Muistatko vielä nämä Pekka Haavistosta? Murehti ylensyönnistä ja vertasi politiikkaa makkarakauppaan – Keräsimme kiinnostavat nostot vuosien varrelta
Sunnuntaina 11. helmikuuta Suomelle valitaan uusi presidentti. Sen kunniaksi muistelemme kahden erilaisen persoonan matkaa politiikan kärkikaartiin. Voittaako kisan entinen nuori radikaali, jolla on pahoja kavereita?
Pekka Haavisto oli Suomen ensimmäinen vihreä ministeri ja yksi vihreän liikkeen perustajista. Hän on tehnyt mittavan diplomaattiuran muun muassa rauhanneuvottelijana.
Seura kaiveli lehtien arkistoja ja valitsi kiinnostavia poimintoja, jotka valottavat millainen persoona presidenttiehdokas Pekka Haavisto on ja millaisia vaiheita hänen urallaan on ollut.
Julkaisemme jutut molemmista ehdokkaista.
Nuori radikaali tarjosi suklaata nimismiehelle
Nuori Pekka Haavisto harjoitteli ehkä ensimmäisiä kertoja diplomatiaa, kun hän marssi vallesmannin puheille ja tarjosi tälle Fazerin sinistä. Oli vuosi 1979, ja ympäristöaktivistit olivat köyttäneet itsensä kettingeillä kaivinkoneeseen. Tarkoitus oli estää lintupaikkana tunnetun Koijärven kuivaaminen.
Haavisto haki aktivisteille rautakaupasta kettinkiä, mutta ei köyttäytynyt itse. Hän oli paikalla pienlehti Kompostin päätoimittajana.
Vallesmanni suri ojanpientareella, onko nuorison irrottaminen kaivinkoneesta hänen viimeinen tehtävänsä ennen eläkepäiviä. Nimismieheltä löytyi ymmärrystä luonnonsuojelijoille, mutta hänen oli suoritettava ikävät velvollisuutensa. Tilanne ei naurattanut poliisejakaan.
”Menin vastapuolen leiriin – poliisi näyttäytyi vastapuolena – vähän jututtamaan, että mitä kuuluu ja aika synkällä mielellä olivat poliisit”, Haavisto kertoi Ilta Sanomien vaalitentissä vuonna 2019.
”Kaikki myy samaa makkaraa eri paketissa”
Vuonna 1995 Pekka Haavisto oli päässyt vallankahvaan. Hänestä oli tullut ympäristö- ja kehitysyhteistyöministeri – ja ensimmäinen vihreä ministeri.
Haaviston poliittisuus versoi vaihtoehtolehdistä, ja siitä kasvoi pohja perinteisen politiikan tekemiselle. Hän muisteli ensimmäisenä ministerivuotenaan Helsingin Sanomissa, millaiset ajatukset häntä ajoivat muuttamaan maailmaa.
Haavistosta vanhat puolueet olivat luisuneet pois politiikasta. Ne olivat kutistuneet vallankäytön elimiksi ja valtion haarakonttoreiksi. Politiikka oli Haavistosta 70-luvulla yhtä työsopimusilmapiiriä, jossa kaikki pitävät kiinni saavutetuista eduistaan eikä uusilla ajatuksilla ollut tilaa hengittää. Kukaan ei unelmoinut.
”Kaikki myy samaa makkaraa eri paketeissa ja tekee ihmisistä politiikan kuluttajia. Niiden teema ei enää eroa makkaramainoksista.”
Ylensyönti vaivaa poliitikkoa
Pekka Haavisto ryhtyi kasvissyöjäksi 8-vuotiaana. Hän ei pitänyt lihan ja kalan mausta. Myöhemmin hän löysi kasvissyönnille myös joukon ekologisia perusteita. Vuonna 1998 Haavisto kuitenkin murehti Terve elämä -lehdessä, ettei hän ehdi huolehtia terveydestään.
”Ruokailu vaikuttaa tietysti yleiseen vointiin. Poliitikon työn ongelma on ainainen kiire: liian vähän liikuntaa, paljon lounaita ja päivällisiä. Ylensyönti alkaa äkkiä vaivata”, Haavisto totesi.
Pekka Haavistolla on pahimmat kaverit
Pekka Haavisto on maineeltaan suomalaisista poliitikoista puhtoisimpia, mutta yhdelläkään hänen kollegallaan ei ole yhtä pahoja kavereita, kirjoitti Image vuonna 2011.
Juttu alkaa tapauksella, jossa Haavisto istuu Kiasman terassilla ARS 11 -näyttelyn Afrikka-keskustelussa ja kertoo tarinan. Sankari on hän itse.
Vuonna 2007 Haaviston silmiin oli osunut uutinen, että Sudanin Kordofanissa oli hyökätty kiinalaisten omistamalle öljykentälle. Kaksi ihmistä oli kidnapattu. Voisiko kidnappaaja olla joku hänen kavereistaan? Haavisto soitti kapinallisjohtaja Khalil Ibrahimille ja kysyi: ”Sinäkö sinne hyökkäsit?” Harras muslimi puhuu aina totta, joten Ibrahim tunnusti.
Näin Haavisto kertoo jutussa:
”Sitten mä kysyin, miksi sä sinne hyökkäsit. Hän sanoi, että sen takia, kun kiinalaiset tukee tätä Sudanin hallitusta ja nyt pannaan loppu tälle kiinalaiselle öljyhommalle.
Kysyin, oletko sinä ajatellut, että laajennat Darfurin kriisiä Kordofaniin ja olet kidnapannut kaksi siviiliä, joilla ei ole konfliktin kanssa mitään tekemistä. Ja kolmanneksi mä luulen, että tää on sun uskonnon vastaista.
Khalil istui teltassa satelliittipuhelimensa kanssa ja sanoi, että kiinnostavia argumentteja. Anna Pekka mä soitan sulle huomenna.”
Seuraavana päivänä Ibrahim soitti ja pyysi Haavistoa hakemaan siviilit pois.
Lue myös: Pekka Haavisto kirjassaan: Sheikki halusi Karjalan takaisin ja tarjosi aseitakin
Mereentuijottelija tarvitsee omaa rauhaa
Kun Pekka Haavisto haluaa olla yksin, hän ajaa Helsingistä Porkkalanniemen kärkeen ja istuu kivellä katsomassa merta. Hän kertoi Anna-lehdessä vuonna 2014, ettei hän koe olevansa mikään sosiaalinen nero.
”Ystäväni tietävät tämän hyvin, ja jos heille väittää, että olen tiimityöskentelijä, he nauravat.”
Ehkä juuri siksi Haaviston ja Antonio Floresin suhde toimii hyvin. Molemmat ovat liikkuvia ihmisiä, jotka kaipaavat virikkeitä. Tauoton kyljessä nyhjääminen on heistä tarpeetonta.
Venäjän passi ei kelvannut
Vuonna 2013 Pekka Haavisto istui pietarilaisessa kahvilassa, kun häntä lähestyi tuntematon henkilö, jolla oli asiaa. Mies halusi myydä Haavistolle väärennetyn Venäjän passin.
”Henkilöllisyyteni ja muut tiedot kirjattaisiin vaadittavalla tavalla. Hänen mukaansa passi olisi vastannut täydellisesti aitoa ja alkuperäistä”, Haavisto kertoi Seurassa.
Entisenä toimittajana Haavisto kiinnostui: mitä passi maksaisi? 200–300 Yhdysvaltain dollaria, kuului vastaus. Passikauppias sai kuitenkin pettyä hyvin alkaneen keskustelun jälkeen, sillä Haavisto kieltäytyi Venäjän passista.
Nato-kynä loppui kaupasta
Pekka Haavisto allekirjoitti Suomen Nato-hakemuksen 17. toukokuuta 2022. Vakavaa toimitusta seurasi suomalaisten ryntäys Stockmannin verkkokauppaan.
Natosta innostuneet kansalaiset halusivat samanlaisen kynän, jonka Haaviston entinen erityisavustaja Jari Hanska oli lainannut allekirjoittamista varten. Seuraavaan aamuun mennessä Hay-brändin kullanväriset kynät oli myyty verkkokaupasta loppuun, kertoi Taloussanomat.
