Millaista terapiaa al-Holin lapsille? – Professori: ”Traumaattiset olosuhteet voivat vaurioittaa myös aivojen rakenteita”
Yli 30 suomalaisten Isis-äitien lasta elää Syyriassa ankarissa al-Holin leirioloissa. Jos lapsia tuodaan Suomeen, minkälaista hoitoa heille tulisi antaa?
Kysyimme Oulun yliopiston lastenpsykiatrian professori Hanna Ebelingiltä, miten al-Holin lapsia pitäisi auttaa.
Väkivaltainen Isis-järjestö perusti vuonna 2014 islamilaiseen sharia-lakiin perustuvan kalifaatin, joka hallitsi osaa Syyrian ja Irakin alueista. Isis kävi sotaa, toteutti terrori-iskuja ja kohteli vastustajiaan julmasti.
Suomesta lähti kalifaattiin kymmeniä miehiä ja naisia.
Nyt Isis on pääosin kukistettu. Kurdien hallitsemilla al-Holin pakolaisleireillä Syyriassa elää ehkä 11 kalifaatissa ollutta suomalaista naista, joilla on yli 30 lasta. Osa naisista on saapunut alueelle ennen kalifaatin perustamista.
Olot leirillä ovat erittäin ankarat, ja on ilmeistä, että ainakin lapset, tai osa heistä, haetaan aikanaan Suomeen.
Suurin osa lapsista on syntynyt Syyriassa ja on alle 6-vuotiaita. Todennäköisesti monet heistä ovat henkisesti vaurioituneita näkemästään ja kokemastaan.
Kurdien hallitsemilla al-Holin pakolaisleireillä Syyriassa elää ehkä 11 kalifaatissa ollutta suomalaista naista, joilla on yli 30 lasta. © LEHTIKUVA / AFP Delil Souleiman
”Pitää ymmärtää auttamisen rajallisuus”
Oulun yliopiston lastenpsykiatrian professori Hanna Ebeling, miten näitä al-Holin lapsia pitäisi auttaa?
”Traumaattisissa oloissa eläneiden lapsille on tärkeää tarjota turvallinen ympäristö. Tutkimukset ovat osoittaneet, että lapsuuden traumaattiset olosuhteet voivat vaurioittaa myös aivojen rakenteita. Mitä pitempään traumaattisuus jatkuu, sitä vaikeampi on myöhemmin korjata näitä vaurioita.”
Hanna Ebelingin mukaan psykoterapian alkaessa olennaista on rakentaa luottamusta ja varmistaa hoitosuhteen pysyvyys. Terapeutin pitää myös ymmärtää, miten pienen lapsen mieli rakentuu.
”Lisäksi häneltä tarvitaan kykyä ymmärtää sanatonta viestintää ja hänen pitää olla itse sinut ahdistuksen ja aggression kanssa.”
Eivätkä hyvän terapeutin vaatimukset lopu tähän.
”Hänen pitää ymmärtää myös elämän rajallisuus, samoin kuin auttamisen rajallisuus.”
Mitä auttajan pitää tehdä, jos lapsi vierastaa tai jopa inhoaa Suomeen asettumista?
”Tähän kysymykseen ei ole oikeaa vastausta. Myös Suomessa kasvaneiden lasten suhteen joudutaan pohtimaan, milloin ja miten heitä voi auttaa. Auttamisen ei pitäisi perustua auttajan sisäiseen pakkoon vaan monipuoliseen harkintaan.”
Eräs vaikea lapsiin liittyvä kysymys on se, tuleeko heidät sijoittaa erilleen äideistään, jotka voivat olla niin radikalisoituneita kuin itsekin traumatisoituneita.
Ebeling korostaa tapauskohtaista harkintaa.
”Jokainen tilanne on mietittävä yksilön kannalta.”