Lastensuojelun jälkihuolto ei toimi kuten kuuluisi: ”Nykysysteemi syyllistää, tarttuu ongelmiin ja tuputtaa diagnooseja”
Sijoitetut nuoret tarvitsevat apua senkin jälkeen, kun muuttavat omilleen. Rinnallakulku jää puolitiehen, mutta siihen lupaillaan nyt muutosta.
Lastensuojelun jälkihuollolla tarkoitetaan nuoren taloudellista ja psykososiaalista tukemista sijaishuollon tai pitkän avohuollon jälkeen.
Lastensuojelun tutkimustulokset ovat karuja. Jos on ollut lapsena tai teini-iässä sijoitettuna esimerkiksi lastenkotiin, hänellä on aikuisena matalampi koulutus, vaikeampi työllisyystilanne sekä enemmän terveys- ja päihdeongelmia kuin muilla ikäisillään.
Asiantuntijoiden mukaan tilastot näyttäisivät valoisammilta, jos nuorista huolehdittaisiin paremmin vielä siinäkin vaiheessa, kun nuori irtautuu sijoituksesta.
”Ihminen kaipaa rinnallakulkijaa aikuistuttuaankin. Rikkinäisestä kodista tulevilla ja yksin alaikäisenä maahan tulleilla tarve on muita suurempi, sillä he aloittavat itsenäisen elämän takamatkalta”, THL:n tutkimusprofessori Tarja Heino sanoo.
Siksi on surullista, että lastensuojelun asiakkaille tarkoitettu jälkihuolto ei pelaa niin hyvin kuin sen pitäisi.
”Jälkihuollon toisiinsa kietoutuneista ja kasautuneista, ”pirullisista” ongelmista on puhuttu jo 30 vuotta”, Heino toteaa.
Jälkihuollon yläikäraja nousi viime vuonna 21:stä 25:een. ”Nuori etsii itseään pidempään kuin ennen vanhaan. Tuen tarvekin jatkuu pidempään”, tutkimusprofessori Tarja Heino sanoo. © THL
Syyllistäminen ei auta
Jälkihuollolla tarkoitetaan nuoren taloudellista ja psykososiaalista tukemista sijaishuollon tai pitkän avohuollon jälkeen.
Jos nuorella ei ole omilleen muuttaessa omaa apua antavaa vanhempaa, hän on oikeutettu saamaan tukea niin kutsutulta julkiselta huoltajalta.
Käytännössä tämä tarkoittaa, että nuori saa yhteiskunnalta tukea muun muassa toimeentuloon, asumiseen, opiskeluun ja terveysdenhuoltoon, sekä ammattilaisten antamaa henkistä tukea ja ohjausta itsenäisen elämän alkutaipaleelle.
Herkässä iässä oleva nuori kaipaa tietoa ja rohkaisua, jotta osaa lähteä tavoittelemaan haaveitaan.
”Jokaisella nuorella on vahvuuksia, jotka olisi hyvä paikantaa ja rakentaa tulevaisuutta niitä hyödyntäen.”
Tämä tavoite ei tutkimusprofessori Heinon mukaan nykyisellään toteudu.
”Nykyinen systeemi pikemminkin syyllistää, tarttuu ongelmiin ja tuputtaa diagnooseja. Tämä pitää yllä huonoa kierrettä. Mahdollisuuksia pitäisi avata, ei sulkea”, Heino lataa.
Yksi syy jälkihuollon toimimattomuuteen on se, että ammattilaiset toimivat hajallaan. Nuoren tilannetta ei katsota kokonaisvaltaisesti, vaan kukin ammattikunta auttaa omasta sektoristaan.
Tarjotussa tuessa on myös alueellisia eroja.
”Väliin putoaa nuoria, jotka eivät jaksa etsiä apua itselleen. Järjestelmään on myös helppo kadota, jos ei halua tulla autetuksi”, Heino sanoo.
Lastensuojelun jälkihuoltoa kehitetään yksilöllisempään suuntaan YEE-hankkeen avulla
Hyvä uutinen on, että vastikään käynnistynyt EU-rahoitteinen YEE-hanke (Yhdessä aikuisuuteen – elämässä eteenpäin) ryhtyy kehittämään jälkihuoltoa yksilöllisempään suuntaan. Hankkeessa on mukana useita toimijoita.
Tärkeimmässä roolissa muutoksentekijöinä ovat nuoret itse.
”Tarkoitus on jatkossa miettiä nuoren kanssa yhdessä, millaista apua hän tarvitsee ja millaisia korjausliikkeitä palveluihin voitaisiin tehdä. Nuoren tekemiin ehdotuksiin suhtaudutaan vakavasti. Kyse on isosta toimintakulttuurin muutoksesta”, Heino sanoo.
Eri ammattikuntien yhteen hiileen puhaltaminen ei Heinon mukaan tule maksamaan sen enempää kuin nykyinenkään järjestelmä.
”Tutkimukset osoittavat, että jos keskittyy intensiivisesti saattamaan nuoren asiat kuntoon, tulosta tulee ja kustannukset pienenevät.”
Auttajiakin tuettava
Rinnallakulkijan ei tarvitse olla sosiaalialan ammattilainen. Tarja Heino lähtisi ensin kartoittamaan, millaisia aikuisia nuoren elämästä löytyy luonnostaan.
”Kysytään nuorelta, kenen apuun hän olisi valmis turvautumaan. Onko se lapsuuden urheilukaveri tai vaikka kummitäti? Individualistinen kulttuuri ja kiire toki tuottaa sen, että solidaariseen työhön on vähän aikaa.”
Heino peräänkuuluttaa tukea myös heille, jotka nuoria auttavat. Kun sijoitus loppuu, kunnan tuki sijaisperheelle loppuu.
”Sijaisvanhemmilla saattaa istua joulupöydässä 20 maailmalle jo lähtenyttä nuorta. Suhde voi olla nuorelle äärimmäisen tärkeä. Sijaisvanhempia voisi tukea taloudellisesti, jotta he esimerkiksi voisivat välillä vierailla poismuuttaneen nuoren luona.”