”Millainen maa vaikkapa Saudi-Arabia olisi, jos sen rikkauden lähde öljy ei olisikaan yhden perheen omistuksessa?”

Jaa kaverilleTilaa Seura
Markku Kuisma on historian professori Helsingin yliopistossa.
Markku Kuisma on historian professori Helsingin yliopistossa.
"Markkinoita suitsimalla Suomi väisti latino- ja öljytalousmallin, jossa varallisuus ja valta keskittyvät pienelle eliitille", kirjoittaa Markku Kuisma Seuran kolumnissa.

Saudi-Arabia on tärkeimmän ystävämme tärkein ystävä ja kallis meillekin. Siksi heilutamme sille häntäämme, pälyillen samalla isäntämme ilmeitä. Jos Washington murahtaa, Helsingissä ilme kiristyy.

Ei moni Saudi-Arabian tavoista tykkää. Mutta kulttuureja on ymmärrettävä ja ystäviin luotettava. Miten transatlanttiselle arvoakselille kävisikään, jos suhteemme saudiruhtinaisiin kompastelisi lillukanvarsiin. Entä työpaikat!

Yksin USA myy saudisulttaanien itsepuolustukseen aseita yli sadalla miljardilla dollarilla. Hirvittää asekauppiaiden kohtalo, jos katkaisisimme tuottoisan liiketoiminnan. Onneksi päivälehtemme pääkirjoittaja varmaan muistuttaisi, kuinka meidän on ajateltava talouden etua populistisen kikkailun sijaan. Ja kuoro kaikuna vastaisi.

Kyllä kai tämä Jemenissäkin tajutaan. Rohkenemme odottaa myötämieltä myös afgaaneilta, syyrialaisilta, irakilaisilta ynnä muilta, joita Saudi-Arabian rahoittamat jidahistit ja vastaavat koettelevat. On kunnia kärsiä arvoyhteisömme bisneksen puolesta. Iloitkaa ja hyppikää.

Miltä vaaralta arvoyhteisömme muka pitää pelastaa, tollot kyselevät. No siltä, että arvot koskisivat myös muita kuin valittuja, toinen tollo vastaa. Viisas ymmärtää, että bisneksen on sujuttava, muuten miljardivirrat roopeankoille ohenevat.

Tilanne on jo nyt paha. Kuvittele, kahdeksan rikkainta omistaa vain saman minkä köyhempi puolikas maapallon seitsemästä miljardista ihmisestä. Näin ei voi jatkua. Kyllä noiden kahdeksan pitäisi omistaa paljon enemmän. Mitäpä köyhät bisneksestä tajuavat.

Kuvittele tätäkin. Meillä voisi olla yhtä upeaa kuin latinalaisessa Amerikassa tai Saudi-Arabiassa, jos aina olisi menty globaalien nykyoppien mukaisesti. Kapitalismiahan ei kuulemma saa kurittaa eikä markkinoita kahlita, ne pahoittavat mielensä.

Varoituksista piittaamatta meillä huiskittiin sulut suurimman luonnonrikkautemme metsän omistuksen keskitykselle 1900-luvun alun maareformeilla. Yhtiöiden tilaostot kiellettiin ja hajautettu metsänomistus syväjäädetyttiin.

Syntiä siinä toki tehtiin markkinavapaudelle. Ilmankos juoksupojat silloinkin pitivät kovaa meteliä. Mutta tuloksista nauttivat sittemmin kaikki talouden, teollisuuden ja demokratian edistyksenä – lyhyesti: pohjoismaisen yhteiskunnan kehkeytymisenä.

Markkinoita suitsimalla Suomi väisti latino- ja öljytalousmallin, jossa varallisuus ja valta keskittyvät pienelle eliitille.

Kannattaakin kysyä, millainen maa vaikkapa Saudi-Arabia olisi, jos sen rikkauden lähde öljy ei olisikaan yhden perheen omistuksessa, vaan jakautuneena lukemattomille pienomistajille, myös naisille?

X