Menetetty Karjala säilyy muistoissa – ”Tarinat elävät vain niin kauan kuin niitä kerrotaan”
”Moni tapaamani impilahtelainen uskoo, ettei enää eläessään astele Impilahden mailla”, Seuran tuottaja Elina Kirssi kirjoittaa.
Etsin istumapaikkaa karjalaisten illatsuilta elokuun alussa Punkaharjulla. Paikka löytyi, kun iäkäs herrasmies sanoi: ”Kyllä naapurin tytölle on aina tilaa vieressä.” Mies on syntynyt isänäitini Annikin kotikylässä Impilahden Leppäsillassa, vain kilometrin päässä mummoni kodista, josta sukuni joutui lähtemään talvisodan syttyessä joulukuussa 1939.
Osallistuin ensimmäistä kertaa Impilahti-päiville, karjalaisen perinneseuran vuosittaiseen tapahtumaan. Sain kuulla koskettavia tarinoita ja todistaa, kun kaukaiset sukulaiset löysivät toisensa. Nauraa ja itkeä.
Liikutuin löytäessäni Leppäsillan vanhasta kartasta mummoni vanhan kodin. Ja kun kuulin karjalan kieltä, jota en muista kuulleeni mummoni kuoltua. Vanhoja valokuvia katsellessa en voinut olla miettimättä, millaista sukumme elämä olisi ollut ilman sotaa.
Viikonlopun aikana tunsin yhteenkuuluvuutta, jota olen tuntenut vain oman sukuni juhlissa.
”Tuntuu kuin meiltä olisi viety Karjala kolmannen kerran”
Seura-lehdessä 34/23 vierailemme Pohjois-Karjalassa Rasimäen kylässä, jonne evakot rakensivat elämänsä uudelleen sodan jälkeen. 90-vuotias Sylvi kertoo, kuinka Pihtiputaalla evakkolapsia kiusattiin ja haukuttiin ryssiksi. Rasimäessä he saivat puhua karjalan kieltä ja elää rauhassa.
Jo 50 vuotta sitten Rasimäen uskottiin kuolevan, mutta elämä pikkuisessa kylässä jatkuu yhä. Siitä kiitos kuuluu toimeliaille kyläläisille: ilman yhteisiä tapahtumia ja elävää kulttuuria kylä kuin kylä kuihtuu.
Samalla tavoin Impilahden muisto säilyy elossa aktiivisten asukkaiden ja heidän jälkeläistensä ansiosta. Impilahti-päivillä saatu tärkeä muistutus sopii myös muille: tarinat elävät vain niin kauan kuin niitä kerrotaan. Kertokaa ja tallentakaa sukunne tarinoita lapsille ja lapsenlapsille!
Muistelu on tärkeää karjalaisille varsinkin nyt, kun rajantakaisille juurimatkoille ei enää pääse. Moni tapaamani impilahtelainen uskoo, ettei enää eläessään astele Impilahden mailla.
”Tuntuu kuin meiltä olisi viety Karjala kolmannen kerran”, eräs impilahtelainen kuvaili monien tunteita.
Muistoja ei voi kukaan viedä.
Karjala-lehti sai uuden päätoimittajan kokeneesta toimittajasta ja kirjailijasta Sakari Nupposesta. © Susa Junnola