Kotiliesi: Pekka Haavisto on saanut osansa politiikan nurjasta puolesta – ”Ellei sitä kestä, tätä työtä ei voi tehdä”
Pekka Haavisto pitää itseään enemmän toiminnan miehenä kuin kärsimättömänä, vaikka poliitikkoa hidas byrokratia välillä ärsyttääkin.
Pekka Haavisto yrittää mahduttaa elämäänsä muutakin kuin töitä. Hän harrastaa kädentaitoja, peruskorjausta, autojen ja veneen kunnostusta, kulttuuria sekä yhteiskunnallista keskustelua.
Suomalainen ministeri joutuu harvoin miettimään, miten alaikäiset, ilman aikuista liikkuvat lapset ohjataan turvaan väkijoukossa, jossa aikuisiakin tallautuu hengiltä. Kotilieden haastattelema ulkoministeri Pekka Haavisto eli kymmenen päivää kuin Netflix-sarjassa, kun Afganistanin kriisi alkoi vaatia nopeita toimia.
Suomen kansalaisia oli kehotettu poistumaan maasta jo viikkoa aiemmin, mutta perjantaina 13. elokuuta alkoi näyttää siltä, että aika loppuu kesken.
Haavisto istui kytkettynä kännykkäänsä ja soitteli kontakteilleen ja ministereille ympäri Eurooppaa, Qatariin, Turkkiin, Yhdysvaltoihin, Venäjälle.
Välillä kokenut poliitikko nieleskeli liikutusta tv-kameroiden edessä.
”Täytyy sanoa, että niistä tulee ikimuistoisia aamuja, kun herää aamuseitsemältä puheluun, jossa kysytään: Olisiko sinulla mitään yhteyksiä Talebaniin? Täällä on kaksi päivää motissa ollut bussi täynnä lapsia, nuorin on kaksiviikkoinen”, Pekka Haavisto kertoo Kotiliedessä.
Ryöpytykset sekä suitsutukset
Ulkoministeriössä painettiin töitä lähes ympäri vuorokauden, sillä evakuoinnit olisivat mahdollisia vain päivien ajan. Lopulta yhteensä 414 ihmistä onnistuttiin pelastamaan. Joukossa oli Suomen kansalaisia, Suomelle työskennellyttä afgaania ja koko joukko irlantilaisia, islantilaisia ja amerikkalaisia.
Pekka Haavisto sai työstään kiitosta sekä kotimaassa että ympäri maailmaa. Irlannin ulkoministeri lähes itki puhelimessa.
Siitä ei kuitenkaan ole pitkä aika, kun Haavisto oli konnan roolissa perustuslakivaliokunnan tutkittavana. Tuolloinkin hän toimi nopeasti ja yritti siirtää konsulipäällikkö Pasi Tuomisen toisiin tehtäviin, koska tämä oli eri mieltä siitä, miten ja millä tahdilla suomalaislapset pitäisi kotiuttaa al-Holista.
Valiokunta pohti vuoden, oliko ulkoministeri syyllistynyt virkarikokseen, ja totesi, että moitittavaa oli, mutta ei syytteeksi asti.
”Poliitikon elämä on sellaista, että välillä kehutaan ja välillä haukutaan. Ellei sitä kestä, tätä työtä ei voi tehdä”, Pekka Haavisto sanoo.
Ulkoministeri Pekka Haavisto pitää itseään toiminnan miehenä. © Pekka Holmström / Otavamedia
Työhullu reagoi nopeasti
Pekka Haaviston kyky reagoida nopeasti voi välillä ilmetä myös turhana kärsimättömyytenä. Hän pitää itseään kuitenkin enemmän toiminnan miehenä kuin kärsimättömänä, vaikka hidas byrokratia välillä ärsyttääkin.
Poliitikkona hän ajattelee myös niin, ettei ministeriö tai mikään koneisto lähde liikkeelle, ellei siihen tuuppaa vähän vauhtia.
”Ministeri ottaa vastuun siitä, miten lähdetään toimimaan, ja oma kokemukseni on, että kun sitä vauhtia antaa, ihmiset lähtevät hommiin.”
Työhulluna ihmisenä Haaviston on välillä vaikea ymmärtää sitä, että muilla on työajat ja elämä ja ettei kukaan varsinaisesti nauti siitä, jos esimies soittaa ja herättää keskellä yötä.
”Olenko minä sellainen”, Haavisto yllättyy, mutta myöntää asian hetken mietittyään.
Vapaa-aikana kädentaitoja ja matkustelua
Pekka Haavisto yrittää mahduttaa elämäänsä muutakin kuin töitä. Hän harrastaa kädentaitoja, peruskorjausta, autojen ja veneen kunnostusta, kulttuuria sekä yhteiskunnallista keskustelua.
Matkailusta nauttiva Haavisto oli kuukauden mittaisella interraililla viimeksi kolme vuotta sitten. Siinä missä moni ministeritason poliitikko yöpyisi mukavasti hotellissa, otti hän kunnia-asiakseen etsiä Airbnb-asuntoja, joista ei veloitettu 30 euroa enempää.
”Ikääntymisen kyllä huomasi. Kun saavuin kuukauden reissun jälkeen kotiin, oli sellainen olo, että huh huh”, 63-vuotias Pekka Haavisto sanoo.
Mutta lisää heti perään: ”Kyllä teki hyvää!”
Viime vuonna Haavisto ei koronakriisin keskellä pitänyt lainkaan kesälomaa. Tänä kesänä hän sentään ajeli muutaman kerran itse kunnostamallaan mahonkisella moottoriveneellä Helsingin lähisaaristossa. Ja kun Afganistanin kriisin pahimmat päivät olivat ohi, vei hän puolisonsa Antonio Floresin ravintolaan, kuten oli luvannut.