Miksi Suomi ei estä vakoilua? Näitä ihmisiä saa vapaasti vaania
Uusi tiedustelulaki suo papille erityisoikeuksia – eikä se edes yritä estää vieraan vallan sielunpaimenta vakoilemasta täällä omia maanmiehiään ja -naisiaan.
Suojelupoliisi seuraa vieraiden valtioiden toimia Suomessa, ja etusijalla on omien kansalaistemme turvallisuus.
Kesäkuussa Suomessa astui voimaan tiedustelulaki, jonka piti parantaa kansallista turvallisuutta. Viranomaiset saivat uusia toimivaltuuksia. Tiedonkeruu tehostui ja uhkien ennakointi parani.
Uusi laki suo tietyille ammattiryhmille erityisoikeuksia. Tiedustelua ei saa kohdistaa asioihin, jotka kuuluvat juristin, lääkärin tai papin vaitiolovelvollisuuden piiriin. Myös toimittajan lähdesuoja on rajattu tiedustelun ulkopuolelle.
Korostettu viestinnän suoja merkitsee, ettei esimerkiksi papin työtiloihin saa kohdistaa paikkatiedustelua. Hengenmiehestä ei myöskään saa hankkia tietoa pelkän uskonnon perusteella.
Onko se ongelma? Joissain tilanteissa se voi muodostua sellaiseksi.
Turkkilaiset tulivat jo
Heinäkuussa 2016 Turkissa uutisoitiin vallankaappausyrityksestä.
Presidentti Recep Tayyip Erdogan syytti kaappauksen suunnittelusta USA:ssa asuvaa muslimisaarnaaja Fethullah Gülenia. Kymmeniätuhansia gülenisteja pidätettiin, heidän joukossaan poliiseja, tuomareita, opettajia ja toimittajia.
Samaan aikaan kun Turkissa kuohui, Suomessa rekisteröitiin uusi uskonnollinen yhteisö, Suomen Islamilainen Diyanet Yhdyskunta.
Diyanet tunnetaan paremmin Turkin valtion uskonnollisten asioiden hallintokoneena.
Yhteisön palveluksessa on satojatuhansia virkamiehiä ja pappeja. Heidän tehtäviinsä kuuluu kirjoittaa jokaviikkoinen seremonia, joka luetaan Turkin 85 000 moskeijassa ja ulkomailla toimivissa 2 000 moskeijassa.
Mutta Diyanet on paljon muutakin.
Uskonnollisen yhdyskunnan perustaminen Suomeen on yksi helpoimmista tavoista piilottaa omaa tiedustelua. Mikko Stig / Lehtikuva
Imaami 007
Loppuvuonna 2016 Yle uutisoi laajasta Turkin valtion vakoiluoperaatiosta. Presidentti Erdogan oli valjastanut Diyanetin keräämään tietoa ulkomailla asuvista henkilöistä, jotka kannattavat Fethullah Gülenia.
Tiedonkeruuta tapahtui 38 maassa, myös Suomessa.
Diyanet keräsi tietoja henkilöiden tekemisistä, myös heidän valokuviaan.
Tiedot luovutettiin Turkissa komitealle, joka tutki vallankaappausyritystä.
Suomessa asuvat turkkilaiset – osa mahdollisesti Turkin ja Suomen kaksoiskansalaisia – joutuivat siis täällä, turvallisissa oloissa, vakoilun kohteiksi.
Imaamit ja muut uskonnolliset vaikuttajat toimivat Suomessa käytännössä vieraan vallan agentteina.
Suomen ulkoministeriö kertoo olevansa tietoinen tapahtumista, mutta siinä kaikki.
Mitään virallista kannanottoa – tai noottia – Suomi ei ole Turkille esittänyt.
Uskon tiedustelijat
Papit ja sotajoukot ovat liikkuneet yhtä matkaa kautta historian.
Kirkon ja valtion liitto on tarjonnut uskonnollisille yhteisöille erityisaseman tiedustelussa. Toisen maailmansodan aikana Vatikaanin tiedustelumahtia pidettiin ylivertaisena koko maailmassa. Jopa Yhdysvallat oli riippuvainen paavin mahtavista verkostoista.
Kytkennät eivät ole kadonneet. Venäjällä tunnetaan ortodoksikirkon ja patriarkka Kirillin sydämelliset välit Vladimir Putiniin. Valtiojohtoinen islam ääri-ilmiöineen on sekin ollut paljon otsikoissa.
2000-luvulla Suomeen on perustettu 66 uutta uskonnollista yhteisöä.
On ainakin periaatteessa mahdollista, että osa niiden työntekijöistä tekee töitä oman maansa tiedustelupalvelulle.
Vesa Moilanen / Lehtikuva
Sotapelattu juttu
Jyväskylän yliopiston opettaja, entinen sotilastiedustelun apulaispäällikkö Martti J. Kari oli mukana valmistelemassa uutta tiedustelulakia.
Evp-everstin mukaan laki on ”koeponnistettu ja sotapelattu” huolellisesti – myös pappien osalta.
”Laki ei suojaa pappia tai imaamia aina. Jos saamme imaamilta kymmenen sähköpostia, jossa yhdeksässä hän käskee vakoilla kotimaansa kansalaisia, ja yksi on sielunhoitoa, niin vain se kymmenes on kiellonalaista materiaalia”, Kari selventää.
Kiellonalainen materiaali tarkoittaa, että viranomaisen on tuhottava viesti, eikä sen sisältämää tietoa saa käyttää. Pöytäkirjaan jää merkintä viestin hävittämisestä.
Mutta miten tiedustelu hankkii papilta ne kymmenen sähköpostia, jos tämä nauttii korostettua suojaa?
”Tiedustelu kohdistetaan jonkun muun tiedon perusteella. Kohteesta tiedetään aina jotain muuta kuin se, että kyseessä on pappi. Näin voidaan osoittaa, että kyse ei ole uskonnollisesta profiloinnista”, Kari sanoo.
Uuden lain mukaan kohteelle tulee ilmoittaa viipymättä tiedustelumenetelmien käytöstä, ”kun tiedustelun tavoite on saavutettu”. Oikean ajoituksen määrittäminen ei ole aina yksiselitteinen asia.
Tiedustelun tavoite voi olla pitkäkestoinen. Jos kohteelle kerrotaan heti, että häntä on tiedusteltu, vieras valtio saa samalla tiedon, että peli on paljastunut.
Aina paljastuminenkaan ei pysäytä toimintaa.
Mikäli Suomen vastatiedustelu huomaa, että pappi vakoilee täällä emämaansa ihmisiä, muttei aiheuta vaaraa Suomelle, hän saa todennäköisesti jatkaa puuhiaan.
Muuttaja ei ole turvassa
Hirmuhallinto saa vaania Suomessa omia vastustajiaan rauhassa, ellei se vaaranna meitä.
Uusi, pitkään odotettu tiedustelulainsäädäntö keskittyy ennen kaikkea Suomen turvallisuusuhkiin. Se ei kata muiden maiden kansalaisten Suomessa kohtaamia tiedustelu-uhkia, vaikka niillä voi olla täällä asuville ihmisille kirjaimellisesti hengenvaarallisia seurauksia.
Tällaisissa tapauksissa puhutaan pakolaisvakoilusta.
Kyse on tiedustelusta, jota vieras valtio tekee Suomen maaperällä omiin kansalaisiinsa, esimerkiksi opposition tukijoita tai hallinnon vastustajia etsiessään.
Vaikka tiedustelijat eivät suoraan kävisi löytämänsä ihmisen kimppuun, täältä saatua tietoa voidaan käyttää monin tavoin häntä vastaan. Hänen perheensä tai sukulaisensa voivat joutua pulaan lähtömaassaan.
Maahanmuuttaja- ja pakolaisjärjestöjen mukaan Suomessa tällaista, jostain toisesta maasta johdettua vakoilua on kohdistettu esimerkikisi venäläisiin, kiinalaisiin ja iranilaisiin ihmisiin.
Monessa länsimaassa pakolaisvakoilu on erikseen kriminalisoitu.
Suomessa asian käsittely on jäänyt puolitiehen. Vuonna 2013 oikeusministeriö teki selvityksen, jossa pohdittiin pakolaisvakoilun kieltämistä ja rangaistavaksi tekemistä.
Poliisi, pakolaisjärjestöt ja kymmenet muut tahot suosittelivat tätä, mutta hanke ei koskaan edennyt. Sitten tuli vuoden 2015 turvapaikanhakijakriisi, joka kovensi asenteita. Pakolaisten oma turvallisuus jäi taka-alalle.
”Juha Sipilän hallitus keskittyi loppukaudellaan hallitusohjelmahankkeiden läpivientiin”, lainsäädäntöneuvos Jussi Matikkala oikeusministeriöstä muotoilee.
Suomen rikoslaissa olisi jo nyt pykäliä, jotka mahdollistavat pakolaisvakoilun kriminalisoinnin. Niille ei tosin ole löytynyt käyttöä. Valtakunnansyyttäjän virastossa ei ole tietoa, että esimerkiksi Turkin Diyanetin vakoilutapaukseen olisi sovellettu syyteharkintaa.