Kun ei vain olisi vaivaksi – Miksi pyytäminen on niin vaikeaa ja voiko sitä helpottaa?

Jaa kaverilleTilaa Seura
Seuran ja Kotilääkärin päätoimittaja Erkki Meriluoto.
© Niclas Mäkelä / Otavamedia
"Ehkä pyytämisen tuskaa voi helpottaa. Ensi kerralla, kun minua kysytään avuksi, pitääkin muistaa sanoa: Kiitos, kun uskalsit pyytää", päätoimittaja Erkki Meriluoto kirjoittaa.

Näin syyssateiden aikaan päätin viimein toteuttaa pitkäaikaisen haaveeni takaoven päälle asennettavasta ovikatoksesta. Ovi kun sijaitsee kohdassa, jota talon katto ei enää taivaan tuotoksilta suojaa.

Aluksi pohdin asennuspalvelun ostamista, mutta hinta oli samaa luokkaa kuin koko kevytrakenteisen katoksen, joten päätin yrittää hommaa itse. Suojan kokoaminen sujuikin eräänä iltapäivänä niin nopeasti, että halusin samantien kiinnittää sen paikalleen ennen iltahämärän tuloa.

Kiinnitystä olinkin pohtinut jo mielessäni koko edellisen yön. Miten saisin katoksen paikalleen itse ilman, että tarvitsee pyytää ketään apuun? Vaimo saisi keskittyä lasten perään katsomiseen, ketään kaveria ei tarvitsisi pyytää jelppimään tai naapureitakaan häiritä typerällä projektillani.

Aamuyöstä sen keksin. Ensin naulaisin vahvat naulat kiinni seinään, joista laittaisin katoksen roikkumaan ja sitten salamannopeasti ruuvaisin ensimmäiset oikeat ruuvit kiinni. Näin lähdin tekemään.

Kiipesin A-tikkailla pariin metriin ja sain kuin sainkin huojunnasta huolimatta pujotettua 6-kiloisen katoksen nauloihin roikkumaan. Tilanne näytti kuitenkin hyvin riskialttiilta. Katos kiilautui naulankantoja vasten etukenoon. Olin aivan varma, että se rojahtaisi päälleni, jolloin jo parhaat päivänsä nähneen päänuppini lisäksi myös upouusi katos voisi vaurioitua.

Jouduin nöyrtymään. Onnekseni molempien naapurien miehet puuhailivat jotain omilla pihoillaan (kulman takaa he eivät nähneet projektiani). Toinen heistä sattuu vielä olemaan kattoalan ammattilainen. Joten tietenkään en kehdannut kysyä apua häneltä, koska siitä olisi saattanut tulla kiusallinen ”toisen ammatin hyödyntäminen vapaa-ajalla” -fiilis.

Niinpä pyysin toista naapuria apuun pitelemään katoksesta kiinni ruuvien vääntämisen ajaksi. Valmista tuli nopeasti, naapuri sai hyväntuulisena oluen käteensä ja samalla vaihdoimme kuulumiset.

Miksi pyytäminen on niin vaikeaa?

Töissä joudun pyytämään monia asioita jatkuvasti, joten ehkä siksi sitä välttelee vapaa-ajalla. Kun ei vaan olisi vaivaksi. Tai pelätään, että toinen kieltäytyy. Tuskin olen ainoa.

Ehkä pyytämisen tuskaa voi helpottaa. Ensi kerralla, kun minua kysytään avuksi, pitääkin muistaa sanoa: Kiitos, kun uskalsit pyytää.

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti

X