Lastensuojelu herättää isoja tunteita, mutta vastaako todellisuus alan heikkoa julkisuuskuvaa?
Lastensuojelu on mörkö, sillä pelotellaan ja sen käsiin joutumista varotaan. Usein ihan turhaan, sillä oikeasti suomalainen lastensuojelu on täynnä pieniä arkisia onnistumisia – ja ihmisistä välittämistä.
Valtaosa suomalaisesta lastensuojelusta on enimmäkseen ehkäisevää työtä.
Lastensuojelu herättää valtavasti tunteita. Sitä pelätään, sillä uhkaillaan ja sitä saatetaan käyttää jopa lyömäaseena parisuhderiidoissa. Suojelulla on mörön maine, vaikka kyse on nykyäänkin samasta kuin ennenkin: hädässä olevien lasten ja perheiden auttamisesta.
”Kun toisinaan julkisessa keskustelussa tulee esiin rankkoja asioita, perheille voi tulla mielikuva, että tästä tulee nyt huostaanotto ja lapset otetaan pois”, sanoo Lastensuojelun Keskusliiton erityisasiantuntija Annukka Paasivirta.
Toisaalta, kun lapset joskus tekevät toisilleen tai muille hirveyksiä, julkisuudessa alkaa kauhistelu ”miksi lastensuojelu ei toiminut ajoissa ja vienyt näitä lapsia turvaan”.
Onko lastensuojelu kyttäystä vai välittämistä?
Todellisuudessa suomalainen lastensuojelu on enimmäkseen ehkäisevää työtä. Näitä asioita ei vain mielletä suojeluksi, vaikka ne sitä ovatkin: terveydenhoitajan kysymyksiä perheen voinnista, opettajan sensitiivisiä silmiä tai vaikkapa päiväkodin kuulumisten vaihtoa. Väsyneen aikuisen huomioimista.
Kyse ei ole kyttäämisestä, vaan herkällä korvalla olemisesta, sillä kunnat järjestävät palveluita, jotta lapset ja nuoret voisivat hyvin. Paras vaihtoehto kaikille olisi tarttua asioihin ja tarjota perheille tukea mahdollisimman aikaisin.
Varhainen tuki voi olla erityistä tukea opetuksessa, nuorisotyössä, päivähoidossa, äitiys- ja lastenneuvolassa sekä muussa sosiaali- ja terveydenhuollossa.
”Matalalla kynnyksellä huomataan koulussa, että oppilaalla on erityisen tuen tarvetta ja silloin oppilashuollon kautta lähdetään tukemaan. Otetaan yhteyttä vanhimpiin, koulukuraattoriin tai psykologiin”, Annukka Paasivirta konkretisoi.
Kyse on pienistä teoista, joilla voi olla suuri vaikutus lapsille ja heidän perheilleen. Voisi puhua oikeastaan arkisesta välittämisestä tai yhteisöllisyydestä, jossa auttavan kätensä ojentaa naapurin sijaan kunnan työntekijä.
”Päiväkodissa saatetaan miettiä, millainen tuki tälle lapselle olisi hyvä, ja ohjataan ehkä perheneuvolaan. Neuvolassa terveydenhoitaja voi katsoa, että vanhempikin hyötyisi, jos hoitaja tapaisi asiakasta useammin kuin mikä virallinen minimi on.”
Matalan kynnyksen toimintaa ovat myös Mannerheimin Lastensuojeluliiton perhekahvilat. Nekin ovat ehkäisevää lastensuojelua, kun pienten lasten vanhemmilla on kohtaamispaikka, jossa voi jakaa raskaitakin arjen asioita ja kuulla, miten muut ovat samanlaisissa tilanteissa pärjänneet.
Lastensuojelu onkin mielikuvia laajempi asia, jonka määrää ja mittaa ei voi tilastoida tai prosenttilukuja antaa, sillä lastensuojelun asiakkuutta ei ole.
© Anu Nieminen/iStockphoto
Apua tulisi tarjota ennen katkeamista
Vuonna 2015 sosiaalihuoltolakia uudistettiin ja lapsiperheiden tukea laajennettiin. Kun tukea tarvitaan hiukan tavanomaista enemmän, kunnat järjestävät kotiin lastenhoitoapua.
Tämäkään ei tarkoita, että lapsilla olisi jotenkin erityistä ”suojelun” tarvetta. On vain tärkeää tarjota apua silloin, jos vanhemmat eivät huomaa voimiensa olevan vähissä, ja sinnittelevät katkeamispistettä kohti.
”Meillä on aika tiukassa käsitys, että apua ei voi hakea. Se koetaan häpeällisenä ja epäonnistumisena vanhemmuudessa”, Annukka Paasivirta sanoo.
”Kunnan avun” välttelyn taustalla on usein pelkoa: vanhemmat voivat pelätä menettävänsä lapsensa, jos näyttävät heikkouttaan.
Niin ei kuitenkaan keskimäärin käy. Vain harvoin päädytään sijaishuoltoon, vaikka lastensuojelun julkinen kuva on juuri päinvastainen kuin todellisuus.
Vanhemmat voivat pelätä menettävänsä lapsensa, jos näyttävät heikkouttaan.
”Lastensuojelu on paljon enemmän. Ensisijaisesti lasta ja perhettä tuetaan aina omassa kodissa ja elämänpiirissä”, Annukka Paasivirta sanoo.
Kaikki lapset tarvitsevat suojaa ja varjelua. Tarkoitus on vaikuttaa myönteisesti heidän kasvuoloihinsa ja tukea vanhempia kasvatustehtävässä, Lastensuojelun Keskusliitto linjaa.
”Kaikilla lapsilla ja perheillä on joskus vaikeuksia, mutta tavoitteena on tukea hyvää lapsuutta ja vanhemmuutta”, Annukka Paasivirta sanoo.
Jokaisella kasvavalla on oikeus hyvään huolenpitoon ja turvaan. Vastuu siitä, että nämä tarpeet toteutuvat, on luonnollisesti omilla vanhemmilla. Kuntien pitäisi auttaa siinä asukkaitaan.
Mutta aina palveluita ei hakemisesta huolimatta saa. Jokainen kunta saa määritellä pitkälti itse, mitä lapsiperheiden palveluita se pitää tärkeinä, mitkä toteutetaan silloin kun rahaa on rajallisesti, ja mistä tingitään.
Tällöin viesti perheille on hyvin ristiriitainen: painotetaan, että apua on tarjolla, mutta kun sitä hakee, palvelut ovat olemassa vain ihannemaailmassa.
”Kun peruspalveluissa viilenee, lastensuojelussa kuumenee”, Annukka Paasivirta tiivistää. Se on lastensuojelun lentävä lause, joka on havaittu todeksi vuosien saatossa.
Ongelmat lastensuojelussa näkyvät otsikoissa
Julkisuus ei aina huomioi onnistumisia. Otsikoihin asti lastensuojelu päätyy vain, kun tehdään laiminlyöntejä tai tapahtuu huono-onnisia sattumia ja inhimillisiä virheitä. Annukka Paasivirran mukaan epäkohdista täytyykin kertoa.
”Niistä selviää, miten pitäisi toimia toisin ja oppia, toivottavasti tosin ei aina tätä kautta.”
Jatkuva huonoista asioista uutisointi kuitenkin väsyttää lastensuojelun työntekijöitä, koska he kokevat, ettei työtä arvosteta. Mikään ei ole riittävästi.
Osa työntekijöistä jopa pelkää toimittajia, koska lastensuojelusta kirjoitetaan kärjekkäästi.
Kun yhteiskunnalliset epäkohdat ovat rakenteissa, niistä kirjoittaminen on tärkeää, myös lastensuojelun työntekijöiden mielestä.
Jos taas tarjoillaan yleisölle sitä, mitä he haluavat kuulla, ei olla oikeellisuuden asialla. Pahimmillaan samoista asioista kirjoittaminen pitää yllä ongelmia tai jopa luo niitä.
”Huono maine voi vaikuttaa siihen, miten alalle hakeudutaan töihin tai miten perheet uskaltavat hakea apua”, Annukka Paasivirta sanoo.
Työntekijät joutuvat jatkuvasti kohtaamaan paljon ennakkoluuloja ja oikomaan käsityksiä lastensuojelusta, myös perheitä tavatessaan.
© Anu Nieminen/iStockphoto
Eroon epäonnistumisen leimasta
Kun sijaishuollossa olleilta nuorilta kysyttiin kokemuksia lastensuojelusta, he kertoivat toistuvasti erään asian:
On tärkeää kertoa myös lastensuojelun arkisista onnistumisista. Muutoin toiminnasta jää lohduton, pelottava ja turhauttava käsitys. Huostaan joutuminen näyttäytyy mielikuvissa liian onnettomuutena, vaikka usein asia on päinvastoin: lapsi saa kaipaamaansa apua.
Puheen tavalla on merkitystä myös lapsen kannalta. Se, miten lastensuojelusta kerrotaan, rakentaa mielikuvaa avun piirissä olevista lapsista ja heidän perheistään. Jos leimaa ja pelkoa saadaan häivytettyä, perheet rohkaistuvat hakemaan ja ottamaan apua vastaan, kirjoittavat Helena Inkinen ja Mira Nurmi Metropolia-ammattikorkeakoulun julkaisussa Yhdessä ymmärtäen.
Huostaan joutuminen näyttäytyy mielikuvissa liian usein onnettomuutena, vaikka useimmiten asia on päinvastoin: lapsi saa kaipaamaansa apua.
Vanhemmat kokevat häpeää tilanteestaan, jos lapsi on avo- tai sijaishuollossa.
”Mielikuva vanhemmista, jotka kohtelevat lapsiaan kaltoin tai jättävät nämä heitteille, on vahva”, Annukka Paasivirta sanoo.
Todellisuus on jälleen toisenlainen, sillä avun hakeminen ei ole häpeä vaan kertoo vastuullisuudesta. Moni asia tapahtuu edelleenkin perheissä piilossa, vaikka aihetta tukitoimiin olisi. Silloin tilanteesta kärsii lapsi.
Myöskään viranomaisten työ ei kaipaa leimaa vaan ymmärrystä.
”Lasten suojelu, erikseen kirjoitettuna, on yhteinen asia ja vastuu”, Paasivirta sanoo.
Alaa onkin kehitetty tällä vuosituhannella huomattavasti. Lastensuojelulakia on uudistettu useaan otteeseen, ja lapsi- ja perhepalveluja kehitetty. Perheitä kuunnellaan ratkaisuissa enemmän ja työmenetelmiä kehitetään. Ja toimintaa suunnataan yhä enemmän sinne kaikille osapuolille helpomman ennaltaehkäisyn suuntaan.
Lähteitä:
Ikonen, Riikka, Eriksson, Pia & Heino, Tarja 2020. Sijoitettujen lasten ja nuorten hyvinvointi ja palvelukokemukset, Kouluterveyskyselyn tuloksia. Työpaperi 35/2020. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Saatavana http://urn.f/ URN:ISBN:978-952-343-570-4 (luettu 19.1.2020).
Inkinen, Helena ja Nurmi, Mira 2020: Turvallisia ihmissuhteita, rutiineja ja tavallista arkea, lastensuojelun onnistumisen tekijöitä nuorten näkökulmasta. – Yhdessä ymmärtäen. Onnistumiseen liittyvistä tekijöistä lastensuojelussa ja lapsiperheiden sosiaalipalveluissa asiakkaan, työntekijän sekä johdon ja päättäjän näkökulmasta. Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja, TAITO 2020.