Lastensuojelun sosiaalityöntekijöistä on huutava pula – Ratkaisisiko tämä koulutusuudistus alan haasteet?
Lastensuojelun sosiaalityön käytännön työn oppii vasta työpaikalla. ”Osa kokee, että koulutus on liian teoreettinen”, lastensuojelutyön sosiaalityöntekijöiden koulutuksesta väitöskirjan tehnyt Ilkka Uusitalo sanoo.
Käytäntöshokki odottaa monta lastensuojeluun koulusta siirtyvää työntekijää.
”Käytäntösokki”. Tällä sanalla kasvatustieteiden väitöskirjatutkija Ilkka Uusitalo kuvailee lastensuojelun sosiaalityön ammattilaisten kokemusta, kun he ovat siirtyneet koulun penkiltä käytännön lastensuojelutyöhön.
Monelle tuoreelle lastensuojelun ammattilaiselle tulee aitona yllätyksenä asiakkaiden suuri määrä, kiire, perheiden monimutkaiset ongelmat ja ennen kaikkea se, että yliopistossa maisterin tutkinnossa opiskeltua tietoa ei pysty soveltamaan käytännön lastensuojelutyöhön.
”Ainakin alkuvaiheessa tulee ristiriitoja, että mitä oikein osaan käytännössä ja mihin voin käyttää tutkimustietoa. Aineistossani tuli esiin teoreettisen tiedon vähäinen käyttö”, Ilkka Uusitalo sanoo.
Monet lastensuojelun sosiaalityöntekijät vaihtavat alaa
Kaikille vastavalmistuneille sosiaalityöntekijöille ristiriita ei jää vain väliaikaiseksi ongelmaksi, vaan iso osa lastensuojelun sosiaalityöntekijöistä vaihtaa alaa ongelmien takia joko pian valmistumisen jälkeen tai myöhemmin työurallaan.
Esimerkiksi Vantaalla uutisoitiin syksyllä sosiaalityöntekijöiden joukkoirtisanoutumisia, kun lastensuojelun laitoshoidon kahdeksasta sosiaalityöntekijästä kuusi sanoi itsensä irti kolmen viikon aikana.
Paraisilla jokainen lastensuojelun sosiaalityöntekijä irtisanoutui viime vuonna.
Ilkka Uusitalo teki lastensuojelutyön sosiaalityöntekijöiden koulutuksesta väitöskirjan. © iStock
Ammattikorkeakoulu voisi tarjota reitin
Miten sitten koulutusta voitaisiin muuttaa paremmin käytännön työtä vastaavaksi?
Väitöstutkija Ilkka Uusitalo kaipaa koulutukseen enemmän ongelmanratkaisua.
”Osassa sosiaalityönopetuksessa on ollut jo joitakin vuosia klinikkaopetusta, jossa harjoitellaan asiakastilanteita niin, että esimerkiksi psykologian opiskelijat ovat mukana tilanteissa ja purkutilanteissa.”
Vaikka koulutusta on muutettu jo hiukan käytännöllisemmäksi, muutoksia kaivataan lisää käytännönläheisen opetuksen suuntaan.
”Joillain sosiaalityöntekijöistä on sosionomikoulutus, josta he ovat jatkaneet sosiaalityöntekijäkoulutukseen yliopistossa. He saavat hyviä käytännön valmiuksia sosionomin koulutuksesta erityisesti asiakastyöhön”, Uusitalo sanoo.
Voisiko ratkaisu piillä siis tässä, että alalle siirryttäisiinkin ammattikorkeakoulusta eikä yliopistosta?
”Koulutuksen on hyvä olla yliopistossa, koska sosiaalityöntekijällä on iso virkavastuu. Mutta se voisi olla yksi keino saada lisää sosiaalityöntekijöitä työmarkkinoille, jos olisi ammattikorkeapuolelta polku sosiaalityön koulutukseen yliopistoon. Mutta polku olisi hyvä tehdä joustavammaksi”, Ilkka Uusitalo sanoo.
Nykyisin opiskelija joutuu aloittamaan opinnot lähes alusta yliopistossa, vaikka hänellä olisi jo alan ammattikorkeatutkinto.
Alan ammattikorkeakoulututkinto ei ole itseasiassa kelvannut enää vuoden 2016 jälkeen enää edes sosiaalityöntekijän sijaisen koulutukseksi, vaan sijaisiltakin vaaditaan nykyisin sosiaalityön pitkälle edenneitä opintoja yliopistossa.
Kunnat ovat pulassa, kun he eivät löydä sosiaalityöntekijän virkoihin päteviä työntekijöitä eivätkä edes sijaisia heidänkin korkeiden pätevyysvaatimusten takia.
Pitäisikö sijaisten pätevyysvaatimuksia madaltaa?
”Kyllä. Meillä on huutava pula sosiaalityöntekijöistä. Monessa kunnassa on sosiaalityöntekijän työparina sosionomi, joka ei saa toimia enää sosiaalityöntekijän sijaisena, vaikka tuntee kunnan olosuhteet ja asiakkaat. Tämä on absurdia, koska palvelujen saatavuus pitäisi taata”, Kuntaliiton yksikönjohtaja Tarja Myllärinen sanoo.
Rakenneuudistuksia lisää
Pätevyysvaatimukset eivät ole lähiaikoina muuttumassa, mutta miten sitten sosiaalityöhön saataisiin lisää työntekijöitä?
Ilkka Uusitalo toivoisi sosiaalityöntekijöille palkankorotuksia, joiden on huomattu helpottavan sosiaalityöntekijöiden työntekijäpulaa.
Myös isompiin yksiköihin siirtymisestä olisi hyötyä jaksamisen kannalta: lastensuojelu voisi työskennellä samassa tilassa esimerkiksi kasvatus- ja perheneuvolan kanssa.
”Silloin psykologinen konsultaatio olisi lähellä samassa tilassa ja voitaisiin yhdessä miettiä haastavia tilanteita. Se turvaisi myös asiakkaiden oikeusturvaa, sillä monialainen arvioinnin ansioista voitaisiin tehdä tukitoimenpiteitä hyvissä ajoin”, Uusitalo sanoo.