikeasti pelätä. Suomalaisiin dekkareihin kirjoitetaan vuodessa paljon enemmän murhia kuin niitä oikeasti tapahtuu.”
Allekirjoitatko, että kirjoissasi on aika paljon väkivaltaa?
”Kyllä Hallavais-dekkareissa on, ja on monissa romaaneissakin. Ja nyt kesken olevassa sotakirjassa Meren ja veren väri on ihan hirveästi väkivaltaa.
Sitten on tietysti rakenteellista väkivaltaa, esimerkiksi 1500-luvun Inariin sijoittuvat kolme romaania (Joenjoen laulu, Pajulinnun laulu ja Siipirikon kuiskaus), joissa on kyse valtiotason väkivallasta. Noitavainoa ja kansanmurhaa.”
Minkälaista romaaneissasi oleva yhteiskuntakritiikki on?
”Saamelaissarjassa oli suomalaisten, ruotsalaisten, norjalaisten ja venäläisten harjoittamaa kolonialismia. Hallavaisissa on suomalaisen yhteiskunnan polarisoitumista, hyväosaisten ja huono-osaisten ero on selkeä. On periporvarilliset omakotitaloalueet sekä sekakäyttäjät ja linnavenkulat, jotka elävät omaa todellisuuttaan.”
Olet tehnyt varsin tuotteliaan uran, jossa hahmot, tapahtumapaikat ja -vuosisadat vaihtelevat. Mikä on uudistumisesi salaisuus?
”Tuotteliaana pitää se, että tekee sitä työtä, eikä jotain muuta. Kun kirjoitan kirjan ensimmäistä versiota, pidän kymmentätuhatta merkkiä päivässä miniminä, joskus syntyy kyllä tuplaten sen verran.
Uudistumisen suhteen uusia ideoita vain tulee. Se on siunaus, jolle en osaa antaa selitystä. Tein 1990-luvun lopussa vuoden mittaisen maailmanympärimatkan, joka on tuonut minulle uskomattoman paljon ideoita kirjoihin. Se oli loppuelämän ideapankki, joka tuli silloin täyteen.”
Sinulla tulee tänä vuonna täyteen 35 vuotta kirjailijana. Mitä tekisit, jos et olisi koskaan ryhtynyt kirjailijaksi?
”Löysin toisen romaanini muistiinpanoista merkinnän mene Päivi kokkikouluun. Toisaalta olen jo 7-vuotiaana aikonut kirjailijaksi. Ehkä se kokkikoulu oli jokin hätäuloskäynti, jota ei tarvinnut koskaan käyttää.”
Olet kahden jo aikuisen lapsen äiti. Kun he muuttivat pois kotoa, tuliko sinulle tyhjän pesän syndroomaa?
”Kyllähän se ihan hirveältä tuntui. Onneksi minulla oli kissa, jolle ryhdyin puhumaan. Välillä puhuin sille, vaikka se oli ulkona, eikä siis kuullut minua.
Pakkohan se on jollekin puhua, muuten äänijänteet kuivuvat ja kurkusta tulee vain rahinaa. Sain neuvon, että tee jotakin lasten huoneissa, jolloin ryhdyin tekemään amppeleita tyttäreni huoneessa.”